Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Lohjan seudun yhdistys

Lohja
Navigaatio päälle/pois

Tytyrin Kalkkikiven historia

Tytyrin kalkkikivi on hyvin vanhaa. Noin kaksi miljardia vuotta sitten Suomi sijaitsi melko lähellä päiväntasaajaa ja Etelä-Suomi oli matalan alkumeren peitossa. Meren pohjalle kerrostui hiekkaa, savea, kalkkiliejua ja tulivuorten purkaustuotteita. Kerrosten paksuuntuessa sedimenteistä tuli sedimenttikiviä, kuten kalkkikiveä ja hiekkakiveä. Noin 1.9-1.8 miljardia vuotta sitten kerrostumisvaihetta seurasi kivikehän laattojen törmäys ja vuorenpoimutus, jolloin merikerrostumat vajosivat syvälle maan kuoreen ja muuttuivat erilaisiksi metamorfisiksi kivilajeiksi, kuten gneisseiksi. Osa alkoi sulaa ja sulasta kiteytyi magmakiviä, kuten graniittia. Kalkkikivikin metamorfoitui ja siitä tuli geologisen määritelmän mukaan marmoria. 

Poimuttumisen jälkeen vuorten huiput vähitellen kuluivat ja tasoittuivat eroosion vaikutuksesta ja vuorten juuriosat kohosivat ylöspäin. Näin alun perin muinaisen vuoriston juuriosissa syntyneet kivilajit muodostavat Lohjan nykyisen kallioperän.

Elämyskaivoksen vastaanottorakennuksen piha-alueelle on sijoitettu monia kalkkikivi- ja muita lohkareita (kuva 1), joita on mahdollista tarkastella esim. poikkeamalla satamaradan ulkoilupolulta tai odottaessa kaivoskierroksen alkamista.

Lohjan kalkkikivestä ei löydy fossiileja, koska maapallolla ei tuohon aikaan ollut elämää ja lisäksi uudelleenkiteytyminen olisi tuhonnut mahdolliset fossiilit. Kuitenkin Ruotsista Bergslagenin alueelta, jonka katsotaan olevan Etelä-Suomen Svekofennisen vyöhykkeen jatke, on löydetty stromatoliitteja. Se on eräänlaista leväpatjan fossiilia, jota voidaan pitää maapallon ensimmäisenä elämänä. Silloin Tytyrinkin kalkkikiven alkuperä voisi olla sekä epäorgaaninen että orgaaninen.

Irtokivet Elämyskaivoksen luona

Kuva 1: Elämyskaivoksen parkkialuetta koristaa kivilohkareet.

Pääosa parkkialueen lohkareista koostuvat Tytyrin kaivoksen Törmän kaivososasta tuodusta harmahtavan valkoisesta kalkkikivestä. Se koostuu pääosin keski-karkeakiteistä ja sisältää päämineraalin kalsiitin lisäksi esim. diopsidia, dolomiittia, amfiboleja ja kvartsia.

Geologisen määritelmän mukaan tämä kivilaji luokitellaan marmoriksi, koska se on metamorfoitunutta, uudelleenkiteytynyttä kalkkikiveä, mutta nimi kalkkikivi on vakiintunut teollisuudessa.

Parkkialueen suurimmasta lohkareesta voi erityisesti sateisella kelillä erottaa erisävyisiä, jopa sinertäviä alueita. Yhdessä reunassa (kuva 2) kivilaji muuttuu hienorakeiseksi. Se osa kivestä on hiertynyt vuoripoimutuksen myöhäisessä vaiheessa. Hiertyneen alueen tietämiltä voi siellä täällä erottaa sinertäviä pilkkuja, jotka koostuvat pyralloliitista – eräänlaisesta talkista.

Kuva 2. Kalkkikivilohkareen oikeassa reunassa näkyy hiertynyt alue.

Kalkkikiviesiintymää lävistävät amfiboliitti- ja graniittiset pegmatiitti-juonet, joiden väri voi olla harmaa tai punertava. Kuvan 3 lohkareessa voi nähdä mustaa amfiboliittia.

Kuva 3. Kalkkikiven ja amfiboliitin kontakti.

Elämyskaivoksen piha-alueelle on myös sijoitettu muualta kuin Tytyrin kaivoksesta tuotuja kiviä. Esim. rakennuksen vieressä eteläpuolella on rivi lohkareita, jotka koostuvat mm. migmatiitista (kuva 4) ja diopsidigneissistä, mistä voi erottaa raon mikä kielii karbonaattien läsnäolosta (kuva 5).

Kuva 4: Migmatiittilohkare.
Kuva 5. Vihertävää diopsidigneissiä.

Muuallekin alueelle on sijoitettu todennäköisesti jäätikön Lohjan alueelle kuljettamia lohkareita kuten kuvassa 6.

Kuva 6. Pyöreä lohkare, joka näyttää lähinnä granodioriittiselta koostumukseltaan on voinut kulkeutua kaukaa jäätikön mukana.

Tekstit: Annika Nyström ja Marja-Leena Nikander.

Lähde: Tervo, T. 22.8.2017. Kiven aika. Tytyrin elämyskaivoksen sisäänkäyntitunnelin geologisten kuvapintojen opastusohje. GTK.