Lohjan maiseman perusmuodot ovat syntyneet viimeisimmän eli Veiksel-jääkauden aikana sekä sen jälkeisinä meri- ja järvivaiheina (1). Veiksel-jääkausi alkoi noin 116 000 ja päättyi noin 11 500 kalenterivuotta sitten. Mannerjään reuna pysähtyi Etelä-Suomessa jääkauden lopulla, ja tästä syntyivät Salpausselkien reunamuodostumat noin 9000-8000 vuotta eaa (2). Jään reuna oli Lohjan alueella lounais-koillissuuntaisena. I Salpausselkä syntyi jäätikön reunan viereen, johon sulamisjoet kuljettivat maa-ainesta. Lohjanharju on juuri osa tätä I Salpausselkää. Lohjanjärven rannalla on jääkauden muistona vielä kielialtaita, jotka ovat laaksojäätiköiden kärkiosan tai mannerjään reunassa olleiden jääkielekkeiden kallioperään kaivamia kielimäisiä alueita. Kärjen kohdalla on usein glasiaalisesta materiaalista muodostunut kaareva reuna tai päätemoreeni. Niitä on näkyvissä esimerkiksi Aurlahden rannalla (3).
Teksti: Karitta Laitinen
Lähteet:
- Aartolahti, Toive, 1977. Suomen geomorfologia. Helsinki: Helsingin yliopisto, Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen opetusmonisteita 12.
- Glückert, Gunnar, 1977. Itämeren korkeimman rannan kehityksestä Salpaus¬selkävyöhykkeessä Lohjan-Karkkilan-Lopen seudulla. Turun yliopiston Maaperägeologian osaston julkaisuja 32. Turku: Turun yliopiston Maaperägeologian osasto.Sivu 2
- Glückert Gunnar, 1970. Vorzeitliche Uferentwicklung am ersten Salpausselkä in Lohja, Südfinnland. Turku: Turun yliopiston julkaisuja. Sarja A.II.45.
Aartolahti, Toive, 1977. Suomen geomorfologia. Helsinki: Helsingin yliopisto, Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen opetusmonisteita 12. Sivu2