Keskeisimpiä ajatuksia Oulujoen vesistön tulevaisuudesta ja kehittämiskeinoista
Oulujoen Arvovesi-visiotyön lopputulosta aletaan hahmotella - luonnonsuojelupiiri on osallistunut sekä eri intressitahoista kootun neuvottelukunnan että Oulujoki ja vesivoima -alatyöryhmän työskentelyyn.
11.3.2022
Joitakin keskeisimpiä ajatuksia Oulujoen vesistön tulevaisuudesta ja kehittämiskeinoista
Muutamia arviointiin vaikuttaneita seikkoja:
A) RKTL (Luke) on tutkimuksissaan todennut, että voimaloiden rakentamisen haitat ovat paljon suuremmat kuin niitä kompensoimaan asetetut kalatalousvelvoitteet.
B) EU:n komission suositukset Suomelle, maaliskuu 2019: ”Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi komissio esittää Suomelle myös kaikkien voimalaitosten lupien tarkastelua, jotta vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet toteutuisivat, erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta.”
C) Asenneilmasto on muuttunut. Virtavesikaloille halutaan luonnonmukaista elinkiertoa ja sitä mahdollistamaan ekologista virtaamaa. Istukkaiden sijaan pyydyksiin halutaan rasvaevällisiä arvokaloja, joita voi luvallisesti käyttää.
D) Muun muassa nämä seikat ovat vaikuttaneet siihen, että Kemi- ja Iijoella kalatalousviranomainen (Lapin ELY-keskus) hakee lupaviranomaiselta eli Pohjois-Suomen AVI:lta kalatalousvelvoitteen avaamista. Tämä prosessi etenee.
Arvovesivisio tarkastelee Oulujoen vesistöaluetta vuoteen 2035. Tällä aikajänteellä kalatalousvelvoite pitää avata myös Oulujoella ja Oulujärveen laskevilla reittivesillä (Sotkamon- Kuhmon reitti sekä Hyrynsalmen-Suomussalmen reitti).
Paras mahdollinen tulevaisuuskuva on, että vesieliöillä on kulkuyhteys Oulujärvelle ja esimerkiksi se, että Oulujärven uhanalainen taimen nousee Oulujärven reittivesille kutualueilleen.
Pahin mahdollinen tulevaisuuskuva on se, että Oulun Energia ja Fortum lisäkompensaationa lupaavat hieman lisää istutuksia, venevalkamia, kuhaa ja vesipossua (kirjolohi) patojen välisiin patoaltaisiin ja kalastuslaitureita, joilta ongitaan tankkiauton tuomia vesipossuja.
Osallistumisestaan huolimatta luonnonsuojelupiiri ei ole osapuoli kompromisseissa, erilaisissa sopimuksissa tai sitoumuksissa. Yhdistys on lähinnä omien tavoitteidensa ajajana sparraaja, aloitteiden tekijä ja kehityksen arvioija.
Voimatalouden muokkaamassa ja hyödyntämässä Oulujoessakin kalataloudellisten velvoitteiden avaaminen ja käsittely vesilakiin perustuvassa prosessissa (Kalatalousviranomainen → AVI, osapuolten ja asianomistajien osallistumismahdollisuus) on viime kädessä ainoa oikea tapa korjata tehtyjä virheitä ja ajantasaistaa lupaehdot ja voimatalouden vastuut ja velvoitteet. ”Vesistövisiolla” ei ole mahdollisuutta käyttää puhevaltaa tuossa velvoitteet uuden tiedon varassa punnitsevassa menettelyssä. Vesistövisio voi pahimmillaan häiritä ja hämmentää ”sopimuksillaan ja kompromisseillaan” (voimapuolen lakimiesten ahkerasti siteeraamana) tuota välttämätöntä oikeuskäsittelyä.
Aikaa toki prosessille pitää antaa. Viranomaisresurssit ovat kovilla, kun vastaavasti Fortum ja aseveljet tuottavat lakimiehillään 400-sivuisia vastineita, kuten on nähty meneillään olevissa vastaavissa prosesseissa Kemijoella ja Iijoella. Niistä on pääteltävissä asenneilmapiiri ja näkymä siitä, mitä todellisuudessa on mahdollista saada aikaan ns. ”vapaaehtoiselta” pohjalta ja yhdessä tehden. Tosiasiassa tekeminen tapahtuisi täysin voimatalouden ehdoin ja näennäistoimin, esimerkiksi vettä minimivirtaus lyhyenä ajanjaksona ja erilaisia teknisiä kokeiluja lohen siirtämiseksi paikasta toiseen ilman kummempaa jatkoselviytymisen mahdollisuutta ja minkäänlaista joen ekologisen tilan kehittämistä. Se tarkoittaa jämähtämistä nykytilaan eikä siihen pääsemiseksi tarvita visiotyötä. Sen sijaan on visioitava aika, jolloin ei ole enää voimassa kielto, toimenpiteistä, joista saattaisi aiheutua merkittävää haittaa vesivoiman tuotannolle.
Työ voi edetä asteittain, mutta päämäärän tulee olla kirkas. Se on vaellusyhteyksien palauttaminen koko vesistön alueelle. Patojen rakentaminen aloitettiin jokisuulta. Merikosken voimalaitos valmistui lopulta vuonna 1954. Aloitetaan myös joen elvyttäminen välillä Merikoski – Montta ja sivujoilla kuten Sanginjoki, Muhosjoki ja sen sivujoki Poikajoki. Toimenpiteinä on kehitettävä luonnonmukaisia ratkaisuja. Se tarkoittaa muun muassa ympärivuotisuutta ja riittävää eli ekologista virtaamaa. Siten luodaan myös tuhoutuneiden, allastettujen joen osien tilalle uusia korvaavia biotooppeja.
Oulujoenkin valuma-alueen erityispiirteitä ovat muun muassa suuri suometsien osuus, niiden lisääntyvät harvennus- ja (ennen pitkää) päätehakkuut ja tähän maankäyttöön liittyvät vesistö- ja ilmastoriskit. Valuma-alueen kunnostuksilla tuetaan joen tilan parantamista. Niissä prosesseissa vaaditaan myös hyvää asiantuntemusta ja suunnitteluun ja toteutukseen resursseja.