Helteisestä heinäkuusta kohti elokuuta

Heinäkuun helteet vaihtuvat vääjäämättä elokuun pehmeisiin pimeneviin iltoihin. Lämmin pitkä jakso on haihduttanut kosteuden, kutistanut mustikat ja vadelmat sekä kuivattanut osan koivuista jo keltalehtisiksi. Elokuussa kukkivista kukista silmäruohot ja syysmaitiaiset ovat jo täydessä kukinnassa.

Hyönteismaailma on lämpimän kesän myötä näyttänyt uusia tuttavuuksia.

Kesän aikana on suruvaippa ennättänyt jo munia, toukat kasvaa ja koteloitua ja viime päivinä uusi sukupolvi suruvaippaperhosia on aloittanut lentokautensa. Tämä suruvaippa on juuri tullut ulos kotelostaan ja oikoo siipiään lähteäkseen kohta ensi lennolleen.

Ukkonuijapistiäisnaaras tuli seuraksi kesken mustikan siivouksen.   Tämän ison, noin 2 cm pitkän pistiäisen toukkien ravintokasvi on koivu, jonka lehtiä toukat syövät.

Matalalla heinikon hämyissä viihtyy yleinen saniasperhonen. Perhosen kehitys kestää kaksi vuotta, toukka talvehtii maakolossa ja käyttää ravinnokseen mm. sananjalan ja vihvilöiden juuria.

Pieniä kesän helmiä ovat erilaiset luteet. Niitä löytyy milloin mistäkin ja tarkkaan katsottuna niiden kauneus ei lakkaa hämmästyttämästä.

Pohjoisen jäämeren lintujen pesintä on jo tältä kesältä ohi ja linnut palaavat talvehtimisalueilleen. Vesistöjen varrella voi tehdä havaitoja sekä kahlaajien että vesilintujen parvista.

Kesävieraana Ämmänkosken partaalla on taas viihtynyt ainakin yksi harmaahaikara.

Kaulushaikara oli tullut Joroisten venerannan tien varteen autoja katselemaan. Kuva on otettu kännykällä auton ikkunasta linnun ohi hiljaa ajaessa. Harvoin tätä piilottelevaa lintua pääsee näkemään näin läheltä. Kyseessä lienee utelias tämän kesän poikanen.