Rakennettu ympäristökin voi tuoda iloisia yllätyksiä

Rakentaminen ja teollistuminen hävittävät alkuperäistä luontoa. Usein luonto on kuitenkin kekseliäämpi ja voimakkaampi kuin ihminen ja vetää viimeisen korren. Kaikkien kaupunkien laitamilla on runsaasti vastenmielisen näköisiä teollisuusalueita. Usein kuitenkin juuri tuollaisilta alueilta ilmoitellaan lintuhavaintojärjestelmä Tiiraan monenlaisia harvinaisuuksia. Ongelmallista on että alueilla liikkuminen on usein kiellettyä ja joskus jopa vaarallista.

Monille keravalaisille on tuttu Keinukalliolta Kuusijärvelle menevä ulkoilureitti. Se kulkee Koukkusuon rämeen läpi. Siellä voi kuunnella talvella tikkojen koputtelua ja haistella kesällä suopursuja. Vähän ennen Koukkusuota sähkölinjan alitse kääntyy tie vasemmalle. Se menee Keravan ja Sipoon rajalle. Sipoon puolella näkyy Bastukärr II-alueen valtava teollisuus- ja logistiikkakeskus. Sen juurella on hulevesien viivytysallas. Altaassa on korkeat penkat ja hiekkatie kiertää sitä. Kieltotauluja ei näy. Ympärillä on vanhojen metsien sirpaleita ja parhaat päivänsä nähnyt laavukin lähemmässä kuusikossa. Lammessa on 2 tekosaarta, joissa telkänpöntöt.

Lammen vesi on melko kirkasta ja siellä uiskentelee sinisorsia, taveja, haapanoita ja telkkiä. Kahlaajista olen nähnyt ainakin töyhtöhyypän, liron, rantasipin, metsäviklon ja valkoviklon. Hyvällä tuurilla voi kuulla liejukanan metelöintiä osmankäämien keskeltä. Pääskyt käyttävät lampea ruokailupaikkana. Jopa törmäpääskyt viihtyvät siellä. Ympäröivissä metsissä huhuilevat sepelkyyhkyt sekä laulavat laulurastaat ja metsäkirviset.

Paikalle pääsee kävelemällä tai pyöräilemällä. Vaikka kieltoja ei ole niin itäiselle puolelle ei varmasti ole hyvä mennä pällistelemään, saattaa olla kohta vartija niskassa. Lammen etelärannasta alkaa Sipoon puolella sijaitseva laajahko metsäalue. Siellä on polkuja, suota, rämettä ja yllättävän paljon hakkaamatonta metsää.

Pekka Hellström