Porlassa on hieno ulkoilureitti vanhan kalanviljelylaitoksen kupeessa. Alueella voi tarkastella rinteessä näkyvä ”terasseja” maastossa, jotka erottuvat kolmioidusta laserkeilausdatasta.
Ensimmäinen näkyvä terassi on melko tuore ”muinaisranta”, joka on syntynyt siitä, että Lohjanjärven pintaa laskettiin useaan otteesee: 1600-luvulla sekä vuosina 1847 ja 1865, jotka laskivat järven pinnan noin 1.5m nykytasoon (L52_Lohjanjrven rantaosayleiskaavaluonnos_ perusselvitykset_tavoitteet_1995). Ancylusjärven ranta oli Glückertin mukaan noin 70m Lohjalla nykyisen merenpinnan yläpuolella noin 9100v sitten.
(https://www.geologinenseura.fi/sites/geologinenseura.fi/files/sgs_bt_058_1_pages_045_055.pdf)
Muinaisrannat syntyvät maan kohoamisesta ja niistä huomattavimmat – pirunpellot, siitä että vesi aaltoineen huuhtoo hienoaineksen pois kivien välistä (kuva 2). Lohjan seudulla on näkyvissä pirunpelto mm. Perttilässä.
Porlan kalanviljelylaitos
Porlan entisen kalanviljelylaitoksen alue on 9,5 ha. Siihen kuuluu Lohjanharjun rinnettä ja 1860-luvulla tehdystä Lohjanjärven pinnan laskusta muodostunutta vesijättömaata, johon kalanviljelyaltaat on pengerretty. Alue on kuulunut nk. Ojamon lähteikköön ja lähteitä kutsuttiin myös porolähteiksi. Vettä on käytetty myös myllyjen voimanlähteeksi.
Taloustieteilijä Hugo Lagus (s.1871) vietti kesiä Ojamolla ja vaelteli usein Porlassa. Hän hankki alueen omistukseensa ja alkoi v. 1916 rakennuttaa sinne luonnonravintolammikoihin perustuvaa kalanviljelylaitosta helpottaakseen maailman elintarvikepulaa. Porlan valmistui 16 lammikkoa, joiden pinta-ala oli n. 4. ha. Laitos myytiin v. 1928 Kokemäenjoen lauttausyhdistykselle, joka tuotti kalanpoikasia uittovahinkojen korvaamiseksi. Laitoksessa mm. kasvatettiin Lohjanjärven emokuhia poikastuotantoa varten ja tuotettiin taimenen ja lohen poikasia.
Uiton loputtua velvoiteistutuksia ei enää tarvittu ja Kokemäenjoen lauttausyhdistys vuokrasi Porlan v. 1949 Kalataloussäätiölle. Nyt laitos suuntautui kalaviljelyn tutkimukseen ja sitä varten rakennettiin 1940-50-luvun vaihteessa laboratoriorakennus. Tänä aikana Suomeen tuotiin Porlan kautta uusia kalalajeja, esim. jalokarppeja, nieriää ja peledsiikaa. Pikkubassin mukana Porlaan tuli viisipiikki, joka edelleen elää Porlan lammikoissa. 1960-luvulta lähtien kehitettiin täpläravun viljelyä.
Kalataloussäätiö lopetti kalanviljelyn v. 1978 ja Porla siirtyi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hallintaan. Porlassa tuotettiin kevätkutuisten kalalajien ja täpläravun poikasia jatkokasvatukseen. Ingarskilajoen taimenenpoikasista kasvatettiin emokaloja. Porlassa kehitettiin menetelmät Karpin, Toutaimen ja täpläravun viljelyyn, kuhan poikasten massatuotantomenetelmä sekä 1980-luvun alussa ravun mädin keinohaudontamenetelmä ja haudontalaite. Lohjan kaupunki osti maa-alueen 1981. Porlan kalanviljelylaitos lakkautettiin 1995. Sen jälkeen Porlassa toimi yksityinen kalanviljely-yritys.
Luontoarvot
Alueelle suunniteltiin kerrostaloja ja kaavoitusta varten tehtiin luontoselvitys v. 2014. Selvityksen mukaan Porlassa on monipuolinen kasvisto, mutta ei uhanalaisia putkilokasvilajeja. Linnuston lajimäärä ja parimäärä ovat korkeita. Pesiviä lajeja oli 32 ja niistä arvokkaimpia ovat pikkutikka, sirittäjä, telkkä ja harmaapäätikka. Porla on kalanviljelyaltaiden vuoksi tärkeä lepakoiden ruokailualue. Alueella havaittiin 3 lajia: pohjanlepakko, vesisiippa ja viiksi-/isoviiksisiippa. Alue on EU:n luontodirektiivin mukainen viitasammakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Erityisesti luonnontilaisimmat läntiset altaat (Ojamon puolella), soveltuvat viitasammakolle ja ne ovat myös sudenkorentojen lisääntymispaikkoja. Sudenkorentolajeja löydettiin 17 kpl ja niistä täplälampikorento ja idänkirsikorento ovat EU:n luontodirektiivilajeja.
Asemakaavoituksen yhteydessä alueelle suunniteltiin kerrostaloja ja kaavoitusta varten tehtiin luontoselvitys v. 2014, jonka tulosten perusteella valtaosa suunnittelualueesta jätettiin muuhun tarkoitukseen kuin rakentamiseen. Luontoselvityksen mukaan Porla on luontotyypeiltään ja kasvilajistoltaan erityinen ja monipuolinen ja siellä on rikas lajisto. Vanhat kalanviljelyaltaat on todettu luonnon monimuotoisuudelle erityisen arvokkaaksi elinympäristöksi, etenkin vesi- ja rantakasvillisuuden kannalta. Altaiden lajisto on monipuolista koostuen niin upos- ja kelluslehtisistä kasveista että ilmaversoisista, joista mainittakoon harvinainen varstasara ja kauniskukkainen keltakurjenmiekka.
Porlassa on myös lajistoltaan hieno pähkinäpensalehto, jossa kasvaa mm. harvinaista lehtosinijuurta runsaiden valko- ja sinivuokkokasvustojen seassa. Lehdosta voi löytää myös toisen jalopuun, metsälehmuksen. Erikoisuutena on pienialaiset lähteet ja tihkupinnat, joista harjun pohjavesi purkautuu esille. Niille muodostuu aivan oma lajistonsa.
Nykyisessä asemakaavassa (v. 2017) länsipuolen altaat on suojeltu, rakennusten alue on puistoa ja muu osa lähivirkistysaluetta. Alueen ulkopuolella oleva Porlan lehto on suojeltu luonnonsuojelulailla. Nykyisin osa alkuperäisistä altaista on umpeenkasvaneita. Piha-alueella on kalastusmestarin talo, vesilaboratoriorakennus ja betoninen hautomorakennus sekä Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasema. Alueen läpi kulkee rantaa myötäillen kevyenliikenteen väylä Hiidensalmesta Ojamolle. Porlasta on muodostunut Lohjalaisten yhteinen ulkoilu- ja luonnontutkimispaikka.
Tekstit: Annika Nyström, Marja-Leena Nikander, Risto Murto
Lähteet:
Kaukoranta, M., Järvenpää, T. Porlan historia. www.proporla.fi.
Lohjan Porlan asemakaava-alueen luontoselvitys vuonna 2014. Faunatica, raportti 2.2.2015.