Yhdistyksen juhlavuosi alkoi komeasti, kun Kimmo Ohtonen johdatteli 6.2. luontosuhteen pariin liki 300 kuulijaa Kehruuhuoneen täydessä salissa. Kuvien kautta kuljettiin varsinkin pohjoisen metsäisissä ja usein lumisissa maisemissa. Esityksen aikana kävi ilmi, ettei suhteemme luontoon ja sen asukkaisiin välttämättä kerro niinkään niistä vaan enemmän itsestämme. Yleisökysymysten jälkeen ”TV:stä tuttu” luontotoimittaja sai kirjoittaa aika monta omistuskirjoitusta ja jokunen kaverikuvakin otettiin!
Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidettiin 6.3. Luonnonsuojelukeskuksessa. Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen jälkeen siirryttiin Katariinantorin toiselle puolelle Etelä-Karjalan museon Käräjäsaliin, jossa päästiin Pertti Siilahden johdolla kuvalliselle aikamatkalle maakunnalliseen luonnonsuojeluliikkeeseen. Vuonna 1969 perustettiin Etelä-Karjalan luonnonsuojeluyhdistys, jonka jälkeläisiä ovat niin Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistys kuin Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri. Viiteen vuosikymmeneen on mahtunut sekä menestystä että menetyksiä, sitkeitä voittoja ja katkeria tappioita sekä mielenkiintoista luonnonsuojeluväkeä! Kuvissa nähtiin niin mielenosoittajia kuin talkoolaisia ja retkeläisiä, ja sentään jokunen poliisikin. Seuraavassa galleriassa on muutama kuva liki sadan esitetyn kuvan joukosta.
Rakuunamäen kasviretki 20.5. houkutti paikalle liki hellesäässä yli 60 kasveista kiinnostunutta. Liikkeelle lähdettiin historiallisen Rakuunamäen keskusaukiolta, heti tarrattiin kiinni puistolehmuksiin ja sen perään alkukesän ristikukkaisiin. Kuminaa oli tienpientareella runsaasti ja uhanalainen sykeröpoimulehtikin sieltä löydettiin. Pienellä ketolaikulla puolestaan retkeläiset kumartelivat keltamaksaruohojen perään. Upseerikerhon kupeesta löytyi puistolemmikkien ja kivikkoalvejuurten seurasta idänsaraa, harvinaista itätulokasta. Lehtomaisen rinteen kautta palailtiin keskusaukiolle, josta etsittiin vielä keltakynsimöä – tuloksetta. Retken aikana ei ehditty rantaraitille asti, josta olisi ollut löydettävissä vaikkapa valkopiippo ja monta muuta mielenkiintoista…
Luonnonkukkien päivänä 16.6. retkikohteena on Pappilanniemen kasvirikas lehto. Vajaan 30 hehtaarin alueelta on löydetty yli 350 kasvilajia. Noin 20 retkeläistä johdateltiin käpytikan kimakan huutelun saattelemana kallioisen lehdon uumeniin. Lehtopensaiden ja -puiden ohella katseltiin saniaisia ja kallioille pesiytyneitä karviaisia. Rannalla pysähdyttiin toisenlaisen kasvimaailman pariin: oli rantaleinikkiä, -lemmikkiä, -nenättiä ja -vihvilää, ja ulpukkakin kellutti lehtiään rantavedessä. Sen sijaan vuoden teemalajiksi valittuja lumpeita ei retkellä nähty. Lappeenrannan Pappilanniemi on nyt pysyvästi rauhoitettu suojelualue, joka oli kaupungin luontolahja satavuotiaalle Suomelle vuonna 2017.
Linnoituksen kasviretki 25.6. johdatti retkeläiset historiaa kukkiville länsivalleille. Kuiva kesäkuu näkyi nuutuneessa kasvillisuudessa, mutta sotatulokkaiden, legendaaristen taikayrttien ja tärkeiden ravinto- ja maustekasvien ohella tarjoiltiin Juha Jantusen johdolla noin 45 retkeläiselle myös kirjava joukko ketojen ja niittyjen kasveja. Kesän 2019 yllätys oli Haminanportin kupeeseen putkahtanut idänsara, joka lienee riemastunut vallien parantaneesta hoidosta – siis hoitamattomuudesta! Myös vaatimattoman kokoinen hullukaali oli säästynyt trimmerin teriltä Katariinantorilla. Retken lopuksi soikkoratamon metsästyskin tuotti tulosta. Linnoituksen vallit kukkivat todella komeasti!
Riihilahden perinnetilan niittotalkoot 10.8. Lappeenrannan Niemisensaaressa kokosi paikalle kymmenkunta viikatteen heiluttelijaa. Kun mukana oli myös konevoimaa, liki koko alue oli nurin reilussa kolmessa tunnissa. Kasvillisuus jätettiin kuivahtamaan ja alueelle palataan haravointitalkoisiin kahden viikon päästä.
Anolan kedon niitto- ja haravointitalkoot 20.8. kokosivat kuivana kesänä kuivahtaneelle kedolle kahdeksan talkoolaisen joukon, joka kahden niittokoneen ja raa’an lihasvoiman turvin sai työt päätökseen reilussa tunnissa! Heinät raahattiin pressuvedolla perinteiseen puskaan, jossa humalanvieras kietoi jälleen nokkoset pauloihinsa. Ennen niittoja huopakeltanolaikuilta bongailtiin noidanlukkoja, ja muutama jo vähän kellastunut sieltä myös löydettiin.
Riihilahden perinnetilan haravointitalkoot 24.8. järjestettiin Lappeenrannan Niemisensaaressa kostean yön perään, mutta poutasäässä. Paikalla oli kymmenkunta reipasta niitoksen kokoajaa. Kosteahko niitos oli paikoin jo uuden kasvun sekaansa kietomaa, joten haravoijat eivät päässeet helpolla. Ensin heinä läjitettiin pieniksi kasoiksi ja ne vedettiin pressuilla ja osin talikoilla kantaen kahteen isoon kekoon, jotka ”pienen savun saattelemana” pikkuhiljaa katosivat taivaan tuuliin. Ehkäpä sauhun pyörteisiin ajautui myös pienlentokone, joka pyöri hämmästyttävän sinnikkäästi taivaalla. Viimeiset talkoolaiset saivat seuraansa myös tuntemattoman dronen! Liekö karannut Venäjän puolelta…
Metsäretki 14.9. Lemin Parkkolan vanhaan metsään kokosi paikalle kuuden retkeläisen joukon. Ensimmäinen metsäkohde oli hienoa kuusten, mäntyjen, hieskoivujen ja muidenkin sekamelskaa: joukossa oli pystyyn kuolleita keloja ja maahan kaatuneita runkoja, jotka tarjosivat elämää seuraaville sukupolville. Ruostekääpäkin löydettiin ja saniaisia tutkittiin; hiirenporras ja alvejuuret ainakin opittiin erottamaan! Toinen metsäpalsta oli ankean hakkuuaukon päässä. Se oli tasaikäisempää kuusikkoa mutta mäellä kasvoi sentään muitakin, joukossaan ikivanha rauduskoivu. Hevoslaitumen lantakasoja väistellen palailtiin lähtöpisteeseen reilun kahden tunnin retkeilyn päätteeksi. Hieno syyssää ja vain muutama hirvikärpänen, siitähän ei metsäretki paljon paremmaksi muutu!
Ötökkäilta 3.10. järjestettiin Joutsenon opiston auditoriossa yhteistyössä Punnanlahti-Pöyhiänniemi kyläyhdistyksen kanssa. Tilaisuus houkutteli paikalle räntäsateen säestämänä noin 35 pistävistä ja purevista kiinnostunutta. Alkuun Kimmo Saarinen kertoi, miksi maailma on täynnä pieniä kuusijalkaisia, ja perään kuvailtiin ötökän elämää: muodonvaihdosta, ravinnon hankintaa ja myrkyllisten matkimista. Sitten olikin aika itse ötököiden: vuoronsa saivat niin hyttyset, mäkäräiset, paarmat kuin pistiäiset. Lopussa annettiin hetki perhosille, joihin kuulijat pääsivät tutustumaan myös kokoelmalaatikoiden välityksellä. Lopputentti suoritettiin tällä kertaa huutoäänestyksellä ja hyvin menikin – paikalla oli monta ötökkäasiantuntijaa!
Riihilahden retriitti 6.10. houkutteli kolmen tunnin aikana yli 20 ihmistä vierailulle Niemisensaareen Luonnonperintösäätiön tiluksille. Hiljaisuuden keskellä oli mahdollisuus nauttia tuvassa kuppi kahvia tai kulkea hetki luonnonsuojelulle pyhitetyissä metsissä. Syksyisen kuulas sääkin suosi vierailijoita.
Syysvuosikokous pidettiin 29.10. Luonto- ja tiedekeskus Saimaariumin tiloissa. Sääntöjen mukaisesti seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin, ja hallitukseen saatiin uutena mukaan Anni Paarma. Kokouksen perään Kari-Matti Vuori esitteli Saimaariumin tiloja ja paljasti yhdistyksen uuden nimikkonorpan. Eteläisellä Saimaalla elokuussa 2018 verkkoon hukkunut noin 1,5-vuotias tyttökuutti sai yli sata nimiehdotusta. Joukossa olivat mm. Greta, Saima ja Miikkulainen, mutta kärkikolmikkoon nousivat Helmi, Taika ja … Halla! Hallan täytti Netta Lempiäinen Studio Naturaliasta. Hallan voi tavata Saimaariumin näyttelytiloissa Satamatiellä – käykäähän tervehtimässä!
