Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitos
Keravan ympäristönsuojeluyhdistys järjesti 8.10.2021 tutustumisen Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitokseen (kuva 1).
Mukana oli 11 hyvää vettä arvostavaa henkilöä. Hauskanniminen Jäniksenlinna sijaitsee Tuusulassa, ollen peltojen ja metsien kuvioimaa aitoa maaseutua parhaimmillaan. Tekopohjaveden valmistus vaatii onnistuakseen laajoja hiekka/soraharjuja ja niitä löytyy sieltä riittämiin (kuva 2).
Tekopohjavettä syntyy, kun pintavettä imeytetään pohjavesiesiintymään. Veden imeytysmenetelmiä ovat allasimeytys, sadetusimeytys ja kaivoimeytys. Muodostunut tekopohjavesi pumpataan ylös kaivoista, jotka sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä imeytysalueelta. Näin imeytetty vesi ehtii olla useita kuukausia kosketuksessa maaperään, jolloin siitä poistuu kiintoainesta, bakteereita ja viruksia. Kemiallista puhdistusta ei tarvita ja vesi on suojassa maakerrosten alla, sen laatu ja lämpötila pysyvät tasaisina.
Jäniksenlinnan ensimmäinen vesilaitos perustettiin 1970-luvun alussa tuottamaan luonnollista pohjavettä pääasiassa Järvenpään kaupungin tarpeisiin. Tekopohjavettä alettiin valmistaa jo 1979, kun Päijännetunnelin vettä ryhdyttiin pumppaamaan maaperään. Vuosina 1990-91 toiminnot siirrettiin uuteen laitokseen ja lisättiin tekopohjavesikapasiteettia ja rakennettiin uusi yhdysvesijohto Jäniksenlinnasta Keravalle. Sinebrychoffin juomatehdas kun tarvitsi paljon hyvää vettä.
Vuosina 2013-2016 toteutetun laajennuksen ja saneerauksen jälkeen Jänikseninnassa tuotetaan nykyään tekopohjavettä noin 13 000 kuutiometriä päivässä ja mahdollisuus on 19 000 kuutiometriin asti. Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitos on osa Keski-Uudenmaan vesilaitos kuntayhtymää, johon kuuluvat Järvenpää, Kerava, Tuusula ja Sipoo. Pieni määrä vettä menee Pornaisiin ja Mäntsälään. Vesilaitoksen kokonaismyynti on 28 000 m3 päivässä. Toiseksi suurin määrä vettä (8000 m3) tulee Rusutjärven tekopohjalaitokselta ja loput 7000 m3 yhdeksältä pieneltä pohjavesilaitokselta.
Innokkaille kuulijoille laitosta esittelivät toimitusjohtaja Kari Korhonen ja hallintosihteeri Leni Lappalainen (kuva 3).
Ennen verkostoon johtamista vesi on käsiteltävä laitoksen sisällä. Suodattamalla siitä poistetaan rautaa ja mangaania. Veden happamuutta vähennetään kalkkisuodatuksella. Lopuksi vesi käsitellään UV-desinfioinnilla. Sen jälkeen vesi johdetaan putkistoon ja on valmista hörpittäväksi ilman kloorausta (kuvat 4-5).
Kysyttäessä Jäniksenlinnan elinkaaresta toimitusjohtaja Korhonen arvioi, että kun laitos on saneerattu 2016 niin isompia remontteja tullaan ehkä tekemään noin 20 vuoden kuluttua ja peruskorjauksia noin 40 vuoden syklillä. Laitoksen pitäisi kestää ajan hammasta, koska betonirakenteet ovat vedenpitäviä, joten ne eivät vety. Imeytysalueiden tukkeutumisesta ei ole varmaa tietoa, valtaosa vedessä olevista aineista poistuu maaperästä biologisten prosessien seurauksena. Allasimeytyksissä altaan pintakerrosta joudutaan pöyhimään ja myös massaa uusimaan ajoittain.
Tekopohjavesilaitos on aivan erinomainen keksintö. Vaikka Suomessa on paljon vesistöjä niin pohjavettä ei mitenkään riitä jokaisen vessanpöntön huuhteluun, teollisuuslaitoksien tarpeisiin, autojen pesuun ja nurmikoitten kasteluun. Mutta jos kuitenkin halutaan pohjaveden tasoista tuotetta niin silloin pintaveden käsittely on järkevä ja taloudellisesti edullinen vaihtoehto. Suomessa on tiettävästi 25 tekopohjavesilaitosta, mutta lisää tarvittaisiin. Allekirjoittanut asui aikaisemmin 33 vuotta Oulussa, jossa Oulun Vesi on ajanut kuin käärmettä pyssyyn hanketta johtaa pohjavettä 33 000 m3 päivässä 100 kilometrin päässä sijaitsevista harjuista suuren luonnonpuiston ja soidensuojelualueen välistä. Tekopohjavedellä olisi suuri rooli luonnon tuhoamisen estossa.
Pekka Hellström