Miljoona puuta Keravalle

Luonnon kantokyvyllä on rajat. Sen olemme huomanneet vuosikymmenten saatossa. Maailma ja sen päättäjät ovat havahtuneet ympäristötuhoihin, joilla on ollut mittaamattomat seuraamukset kaikkialle luontoon. Teollistumisen myötä ympäristöriskit ja katastrofit ovat lisääntyneet valtavasti. Talvivaara on tässä eräs esimerkki. Toisaalla isot avohakkuut ovat vieneet metsänhoidon kehityksen arveluttavalle tielle. Suuret kaivoshankkeet kaventavat ja turmelevat elinoloja ja elinkeinoja.  Eräinä elvytyskeinoina ovat syntyneet soiden ennallistamiset. Ne eivät kuitenkaan ole onnistuneet kaikkialla halutulla tavalla. Koskien valjastaminen vesivoimaksi on vienyt kalat vesistöistä. Kuka ottaa vastuun?

Aika ajoin syntyy kiivastakin keskustelua, milloin mistäkin hankkeesta, jotka rasittavat luonnon moninaisuutta.  Erityisesti ne hankkeet, jotka tupsahtavat ilmoille ilman ennakkosuunnitelmia ja jotka eivät ole toteutettavissa toivotulla tavalla. Usein kuitenkin käy niin, että kaavamääräykset tai jopa suojelupäätökset ovat esteenä toteutuksille.  Tämän johdosta olisi hyvä ensin tutkia kaavamääräyksiä, viherkaavaa, puistosuunnitelmaa, investointiohjelmaa ja talousarviota sekä luonnonsuojelumääräyksiä.

Maailma muuttuu jatkuvasti. Yhteiskuntamme on murroksessa, sillä digiloikka on valtavaa. Kaupungistumisen, teknologiakehityksen ja tekoälyn myötä on vaara, että ihmiset vieraantuvat luonnosta. On ilmeistä, että keinotodellisuus ja bittimaailma aiheuttavat ajallisen ja maantieteellisen reviirin kaventumista. Katsomme ja koemme asioita virtuaalisesti, mutta henkilökohtainen luontokokemus jää vaille autenttista ja elämyksellistä kokemista. Siksi on tärkeää, että kansalaiset, yhdistykset ja opinahjot opastavat ja auttavat ihmisiä löytämään luonnon, ymmärtämään ja toimimaan luonnon puolesta käytännön keinoin.

Luonnonsuojelua voi tehdä ja kokea myös taiteen ja tieteen keinoin. Keravalla on Miljoonan Puun -talkoot syyskuussa, jolloin Taide- ja museokeskus Sinkka jakaa kaupunkilaisille kasvatettavaksi puita. Taustalla on taiteilija Nina Backmanin Silence Project, joka nostaa esiin hiljaisuuden, tilan ja luonnon merkityksen ja sen vaikutusta suomalaiseen kulttuuriin, arvoihin ja identiteettiin.

Nykytilan vallitessa on ollut aikaa ja tilaa myös tutkiskella omaa luontosuhdetta. Mitä yksittäinen ihminen voisi tehdä? Eräs tapa on ryhtyä puistokummiksi oman elinympäristön parhaaksi. Voi myös hakeutua ryhmiin, jotka poistavat vieraslajeja. Toisaalta, muovipussitonta linjaa noudattamalla saa yksittäisiä onnistumisia. Omaa elämäntapaa voi myös arvioida ilmaisella Sitran elämäntapatestillä. Sen tuloksesta voi nähdä, ovatko elämäntapasi ympäristön puolella vai sitä vastaan.

Leena Harjula-Jalonen

kirjoittaja on keravalainen filosofian maisteri

varapuheenjohtaja