Lepakoiden harrastaminen on hauskaa ja mielenkiintoista, eikä edes vaikeaa. Voit katsella niiden lentoa kesäöisin, rakentaa lepakoille pönttöjä tai etsiä talvehtimispaikkoja. Lepakoita voi havannoida myös ultraäänilaitteen eli detektorin avulla. Liikkeelle kannattaa lähteä tunti auringon laskun jälkeen ja varmimmin lepakoita näkeekin saalistamassa vesistöjen läheisyydessä.
Maailmalla lepakoita tavataan reilut yli 1200 lajia ja lepakot ovat ainoita aidosti lentokykyisiä nisäkkäitä, jotka ovat aktiivisia pääsääntöisesti yöaikaan. Lepakot ovat levittäytyneet kaikkialle maapallolla napa-alueita lukuun ottamatta ja ravinnokseen ne käyttävät mitä erilaisimpia ruokavalioita, kukapa ei olisi kuullut verta syövistä vampyyrilepakoista.
Suomessa tavatut kaikki 13 lepakkolajia ovat hyönteissyöjiä. Näistä viisi lajia on yleisiä maamme etelä- ja keskiosissa, muut ovat harvinaisempia tai satunnaisvierailijoita. Suomessa tavataan sekä täällä talvehtivia lepakoita että muuttavia lepakoita.
Lepakot talvehtivat horrostamalla kallionkoloissa, luolissa tai maakellareissa, paikoissa missä lämpötila- ja kosteusolosuhteet pysyvät tasaisina. Kosteus onkin tärkeää, etteivät lepakot kuivu horrostamisen aikana. Talven aikana lepakot menettävät jopa puolet ruumiinpainostaan. Kesäkuussa noin juhannuksen aikoihin naaraat kerääntyvät lisääntymisyhdyskuntiin ja kesä- heinäkuun vaihteessa synnyttävät yleensä yhden poikasen, jota hoitavat elokuulle asti. Syksyllä alkaa taas tankkaus eli ruskean rasvan varastointi tulevaa talvea varten. Lepakot parittelevat juuri ennen horrokseen vaipumista.
Suomessa lepakot ovat suojeltuja ja niiden kaikenlainen häirintä on kiellettyä. Suomessa toimii myös Suomen lepakkotieteellinen yhdistys, joka edistää lepakoiden tutkimusta, suojelua ja harrastamista. Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa lepakoista kiinnostunut. SLTY järjestää myös vuosittain heinäkuun viimeisenä viikonloppuna lepakkobongauksen, jolloin tunnin ajan havannoidaan lepakoita. Tuloksia voi ilmoittaa SLTY:n sivuilla siihen tarkoitetulla lomakkeella.
