Joulua odotellen
Vuosi on loppusuoralla, vain joulun pyhät vielä juhlimatta. Pimeys huipentuu parin päivän kuluttua talvipäivän seisaukseen ja sitten odotamme merkkejä päivän jatkumisesta. Muutokset ovat aluksi pieniä, kukon askeliksikin mainittuja.
Talviset havainnot luonossa ovat nekin pieniä, useimmiten jälkiä lumen pinnalla. Metsämyyristä ja hiiiristä askelriveinä polun poikki, oravan jäljet kuusen juurella, jäniksen tai rusakon papanat pajupuskan juurella.
Pihlajoissa on vielä runsaasti marjoja ja tilhien ja rastaiden sekaparvet pyörivät vielä seudulla.
Kalapirtin ruokinnan tietämillä on tehty useampia havaintoja valkoselkätikasta. On todella mukavaa, että tämä välillä lähes katoamisen partaalla käynyt laji on Varkaudessa helposti havaittavissa ihan kaupungin keskustan tuntumassa. Pidetään huolta siitä, että tarjolla on lahoavia lehtipuita. Muutkin tikat tarvitsevat lahopuita eikä pystyyn kuivavia tai tuulenkaatoja tarvitse poistaa maisemasta, jos niistä ei ole ohikulkijoille vaaraa.
Toinen talvisten puiden tutkija on pieni puukiipijä. Käyrällä nokallaan se kaivelee ravintoa kaarnan koloista ja oksan hangoista.
Pirtinvirran sulassa viihtyy tänäkin talvena joutsenperhe.
Vanha tuttu talvinen vieras on on koskikarakin. Tänä talvena Ämmäkosken toukkia noukkivalla linnulla on helposti tunnistettava koukkunokka. Nokassa on kasvuhäiriä, mutta tämä ei näytä juurikaan haittaavan tätä yksilöä.
Kuvasetistäkin on havaittavissa, että värimaisema talven pimeimpää aikaan on täynnä värisävyjä mustan ja valkean väliltä. Nautitaan näistä sävyistä nyt kun ne ovat läsnä, muutaman viikon kuluttua värien sävy on jo ihan toinen.
Ruokojärven lintutornille on saatu kaupungin toimesta uusi laavu. Pidetään kaikki yhdessä huolta, että laavu pysyy kunnossa, saa rauhassa patinoitua ajan saatossa ja on pitkään kaikkien retkelijöiden ilona.