Mielipide Kaijonharjun kaupunginosan Nyyrikinpuistoa ( Raimontie 2 ) koskevasta asemakaavan muutoksesta (kaavatunnus 564-2359)

Tapionrannaksi muutettava osa Nyyrikinpuistoa on harvinaisen pitkään käsittelemättä ollut osa rantametsävyöhykettä, joka yltää Sampolan leikkipuiston länsirajalta Normaalikoulun ja puutarhan taakse ja sieltä edelleen Kuivasrannan puolelle.

Suunnittelualue on lähes kokonaan luonnontilaista metsää, kuten kaavaselostuksessakin ansiokkaasti mainitaan. Koko kaavarunkoaluetta koskevassa yleispiirteisessä luontoselvityksessä (Sitowise 5.9.2018) alueen luonnontilaisuus on sen sijaan jäänyt huomiotta ja sen luontoarvojen selvittäminen jokseenkin kokonaan tekemättä. Näinpä alue onkin luokiteltu virheellisesti hyvin rakentamiseen soveltuvaksi. Luokan tulisi olla ’Suojavihervyöhyke’ tai ’Ei suositella rakentamista merkittävien luontoarvojen vuoksi’. Asemakaavaratkaisujen vaihtoehtoja on edelleen luonnosteltu puutteellisten tietojen perusteella. Suunnittelussa ei esimerkiksi ole otettu huomioon miten alueen runsas lahopuusto ja kasvi- sekä sienilajisto voitaisiin säilyttää. Vaihtoehto Vinokas vähentää kenties vähiten lahopuustoa ja kasvi- ja sienilajiston kasvupaikkoja.

Luonnontilainen metsä runsaine lahopuineen on aina merkki mahdollisesti merkittävistä luontoarvoista, minkä vuoksi alueelle olisi tullut tehdä erilliset tarkemmat luontoselvitykset. Metsänheimon perhe on toimittanut kaavoittajalle tietoa alueen kasvi- ja sienilajistosta. Katriina Bendiksenin laatimassa sieniluettelossa on 55 lajia ja kasvilajeja alueelta on kirjattu 120 kappaletta. Metsän poikkeuksellisen monimuotoisuus sai vahvistusta marraskuussa 2018 oululaisen harrastajan toimesta tehdyssä lahopuiden kääväkäskartoituksessa, jossa metsäalueelta löytyi 67 sellaista sienilajia, joita ei ole aiemmassa luettelossa. Osaa näistä kääväkkäistä ei ollut aiemmin havaittu Oulun alueella lainkaan. Alueelta tavattiin myös kaksi vanhan metsän indikaattorilajia, männynkääpä ja kultarypykkä.

Alueen pesimälinnustosta ei ole käytettävissä lainkaan tietoa. Kääpien ja muiden sienten monimuotoisuus lisää hyönteisten ja lintujen monimuotoisuutta: lahopuuta täynnä oleva metsä on mieleinen ympäristö esimerkiksi hömö- ja töyhtötiaiselle ja muille vanhan metsän lintulajeille. On huomattava, että juuri osa tällä hetkellä uhanalaisista metsälajeista (noin 800 lajia) on riippuvaisia lahopuusta ja lahopuun lisääminen onkin hyvä keino turvata niiden olemassaolo.

Eliöiden elinmahdollisuuksien suojelun lisäksi luonnon monimuotoisuus tukee ihmisten henkistä ja fyysistä terveyttä: alentaa verenpainetta ja vähentää stressin tuntemuksia. Luonnonmetsä on myös lapsille mieluisa ja kehittävä ympäristö, tiedetään myös että altistuminen erilaisille maaperän mikrobeille vähentää allergioita ja parantaa vastustuskykyä. Kaupungissakaan elämän ei tarvitse eikä pidä olla steriiliä.

Oulun kaupungin viheralueverkosto- ja luonnon monimuotoisuusselvityksessä (VILMO 2014) selvitysalueen metsät on merkitty ilmastoa sääteleviksi, hiiltä varastoiviksi ja eroosiota kontrolloiviksi alueiksi. Taajaman viheralueiden muistutetaan myös olevan tärkeitä virkistäytymisen, henkisen ja fyysisen terveyden alueita. Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden toimintasuunnitelman tavoitteiden mukaisesti metsäpinta-alan muutosta tulee seurata. Kaavaselostuksessa tulee esittää vaihtoehtojen vaikutus alueen metsäpinta-alaan ja siitä johdettuna arvioitu vaikutus hiilinieluihin.

Alueen historia on kaupunkimetsäksi varsin epätavallinen. Taiteilija Metsänheimon tontti on ollut piikkilangan ympäröimä 1930-luvulta asti, minkä vuoksi alue on onnistunut paitsi säilyttämään luonnontilaisuutensa, myös pysynyt ympäristön asukkaiden mielissä varsin erikoisena ja salaperäisenä paikkana.  Alue on ollut suojassa metsänkäsittelyltä jo 60 ja paikoin jopa yli 80 vuotta: rannan läheisyydestä on kaadettu tukkimittaisia kuusia viimeksi 1930-luvulla ja Kaitoväylän läheltä on otettu mäntypölliä 1950-luvun lopulla.Taiteilija Metsänheimolle luonto ollut todella tärkeä innoituksen lähde, tiettyjä puita ollut malleina taiteen teossa ja jopa joulukuusen otto metsästä on perheen mukaan tuntunut taiteilijasta ikävältä. Erityisesti 30-luvulla kaatamatta jätetyt isot vanhat kuuset (Rantakuusi ja Rajakuusi) ja pihapiirin tuntumassa oleva iso mänty ovat tärkeitä perheelle.

Tällä hetkellä metsässä on paljon isoja koivuja ja korkeita kuusia. Runsaan lahopuuston ja jokseenkin kaiken ihmisvaikutuksen puuttumisen vuoksi metsässä on ihan kansallispuiston tunnelmaa ulkopuolelta kantautuvaa liikenteen ääntä lukuun ottamatta. Metsänheimon talon ja metsäalueen kiinnostavan ja ainutlaatuisen historian vuoksi kaavoituksessa ja sitä mahdollisesti seuraavassa rakentamisessa tulisi mahdollisimman hyvin arvostaa ja säilyttää paitsi taiteellisia arvoja myös metsän luonnontilaisuutta.

Varovaisuusperiaatetta noudattaen Tapionrannan laajamittaisesta ja suunnittelemattomasta rakentamisesta tulisi pidättäytyä ennen kuin alueesta ja sen ekologisesta merkityksestä on hankittu tarkempaa tietoa. Mikäli maankäytön suunnittelua jatketaan puutteellisen tiedon perusteella, esitämme, että ranta-alue Metsänheimon talon korkeudelta Kuivasjärveen asti jätetään rakentamisen ja muun voimakkaan käsittelyn ulkopuolelle luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja keskitetään mahdollinen rakentaminen Kaitoväylän varteen. Monimuotoisuutta voidaan turvata myös siirtämällä tältä alueelta rakentamisen alle jäävän metsän lahopuut luonnontilaiseksi jäävälle tontinosalle. Mikäli luonnonmetsässä olevia lahoavia puita on tarvetta turvallisuussyistä esimerkiksi polkujen varrelta poistaa, tulee ne kaadon jälkeen jättää paikalleen, missä niistä on iloa monenlaisille metsän eliöille.

Kuivasjärven ympäri kiertävä pyörätie tulisi Tapionrannan ja Kalervontien kohdalla olevan rantametsän kohdalla linjata asutuksen viereen tai korvata kevyemmällä ratkaisulla (samoin kuin Pyykösjärven luoteisrannalla). Kevyenliikenteenväylä voi kulkea myös nykyistä reittiä Kaitoväylän vierellä.

Ranta-alueelle suunnitellut näköalan avaukset altistavat rakennukset ja mahdolliset puistopuut kylmille pohjoistuulille. Sen sijaan rannan mittainen luonnontilainen metsävyöhyke torjuu kovia tuulia ja suojaa järveä kiintoainesvalumilta myös lisääntyvien rankkasateiden aikana, mikä osaltaan tukee pyrkimyksiä parantaa Kuivasjärven vedenlaatua. Mikäli järvelle halutaan avata näkymiä, on nämä helpointa sijoittaa nykyisen pellon kohdalle.

SLL Oulu_Mielipide Nyyrikinpuiston kaavamuutoksesta_31 01 2019