Jääkauden jälkeen jäätikön hävitessä Itämeren altaasta salmen kynnys kohosi, koska maa kohosi Billingeninissä vedenpinnan yläpuolelle ja yhteys valtamereen katkesi. Noin 10 800 vuotta sitten patoutunutta järveä kutsutaan Ancylusjärveksi. Sen alkuvaiheessa osa Fennoskandiaa oli vielä jäätikön peitossa. Korkeimmillaan Ancylusjärven pinta oli hieman yli 10 000 vuotta sitten ennen kuin sen lasku-uoma siirtyi tulvan seurauksena Tanskan salmiin (1).
Ancylusjärven korkein ranta oli Lohjalla noin 70 mpy. Vesi nousi aluksi juuri edellä mainitulle tasolle, jolla on havaittavissa kulutustörmiä terasseineen (2). Järven toisen vedenpinnan nousun vaiheen jäljet ovat nähtävissä useina muinaisrantoina korkeusasemien +63 mpy ja +46 mpy välillä (3). Järven pohjalle kerrostui hedelmällistä savimaata ja järven pinta laski Lohjanharjun alapuolelle (4). Kauden lopulla veden pinta laski +39 mpyn:n korkeudelle (5). Ensimmäiset asukkaat saapuivat alueelle (Länsi-Uudenmaan seutukaava 1992:8-10) (6).
Teksti: Karitta Laitinen Kuva: Tarja Virtanen
Lähteet:
- http://weppi.gtk.fi/aineistot/mp-opas/itameri.htm
- Glückert Gunnar, 1970. Vorzeitliche Uferentwicklung am ersten Salpausselkä in Lohja, Südfinnland. Turku: Turun yliopiston julkaisuja. Sarja A.II.45. Sivu 76-77
- Glückert, Gunnar, 1986. The First Salpausselkä at Lohja, Southern Finland. Bull. Geol. Soc. Finland 58, part I, 45-55. Sivu 54
- Forsius-Nummela, Johanna, 1994. Vihdin maisemahistoriallinen selvitys. Raportti 3.3.1994. Vihti: Vihdin kunta. Sivu 18
- Glückert Gunnar, 1970. Vorzeitliche Uferentwicklung am ersten Salpausselkä in Lohja, Südfinnland. Turku: Turun yliopiston julkaisuja. Sarja A.II.45. Sivut 89-94
- Länsi-Uudenmaan seutukaava 1992:8-10
