Tervehdys!
Päivät ovat pidentyneet äkkiä. Aamulla viiden ja kuuden välillä on saanut jo polkea töihin valoisassa ja päässyt ihailemaan auringonnousua. Pitkin leutoa talvea putkahdelleita pajunkissoja näkee jo pitkin tienvarsia, viherpeipot ja tiaiset laulavat ja alkukevään auringonpaiste on monena viime päivänä ollut melkein sokaisevan kirkas. Raksilassa astelee taas mustavariksia ja sinisorsat nyökyttelevät kevättunnelmissa. Jonakin aamuna viime viikolla kuului jokirannasta tuttu trumpettiääni: joutsenia! Eräällä pilvipoutaisen aamupäivän kävelyllä taas tuli möngittyä rannan metsäkaistaleella läpi sulaneen lumen alta paljastunutta kasvillisuutta. Oletteko huomanneet kuinka monet kasvit odottavat kevättä vihreinä läpi talven? Omiin suosikkeihini kuuluvat puna-ailakin pehmeäkarvaiset lehtiruusukkeet, joille tyypillisiä luontaisia kasvupaikkoja ovat juuri lehtomaiset rantametsät.
Viime viikot ovat myllertäneet varmasti itse kunkin elämää, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Koronavirusepidemian hillitsemiseksi tehdyt rajoitukset ovat ymmärrettäviä ja varmasti paikallaan. Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen toiminnassa ne näkyvät niin, että kevään retket ja muut kokoontumiset on peruttu tai siirretty. Tomintamme kuitenkin jatkuu ja otimme mm. äskettäin kantaa poikkeuksellisen vanhan ja luonnontilaisen metsälaikun säilyttämisen puolesta liikerakentamiseen suunnitellulla alueella Ritaharjussa. Tässä kuten monessa tapauksessa rakentaminen voidaan toteuttaa myös arvokkaat luontokohteet säästäen. Kysymys on asenteiden lisäksi usein siitä, huomataanko luontoarvot ja osataanko niiden säilyminen turvata.
Surullinen esimerkki alkuvuodelta 2020 oli luonnoltaan, varsinkin linnustoltaan rikkaan ja ihmisille ulkoilualueena tärkeän neljän hehtaarin metsäalueen häviäminen Hietasaaresta. Samalla pirstoutui paljon suurempi yhtenäinen metsäalue. Metsän hakkaamiselle ei ollut välttämätöntä tarvetta alueelle kaavoitetun rakentamisen kannalta. Yhdistyksemme lisäksi useat tahot antoivat lausuntoja alueen säästämisen puolesta koko monivuotisen kaavoitusprosessin ajan. Toisaalta Sanginjoen ulkometsän suojelu on nyt etenemässä ja Oulu on hakemassa alueelle kaupunginvaltuuston pari vuotta sitten tekemän päätöksen mukaista luonnonsuojelualuetta. Tämä on esimerkki paitsi luontoväen pitkäjänteisestä työstä asian puolesta myös siitä, että lähiluontoa ja virkistysalueita arvostetaan. Toivottavasti tämä arvostus näkyisi myös niin, että näille asioille jätettäisiin tilaa myös kaupungissa rakentamisen paineiden keskellä.
Suomen luonnonsuojeluliiton vuoden 2020 teemana ovat vedet. Oulussa vesistöjä riittää: on Perämeri, järviä, Kainuusta asti tänne virtaava Oulujoki, siihen laskeva Sanginjoki ja koko 30 kilometrin taipaleensa Oulun alueella kulkeva Kalimeenjoki, monia pienempiä virtavesiä unohtamatta. Erilaisissa vesissä ja niiden rannoilla on omat kiehtovat, monilajiset ekosysteeminsä. Vedet myös yhdistävät paljon osin hankalia kysymyksiä maankäytöstä energiantuotantoon, ilmastonmuutoksesta paikallisen ympäristön tilaan. Vesiensuojelun kohdalla on hyvin näkyvää se mikä mielestäni pätee yleisemminkin luonnonsuojeluun: pitämällä huolta ympäristöstä pidämme huolta myös itsestämme.
Toisaalta usein luonnonsuojelu kohdistuu suurten rakennushankkeitten rinnalla pieneltä tuntuviin asioihin, uhanalaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin. Tällöin voi miettiä mikä arvo on sillä, että jotain harvinaista tai jopa ainutkertaista säilyy myös tulevaisuuteen. Rakennettu ympäristö on ihmisen tehtävissä, luonnon asettamissa rajoissa toki. Luonnonympäristön voimme pitää lähinnä vain jättämällä sen riittävän rauhaan. Jos ”luonnon” ja kaiken mitä se meille tarjoaa voisi tehdä betonista arvostaisimmeko sitä enemmän?
Jäsenkirjeen lopuksi suuri kiitos siitä, että olet jäsen. Jäsenet mahdollistavat toimintamme. Myös Oulun yhdistyksen toimijoiksi ovat kaikki halukkaat tervetulleita! Kiitos myös kaikille arkielämän luonnonsuojelijoille.
Vaikuttamisvinkki: lukekaapa ja ollessanne samaa mieltä allekirjoittakaa kuntalaisaloite avohakkuiden lopettamiseksi Oulun kaupungin metsissä (https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/13093). Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on parempi vaihtoehto uhanalaistuvalle metsäluonnolle, metsien virkistyskäytön kannalta sekä tuottaa varsinkin turvemailla huomattavasti pienemmät vesistö- ja ilmastopäästöt.
Hienoa kevättä kaikille! Koitetaan pysyä terveinä ja huolehtia niin toisistamme kuin luonnostamme.
toivoo Elina R. ja muut Sll Oulun toimijat