Teksti: Tarja Lönström ja Tarja Virtanen
Lohjanvesistön Metsä Oy perusti Hiidensalmen alueelle sahan mikä valmistui helmikuussa 1928.
Sahan rakennuttivat läntisen uudenmaan metsänomistajat, jotka uskoivat saavansa tukkipuistaan paremman hinnan kun se jalostettaisiin heidän omassa yrityksessään. Hiidensalmi valittiin sahan paikaksi sillä se sijaitsi hyvällä paikalla. Siinä yhteisesti uitetut tukit eroteltiin ja näin saha säästyi niiden jatkokuljetuksen aiheuttavilta kustannuksilta
Saha-alueen poikki kulki tie mitä jouduttiin siirtämään uuteen paikkaan. Sahan tuotantolaitokset, kuten kuorimakone minkä perusta on vielä jäljellä, jäivät tien eteläpuolelle. Lautatarha, konttori sekä asuinrakennukset sen pohjoispuolelle. Saha oli vesistön suurin, vuosituotantokapasiitte jopa 35 000 kuutiometriä. Virkkalassa sijaitseva Lohjan Kalkkitehdas Oy:n saha kykeni tuottamaan 30 000 kuutiometriä.
Saha oli merkittävä työllistäjä ja parhaimmillaan siellä työskentelikin noin 150 työntekijää. Tämä johti myös lähialueen asuttamiseen. Sahalla meni taloudellisestikin hyvin ja 1960-luvun alussa koneistoakin uudistettiin. Kuljetusten siirtyminen vesistöistä maanteille vaikutti myös tukkipuiden uittoihin ja säännölliset tukkiuitot loppuivat Lohjan järvellä vuonna 1963.
Sahan toiminta päättyi Hiidensalmessa 1966 kun kilpailija, Riihimäkeläinen Paloheimoyhtymä hankki sahan omistukseensa. Samana vuonna lokakuussa Hiidensalmen sahan 70 työntekijää irtisanottiin ja jo kesällä 1969 iso osa sahan rakennuksista oli jo purettu.
Tänä päivänä sahasta meitä muistuttaa vielä Kokkokallion talo, mikä toimi sahan konttorina ja toimitusjohtajan asuntona sekä kuorimakoneen perusta.
Kuorimakoneen perusta sijaitsi alun perin noin 30 metriä rannasta ja nykyään siitä puhutaan tuttavallisesti Betonimöhkäleenä.
Sahan valmistuminen oli merkittävä tapahtuma ja Länsi-Uusimaa lehti julkaisi erikoisnumeron 24.2.1928.
