Pappilan pihapiiriin tultaessa huomio kiinnittyy portinpielen tolppiin (kuva 1). Niissä on kauniisti muotoiltu pallo tolpan päässä. Tolpat ovat vuosien saatossa peittyneet jäkälistä ja sammaleista, mutta maan rajassa (kenties lumen tai nelijalkaisten avustuksella) voi erottaa kivilajinkin hieman paremmin. Se näyttää massiiviselta hieno-keskirakeiselta syväkiveltä, joka on lähinnä tonaliittinen koostumukseltaan sisältäen pääasiassa kvartsia, plagioklaasia ja biotiittia (kuva 2).
Pappilan pihapiiriin on tuotu pyöristyneitä lohkareita, jotka kaunistamisen lisäksi soveltuvat esimerkiksi tasapainoiluun (kuva 3), tai voi istahtaa alas katselemaan maisemia ja toiset kivet voisivat olla mieleen siivekkäille juoma- tai kylpemispaikkana (kuva 4).
Kuvan 3. etualan kivessä on ruskea raita, joka kertoo siitä että kivi voi sisältää hapettunutta rautapitoista mineraalia. Etualan raita leikkaa kivilajin suuntausta ja on todennäköistä, että rautapitoista mineraalia on kiteytynyt liuoksista, jotka ovat liikkuneet kallioperässä myöhemmin muodostunutta rakoa pitkin. Kivilaji itsessään näyttää silmämääräisesti lähinnä sarvivälkegneissiltä.
Kivien yksityiskohdat jäävät suurimmaksi osaksi jäkälien ja sammaleiden peittoon, mutta yksityiskohtiakin voi paikoitellen erottaa, kuten kuvan 5. Graniittista pegmatiittia (erittäin karkeakiteinen), jossa on kirjomaasälvän piirteitä.
Kiviä on yleisesti ennen vanhaan käytetty kilometritolppina teiden varsilla ilmaisemaan montako kilometriä on seuraavaan kaupunkiin. Niitä on käytetty myös talojen numeroinnin pohjana. Kuvan 6 tolpan tarkoitus ei ole kirjoittajalle ilmeinen, koska Lohjan museo sijaitsee osoitteessa Rovastinkatu 1, mutta kivi on joka tapauksessa kaunista keskirakeista graniittia – granodioriittia, jossa on viitteitä siitä että tämä magmakivi on uudelleensulanut ja kiteytynyt useassa vaiheessa antaen migmatiittimaisia piirteitä.
Kivet sopivat loistavasti myös kestävänä ja kauniina ratkaisuna muistolaattojen alustoina, kuten kuvan 7 kauniisti sammaloitunut graniittinen pegmatiitti. Myös laatassa mainittu puu saa eräänlaisen suojan kivestä eritysesti kun se vielä on pieni.
Museon pihapiirissä voi katsella sääilmiöitä ja ihmetellä ”puun latvoissa” kulkevia autoja, jotka itse asiassa kulkevat Salpausselkä 1 reunamuodustuman harjannetta pitkin kulkevaa Hanko-Hyvinkää tietä pitkin (kuva 8).
Noin 2,5 km pitkä Moisio-Pappila kävelyreitti (kuva 9) vie kävelijän avariin historiallisiin maisemiin Pappilan pihoineen ja avarine peltomaisemineen. Reitti sopii myös liikuntaesteisille.
