Ojamon rautakaivos

Ojamon rautakaivos ja kartano on yksityisomistuksessa, eikä alueelle saa mennä ilman omistajan lupaa. Kartanossa järjestetään kuitenkin tilauksesta esim. kahvitilaisuuksia ryhmille, joiden yhteydessä voi kysyä mahdollisuutta tutustua ulkorakennuksen kiviin.

Ojamon rautakaivos oli Suomen ensimmäinen kaivos. Nyt sen vanhat kaivosaukot ovat kasvillisuuden peitossa yksityisellä maalla Ojamon kartanon pihapiirissä. Kuilu maan alla on n. 40 m syvä ja 75 m pitkä. Kartanoon ja kaivosaukkoihin voi tutustua Lohjan matkailupalvelukeskuksesta tilattavilla kierroksilla tai avointen ovien päivinä.

Kaivos perustettiin v. 1542, kun Etelä-Suomen laamanni ja Suitian linnan isäntä Erik Fleming sai kuningas Kustaa Vaasalta luvan louhia malmia malminetsijöiden 1530-luvulla löytämästä esiintymästä. Ojamon malmi oli rikasta, mutta sitä oli odotettua vähemmän. Kaivoksella oli kuitenkin tärkeä merkitys, sillä malmin jalostamiseksi perustettiin ensin ruukki Mustionkoskeen 1550-l ja myöhemmin Antskogin (1630), Billnäsin (1641) sekä Fiskarsin (1649) ruukit Pohjan pitäjään. Kaivoksessa oli töissä 15-30 kaivosrenkiä, jotka louhivat kiveä parhaimmillaan 150 tonnia vuodessa tulella kuumentamalla ja vedellä jäähdyttämällä. Työ oli raskasta ja vaarallista. Räjähdysaineet tulivat käyttöön 1700-luvulla. Malmi kuljetettiin lautoilla ja jääreellä ruukkeihin. Kaivoksen omistajat vaihtuivat monta kertaa ja toiminta oli välillä pysähdyksissä. Vuonna 1657 tapahtui suuri onnettomuus, kun Lohjanjärven alla sijainnut kaivos sortui suunnittelemattomasta louhinnasta johtuen ja vesi täytti käytävät. Louhintaa jatkettiin uudelleen 1820-luvulta lähtien, mutta malmin ehtyessä kaivos suljettiin lopullisesti v. 1861.

Lähde: Salonen. T. Lohjan kaivokset ja louhokset. Luento 8.10.2020.

Ojamon Rautamalmi

Ojamon rautamalmi kuuluu GTK:n Oppaan 49 (2000) mukaan karsimalmien ryhmään, joita esiintyy etenkin eteläisimmässä Suomessa svionisen liuskejakson kalkkipitoisissa vyöhykkeissä. Itse malmi lienee koostunut pääasiassa harmahtavasta magnetiitista, mutta usein näihin karsimalmeihin sisältyy myös hieman kiisuja. Koska varsinainen malmi on louhittu pois voi tänä päivänä lähinnä löytää kaivoksen läheltä sivukiviä, joita ei ole voitu hyödyntää. Näitä on hyödynnetty Ojamon kartanon ulkorakennuksen seinissä. Sivukivet sisältävät silmämääräisesti mustanvihreitä ja rusehtavia kiviä joissa voi erottaa amfiboleja ja pyrokseneja ja paikoitellen pieniä granaatteja(?) (kuva1). Jotkin kivet sisältävät vaaleampia osia, joissa on runsaasti plagioklaasia (kuva 2). Kokonaisuudessaan voisi sivukiviä mieltää pyrokseni-sarvivälkegneisseiksi, joilla on vaihteleva raekoko.

Kuva 1. Tummanpuhuvia sarvivälke-pyroksenirikkaita kiviä.

Kuva 2: Vaaleampi runsaasti plagioklaasia sisältävä kivi.

Kauko Parraksen kartassa vuodelta 1946 Kaivosta lähinnä olevat paljastumat on kartoitettu pyroksenigneisseiksi. (Kuva 3)

Kuva 3: Vasemmalla Ojamon kartanon lähinnä olevat paljastumat on luokiteltu pyroksenigneisseiksi (ruskea) Parraksen 1946 kartassa (Nordkalk Oy Ab arkisto). Oikealla on ote Lohjan kaupungin karttapalvelusta, josta voi päätellä että paljastumat sijaitsevat melko lähellä kaivoslampea.

Teksti: Annika Nyström ja Marja-Leena Nikander