Neitsytlinnan moreenikumpare

Neitsytlinna

Neitsytlinnan moreenikumpare on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu geologisesti erikoinen jääkautinen moreenimuodostuma Lohjanharjun laelle n. 2,5 km Lohjan keskustasta Virkkalan suuntaan. Se koostuu moreenista ja hiekasta ja sijaitsee lajittuneen aineksen päällä n. 105 m merenpinnan ja 75 m Lohjanjärven pinnan yläpuolella. Kumpare kohoaa n. 15 m ympäröivää maan pintaa korkeammalle. Kumpareen ympärillä on muinaisen Itämeren eri vaiheita edustavia muinaisrantojen kulutustörmiä.

Neitsytlinnan kumpareen syntyä ei tiedetä varmuudella. Yleisesti kumpumoreenit ovat syntyneet jääkauden lopulla jäätikön sulaessa, kun jäätikön kuljettama moreeniaines on jään sulaessa jäänyt paikoilleen.

Yoldianmeri ja Neitsytlinna

Itämeren yhteys valtamereen laajeni, kun mannerjäätikön reuna perääntyi Keski-Ruotsissa pohjoisemmaksi. Samalla valtameren suolainen vesi pääsi tunkeutumaan Itämereen, ja tästä syystä Itämeren ensimmäinen jääkauden jälkeinen merivaihe alkoi. Tätä vaihetta 11 590-10 800 vuotta sitten on kutsuttu Yoldiamereksi. Baltian jääjärven aikana oli kerrostunut yksinomaan lustosavea, mutta Yoldiameren aikana kerrostui ensin lustosavea ja sitten homogeenista eli tasakoosteista savea (1). Jääkauden jälkeen jään reuna vetäytyi luodetta kohti noin 8300 eaa. Billingenin salmi Keski-Ruotsissa avautui (n.8200 eaa), jolloin vedenpinta laski valtameren tasoon eli 26-28 metriä (2). Näin syntyi Yoldiameri, ja sen korkein ranta Lohjalla oli noin 100 mpy (3). Tämä lyhyt merivaihe oli suurin piirtein 10 200 vuotta sitten. Tänä aikana Lohjanharjusta oli näkyvissä nykyisen Lohjan aseman alueella noin 400 metriä pitkä pätkä ja luodon kokoinen osa nykyisellä Neitsytlinnan alueella (peruskartta 1:20 000).

Vieläkin on havaittavissa neljä rantapintavyöhykettä korkeuksilla +70-120 mpy. Rantapinnat, joita on kaksi, ovat 70-100 metrissä mpy, eivät kuulu enää korkeimman rannan piiriin (4), ja varhaisempia rantapintoja Lohjalla ei ole. Lohjan asemasta pari kilometriä koilliseen on nähtävissä muinaisrantoja 112-114 metrin mpy korkeudella (5).

Teksti ja kuvat: Karitta Laitinen

Lähteet:

Sohlberg, T. Neitsytlinna moreenikumpare. https://www.lohja.fi/asuminen-ja-ymparisto/ymparisto-luonto/lohjan-luonto/lohjan-luonto/lohjanharju/neitsytlinnan-moreenikumpare/

Moreenimuodostuma. www.vikipedia.org.

1. http://weppi.gtk.fi/aineistot/mp-opas/itameri.htm
2. Glückert, Gunnar, 1977. Itämeren korkeimman rannan kehityksestä Salpaus¬selkävyöhykkeessä Lohjan-Karkkilan-Lopen seudulla. Turun yliopiston Maaperägeologian osaston julkaisuja 32. Turku: Turun yliopiston Maaperägeologian osasto. Sivu 112
3. Glückert Gunnar, 1970. Vorzeitliche Uferentwicklung am ersten Salpausselkä in Lohja, Südfinnland. Turku: Turun yliopiston julkaisuja. Sarja A.II.45. Sivu 12
4. Glückert, Gunnar, 1979. Itämeren ja metsien historia Salpausselkävyöhykkeessä Uudenmaan länsiosassa. Turun yliopiston Maaperägeologian osaston julkaisuja 39. Turku: Turun yliopiston Maaperägeologian osaston. Sivut 44 ja 46
5. Glückert Gunnar, 1970. Vorzeitliche Uferentwicklung am ersten Salpausselkä in Lohja, Südfinnland. Turku: Turun yliopiston julkaisuja. Sarja A.II.45. Sivu 72