Geologia – kallioperä
Tytyrin Törmän esiintymän avolouhoksesta on louhittu valkoisenharmaata uudelleenkiteytynyttä kalkkikiveä (geol. marmori) kuva 1. Kalkkikivisiintymää leikkaa graniittiset pegmatiittijuonet (kuva 2), joiden kanssa paikoitellen esiintyy yhdessä tai erikseen emäksisiä, tummia, juonikiviä tai ns. amfiboliittia (tarkemmin pyrokseniamfiboliitti, hypersteeni-biotiittigneissit ja albiitti-sarvivälkekivet (Similä 1956)). Pegmatiittijuonet voivat olla harmaita tai punertavia.
Jäkälistä, sammaleista ja pölystä harmaantuneista seinämistä näiden erottaminen näköalapaikalta on kuitenkin melko hankalaa. Kivilajeihin voi tutustua tarkemmin irtolohkareissa näköalapaikan ja Hiidensalmeen vievän polun varrella ja esim. Elämyskaivoksen parkkialueella varovaisuutta noudattaen.
Mustavalkoisissa kuvissa vuosilta 1952 (Kalla) ja 1956 (Similä) näkyy avolouhoksen pohjoisreuna (pohjoisen näköalapaikan alapuoli) (kuva 4) ja siinä esiintyvät juonikivet ja länsireunan poimuttuneita pegmatiittijuonia.
Kalkkikiviesiintymää reunustavat mm. ns. kalkkigneissi, diopsidigneissi ja leptiitti (kvartsi-maasälpägneissi).
Geologia – rakenne
Avolouhoksessa voidaan erottaa vaaleampia alueita seinämissä esim. oikealla. Näissä kohdissa pakkasrapautuminen on irrottanut lohkareita, kun vesi on jäätynyt raoissa, ja puhtaampi kallion pinta on paljastunut.
Geologia – maaperä
GTK:n maaperäkartoissa Tytyrin avolouhoksen ympäristö on merkitty kartoittamattomaksi.
Kalkkipitoinen maaperä Lohjan rikkaan luonnon perusta
Kalkkikivi tuo ravinteita maaperään ja sen lisäksi että kalkkikivijauheita levitetään pelloille, voi kalkkikiven esiintymisalueilla usein havaita luonnostaan rehevää kasvustoa. Esim. taikinamarja suosii kalkkikivipitoista maaperää.
Lohjan luonnon rikkauksien tärkeimpänä tekijänä on kalkkipitoinen kallioperä ja siitä jääkauden aikana maaperään irronneet ainekset. Ne antavat hyvän ravinteikkaan kasvualustan Lohjan laajoille lehdoille ja lehtomaisille metsille. Lohja onkin tunnettu jaloista tammi-, lehmus- ja jalavametsistään, mutta ennen kaikkea lukuisista pähkinäpensaslehdoistaan. Tämä ylenpalttinen vehreys näkyy lähes kaikkialla Lohjalla liikkuessa, mutta parhaiten Karkalinniemissä ja Lohjan saaristossa.
Lohjan erikoisuutena ovat etenkin kalkkikalliot, joilla kasvaa aivan omintakeinen kasvilajisto. Puhutaan kalkinvaatija- tai suosijalajeista, joita ei tapaa muualla kuin kalkkipitoisella kallioperällä. Näiden lajien perusteella kasvitieteilijät voivat jopa tunnistaa kalkkikallion olemassaolon ilman, että kallio on edes näkyvissä. Näillä kalkkikallioilla kasvaa lukuisia uhanalaisia kasvi-, sammal- ja jäkälälajeja. Lohjan on ollut kautta historian ja nykyisinkin suosittu kasvitutkijoiden tutkimus- ja opetuskohde. Kalkkikallioiden säilyttämisessä Lohja on valtakunnallisestikin avain asemassa, sillä kaikki kalkkipitoiset luontotyypit ovat uhanalaisia. Kalkkipitoinen kallioperä on myös ollut Lohjan asuttamisen yksi merkittävä peruskivi: Sen myötä täällä toimii vieläkin kalkkikaivos.
Tytyrin avolouhos ympäristöineen on yksi Lohjan kaikkein arvokkaimmista luontokohteista. Se on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi, jossa elää useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä tai harvinaisia lajeja. Alueella on hienoja kalkkivaikutteisia ketoja ja kuivia niittyjä, erikoista alvarikasvallisuutta ja boreaalista lehtomaista metää. Vieressä olevan toimivan kalkkikaivoksen takia kalkkipölyä on vuosien varrella kulkeutunut alueen puihin ja se näkyy outoina ilmiöinä puiden jäkälälajistossa. Upeat lehtipuut ovat poikkeiksellisen keltaisia haavankeltajäkälästä ja havupuiden rungoilla on valkoisia läiskiä, haavanläiskäjäkälää. Niitä voi sitten kukin itse käydä siellä ihmettelemässä ja tunnistamassa. Innokasta luontoseikkailuja kalkkiperäisen luonnon ihmeisiin.
Ympäristö
Louhittua kalkkikiveä, jota on prosessoitu Tytyrin kalkkitehtaalla käytetään mm. vedenpuhdistusprosesseissa.
Teollisuushistoria
Forsström-suku käynnisti Virkkalan kalkkitehtaan toiminnan vuonna 1897. Ensimmäiset kalkkikiven louhintasopimukset allekirjoitettiin vuonna 1896 Lohjalla. Tytyrin kalkkikiviesiintymää on louhittu vaiheittain ainakin 1800-1900 vuosisadan vaihteesta nykypäivään. Aluksi käytettiin avolouhintaa ja kivet kuljetettiin proomulla Virkkalaan poltettavaksi kalkkiuunissa. Vuosina 1946-47 alettiin mennä maan alle ja nykyisen elämyskaivoksen tason +110 valmistuttua avolouhoksesta louhittiin pudottaen kivet alas kaivokseen, missä sijaitsi esimurskaamo 1948 alkaen. Kiviä voitiin alkaa prosessoida edelleen myös Tytyrin omalla tehtaalla jonka ensimmäiset tuotantolinjat valmistuivat 1949-1950. Ensimmäinen uuni otettiin käyttöön 1950 ja sammutuslaitos 1952.
1956 katsotaan Tytyrin kaivoksen siirtyneen kokonaan maanalaiseen louhintaan, kun kivennosto alettiin suorittaa nostokoneella kaivoksen 200-tasolta. 1960-70-luvun vaihteessa louhittiin kuitenkin vielä lisäosa hyvälaatuista kalkkikiveä avolouhoksen luoteisnurkassa (suullinen tiedonanto S. Lahtinen 19.4.2021).
Louhinta Tytyrin kaivoksessa jatkuu nykyään Nordkalk Oy Ab:n toimesta, mutta vain maanalaisena.
Teksti: Annika Nyström ja Risto Murto