Melkein Keravaa II – Sipoon Högmo

Kirjoittelin reilut pari vuotta sitten Rörstrandin vanhasta metsästä. Silloin minulla oli karttojen perusteella käsitys että alueella sijaitsee 2 erillistä suojelualuetta, Rörstrandin alue ja Högmon kappale, joitten välissä ovat Bastmossen ja Lillmossen. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää että kysymyksessä on täysin yhtenäinen 287 hehtaarin kokoinen suojelualue Sipoon luoteiskulmassa, hyvin lähellä Keravan rajaa. Katso kartta: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Rorstrandin_vanha_metsa(5787)

Alue on osittain Naturaa, osittain vanhojen metsien suojelualuetta. Viimeisin merkintä netissä kertoo ”Koko alue rauhoitetaan luonnonsuojelulain mukaiseksi suojelualueeksi” (31.7.2013).

Olen parin viime vuoden ajan lisääntyvästi retkeillyt Högmon puolella. Alue on osittain samanlaista kuin Rörstrandin suunnalla, mutta korkeuseroja on enemmän. Ryteikköistä vanhaa kuusimetsää on paljon (Kuva 1), mutta myös komeaa purouomaa (Kuva 2).

Metsää on monin paikoin mennyt nurin aukoiksi asti ja siksi valoa pääsee maahan hyvin. Sen takia runsasta kasvillisuutta (saniaiset, kortteet ja jalot lehtipuut) on varsinkin purojen reunamilla (Kuva 3).

Alueella on myös useita pienen pieniä nevoja (Kuva 4), jotka metsäviklot ovat ottaneet asuinpaikoikseen. Korkeimmat kohdat ovat tasaista kalliota jäkäläpeitteineen (Kuva 5). Suuri osa Högmosta on kirveen koskematonta metsää, mutta aivan keskiosan kostealta alueelta tarkkasilmäinen kulkija voi löytää vanhoja ojia (Kuva 6).

Korkeuserot alueella ovat suuria ja kulkijan paita kastuu helposti ja hengästyttää. Kun korkeuksista laskeutuu kelokuusien välistä alaspäin kohti Lillmossenia (Kuva 7) voi melkein kuvitella olevansa vaikka Kanadan erämaissa. Vaikutelmaa tehostaa vielä jaloista lentoon rytistävä ukkometso.

Rörstrandin vanhan metsän alueella on hyvin vähän polkuja. Yksi jonkin verran kuljettu reitti (Kuva 8) menee kuitenkin Bastmossenin ja Lillmossenin välissä olevan metsäniemekkeen länsireunaa pitkin suon läpi Rörstrandiin. Suuri osa Bastmossenin pohjoisosaa kasvaa joskus tehtyjen ojitusten takia matalaa suomäntyä. Pieniä lammikoita kuitenkin löytyy (Kuva 9).

Miten alueeseen sitten pääsee parhaiten tutustumaan? Suojelualueen eteläpuolella kulkee Kaskelan tieltä alkava Långkärrintie. Sitä pitkin pääsee polkupyörällä helposti pelipaikoille. Tie on heikkokuntoinen eivätkä maanomistajat varmasti ole iloisia jos siellä autolla ajetaan. Pohjois-Paippinen – Nikkilä-tieltä pääsee autollakin Käsis-Solbackaan ja sieltä Långkärrintien alkuun, jossa tien levennyksiltä saattaa löytyä joku autopaikkakin.

Rörstrandin vanhan metsän – Naturan alue täyttää paikoin jopa luonnonpuiston kriteerit. En osaa arvioida riittävätkö nykyiset suojelun tasot tosipaikan tullen tämän hienon kokonaisuuden turvaamiseen. Viime aikoina julkisuudessa on nostettu esiin vaatimuksia Natura-alueitten hyödyntämisestä kun puu alkaa Suomesta loppua kovan hakkuubuumin takia. Rörstrand pitäisi säilyttää täysin suojeltuna; eläimille, hyönteisille, kasveille, tutkijoille ja retkeilijöille.

Pekka Hellström