Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen vapaamuotoinen palaute suistokaupunkivision raporttiluonnoksesta Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalveluille

SUISTOKAUPUNKIVISIO

Oulun kaupunki on laatinut suistokaupunkivision raporttiluonnoksen. Suistokaupunkivisio on yksi kaupunginvaltuuston hyväksymän keskustavision toimenpiteistä. Suistokaupunkivisiota varten laadittiin muun muassa selvitys keskeisistä luontoarvoista, selvitys maankohoamisesta ja raportti, jossa on esitelty esimerkkejä vesistöjen hyödyntämisestä muualla maailmassa. Raporttiluonnoksessa on esitetty strategisia päätavoitteita ja kehittämisperiaatteita. Tavoitteiden ja periaatteiden toimeenpanemiseksi on esitetty neljä kärkitoimenpidettä: selvitys vesipeilien säilyttämisestä, Hartaanselänrannan suunnittelu, Suistokaupunginosan suunnittelun käynnistäminen sekä melonta- ja kalastuskeskuksen kehittäminen.

YLEISTÄ RAPORTTILUONNOKSESTA

Raporttiluonnoksen taustalla oleva Oulun suiston keskeiset luontoarvot -selvitys ansaitsee kiitosta monipuolisuudestaan ja perusteellisesta luontoarvojen ja niiden ainutlaatuisuuden esille tuomisesta. Myös raporttiluonnos on kiitettävän selkeä ja päätavoitteet ja niiden toteutussuunnitelmat ovat siinä helposti luettavissa ja nähtävissä.

Raporttiluonnos perustuu Oulujoen suiston paikoin voimaperäiseen rakentamiseen. Raportissa esitetään varsin radikaalejakin toimenpiteitä muun muassa Rommakonselän täyttämiseksi asuinaluetta varten ja avovesialueiden säilyttämiseksi tehtävistä ruoppauksista. Alueen ainutlaatuinen luonto saa visiossa vähän huomiota tiedossa olevista merkittävistä luontoarvoista huolimatta. Luontoa käsittelevässä kohdassa mainitaan kyllä suojelualueiden huomioiminen, mutta siihen velvoittaa lakikin. Silti Natura 2000 -verkostoon kuuluvia luonnontilaisia Kiramo- ja Sorsasaaria esitetään otettavaksi virkistyskäyttöön sinne rakennettavien siltojen ja reittien avulla.

Maankohoaminen ja luonnontilaiset ranta- ja vesialueet koetaan uhkana ja niistä halutaan eroon kustannuksista, luontoarvoista, hiilijalanjäljestä ja toiminnan kestämättömyydestä piittaamatta. Raporttiluonnoksen perusteella Oulun kaupunki ei ole tiedostanut luonnontilaisen suiston ainutlaatuisuutta ja potentiaalia ihmisten hyvinvoinnin kannalta.

LUONTOARVOISTA

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä on saatu aivan viime aikoinakin huolestuttavaa tietoa. Loppuvuodesta julkaistussa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja) koko maassa uhanalaisiksi arvioitiin 186 luontotyyppiä (48 % luontotyyppien lukumäärästä), eikä luontotyyppien häviämisuhka ole vähenemässä. Suomen eliölajien uhanalaisuus arvioitiin viidettä kertaa. Maaliskuussa 2019 julkaistun Suomen lajien punainen lista 2019 -kirjan mukaan uhanlaisten lajien osuus on noussut 11,9 prosenttiin. Kehityssuunta osoittaa, että myöskään lajitasolla uhanalaistumiskehitystä ei ole onnistuttu pysäyttämään. Kaikkiaan uhanalaisten lajien määrä kasvoi edelliseen arviointiin verrattuna 420 lajilla. Lajien uhanalaisuuden arviointia varten perustetun ohjausryhmän jäsenet ovat muistuttaneet, että lajien runsauden köyhtyminen johtaa lopulta koko ekosysteemin romahtamiseen.

Suistokaupunkivisiota varten laaditun luontoselvityksen mukaan uhanalaisista luontotyypeistä Oulujoen suistossa esiintyy maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat -luontotyyppi, joka on erittäin uhanalainen luontotyyppi (EN). Luontotyyppiin luetaan muun muassa Pohjanlahden rannikolla ja saaristossa olevat metsät ja pensastot, jotka ovat jääkauden jälkeisen maankohoamisilmiön vaikutuspiirissä. Luontotyyppiä on muun muassa suistoalueen saarissa ja Hevossaaren pohjoispuolella, jonne sitä muodostuu maankohoamisen seurauksena lisää. Luontoselvityksessä mainituista useista silmälläpidettävistä luontotyypeistä rannikon tuoreet lehtipuuvaltaiset lehdot kuuluvat uusimman (2018) luokituksen mukaan vaarantuneisiin luontotyyppeihin eli niiden tilanne on heikentynyt.

Luontoselvityksen mukaan suistoalueelta on eri aikoina löytynyt 35 valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaista putkilokasvilajia. Määrä on suurin, mitä näin suppealta alueelta on Pohjanmaalta
löydetty. Uhanalaisista lajeista 19 on hävinnyt alueelta. Vision toimeenpano uhkaisi eniten lietetatarta, joka on erittäin uhanalainen laji (EN). Myös vaarantunut (VU) paunikko kärsisi Rommakonselän täytöstä. Lietetatar on EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji.

Kääpälajeja suistoalueelta on luontoselvityksen tietojen mukaan löydetty 81. Suuri lajimäärä on seurausta monipuolisesta kasvillisuudesta, vesistöjen äärellä ja tiheiköissä vallitsevasta kosteasta pienilmastosta ja lahopuun runsaudesta. On huomattava, että kolmannes Suomen uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista on riippuvaisia lahoavasta puusta ja jokainen elinympäristön menetys nakertaa niiden elinvoimaisuutta. Metsän ravintoketjut ovat hyvin monimutkaisia: eri puulajien eri-ikäisiä yksilöitä lahottavat usein näihin erikoistuneet sienilajit, joita taas käyttävät ravinnokseen mahdollisesti toiset sienet, joita syövät tietyt hyönteiset ja muut eliöt, joilla taas on omat monipolviset ravintoketjunsa. Näin puiden ravinteet kiertävät uudelleen käyttöön. Monet lahottaja- ja suursienistä ovat tärkeitä puiden mykorritsasieniä eli edistävät puiden veden- ja ravinteidenhankintaa.

Alueen linnusto on runsas ja monipuolinen. Laskennoissa lajeja on löytynyt 100. Hanketta varten tehdyssä luontoselvityksessä todetaan, että Oulujoen suistoalue ja Oulun rannikko ovat maankohoamisen johdosta myös luonnoltaan koko maailmassa ainutlaatuisia ympäristöjä, mikä heijastuu myös lintulajistoon.

SUISTOVISION TOTEUTUKSEEN LIITTYVÄÄ LAINSÄÄDÄNTÖÄ

Luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä koskevassa YK:n yleissopimuksessa, Euroopan Unionin biodiversiteettistrategiassa ja kansallisessa toimintaohjelmassa Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon köyhtymisen. Nämä sitoumukset eivät sido suoraan Oulun kaupunkia.

Suomen ja Euroopan unionin laki kuitenkin sitoo. Oikeuskäytäntö on osoittanut, että kynnys EU:n luontodirektiivillä tiukasti suojeltujen liiteen IV lajien suojelusta poikkeamiseen on korkea. Sen sai Oulun kaupunkikin huomata alkuvuodesta, kun Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi Kuusisaaren uimarannan ruoppaamiseksi myönnetyn aluehallintoviraston luvan. Uimarannan ruoppaamisella olisi vaikutettu vain hyvin pieneen alaan lietetataren kasvuympäristöä, jossa on viime vuosina kasvanut vain muutama kasviyksilö. Rommakonselän täyttäminen muuttaisi lietetataren elinympäristöä monikymmenkertaisesti suuremmalla alalla. Myös suunnitellut ruoppaukset olisivat lajille haitallisia ja vaatisivat poikkeamista tiukasta suojelusta. Tiukan suojelujärjestelmän piiriin kuuluvien lajien suojelusta voidaan poiketa vain erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä. Lisäehtona on, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Vaikea kuvitella, ettei asuinalueen rakentamiselle jokisuistoon tai vesipeilien ruoppaamiselle olisi muita tyydyttäviä ratkaisuja.

Rommakonselälle suunnitellulle täyttöalueelle sijoittuu erittäin uhanalainen maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat -luontotyyppi. Alue on myös linnuston kannalta merkittävä. Hevossaaressa on luonnontilaista rantaa ja metsää. Luonnontilaisten tai lähes luonnontilaisten rantojen, metsien ja matalikkojen ottaminen asuinrakentamiskäyttöön vähentää uhanalaisten maankohoamisrantojen luontotyyppien pinta-alaa ja johtaa todennäköisesti useiden lajien häviämiseen suistoalueelta. Näiden luontoarvojen tuhoaminen ei edellytä poikkeamislupaa, mutta ne otetaan huomioon vesirakentamisluvan myöntämisedellytyksiä ja kaavoituksen laillisuutta arvioitaessa. Luontoselvityksessä alueelle ei suositella rakentamista.

Natura-alueelle suunniteltu reitistö vaatii vaikutusten arvioinnin ja reitistön rakentaminen saattaa vaikuttaa niin suuresti alueen luontoarvoihin, ettei rakentaminen ole lain mukaan mahdollista.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON OULUN YHDISTYKSEN MIELIPIDE RAPORTTILUONNOKSESTA

Kaupunkirakennetta suunniteltaessa on hyvä ottaa huomioon, että kaupunkilaiset ovat yhä tietoisempia luonnon monimuotoisuuden merkityksestä maapallon ekosysteemille ja lajikadon seurauksista ihmiskunnalle itselleen. Kun tietoa lajien ja elinympäristöjen uhanalaistumisesta tulee lisää, alkaa myös omassa elinympäristössä olevien luontoarvojen merkitys kasvaa. Ymmärryksen kasvaessa ja luonnon tilan koko ajan heikentyessä voi hyvinkin olla, että “risukoiden” arvo kohoaa huomattavasti jo lähitulevaisuudessa. Ilmastokeskustelun vuoksi ympäristötietoisuus on myös matkailussa nouseva trendi.

Toisaalta myös luonnon merkityksestä ihmisen henkiselle ja fyysiselle terveydelle saadaan koko ajan uutta näyttöä. On selvinnyt, että huolella hoidetut puistot ja piha-alueet eivät tarjoa virkistystä ja stressin lievitystä ja vastustuskyvyllemme tarpeellisia haasteita yhtä hyvin kuin luonnontilaiset metsäalueet. Myös liikunnan kannalta lähellä kaupunkia tai omaa asuinaluetta olevat reitit, metsäpolut ja vesistöt ovat usein houkuttelevampia kuin rakennetut ympäristöt, puistot ja liikuntapaikat.

Jokisuiston luonnontilan säilyttäminen vastaisi paljon paremmin kaupunkilaisten ja vierailijoiden tarpeisiin tulevaisuudessa kuin lyhytnäköinen alueen muokkaaminen ja ottaminen laajamittaisesti asumiskäyttöön. Suistossa kulkija pääsee hetkeksi eroon keskustan ja liikenneväylien melusta ja voi arjen vastapainoksi nauttia luonnosta monin tavoin. Muualta Ouluun tuleville täkäläinen luonto ja luonnontilainen jokisuisto on taatusti kiinnostavampi nähtävyys kuin rakennettu. Ihmisen voimakkaasti muokkaamia jokiympäristöjä on tarjolla joka puolella maailmaa, mutta ainutlaatuista Oulujoen suiston luontoa pikkuhiljaa muuttuvine lajistoineen ja maisemineen on vain täällä. Suiston kasvaessa osittain umpeen löytyy isompi vesipeili Hietasaaren länsirannalta; todellinen merellinen maisema ei ole kaukana keskustasta.

Toivomme, että Oulun kaupunki havahtuisi käynnissä olevaan arvomaailman muutokseen ja suiston luonnon arvokkuteen sekä haavoittuvaisuuteen. Toivomme myös, että suiston rakentamisella saatavan lyhytnäköisen voitontavoittelun sijaan suistossa nähtäisiin sen luontoarvojen tuomat hyödyt kaupungille ja kaupunkilaisille. Luontoarvojen merkitys tulee kasvamaan, mitä pitemmälle tulevaisuuteen katsotaan. Kerran rakennettua luonnonympäristöä ei saa enää palautettua. Suiston rakentamisesta hyötyy vain pieni ryhmä, muiden oululaisten, tänne tulevien vierailijoiden ja luonnon kärsiessä. Kaikki luontoarvot, jotka nyt pystytään säästämään ovat investointi tulevaisuuden Oululle ja oululaisille.

Asuntorakentaminen on tietysti välttämätöntä jatkossakin. Keskustavision tavoite keskustan kaupunkirakenteen tiivistämisestä on sinänsä kannatettava. Tiivistäminen tulee kuitenkin toteuttaa muutoin kuin viimeiset luonnontilaiset alueet hävittämällä. Keskustan tiivistäminen voi tapahtua esimerkiksi tiivistämällä rakentamista asemakeskuksessa, tavararatapihalla ja tonttikohtaisesti tehtävässä suunnittelussa. Nyt valittu tapa rakentaa keskustan läheisyyden merkittävimpään luontokohteeseen ja virkistysalueelle on kestämätön. Asuinrakentaminen Rommakonselälle on ristiriidassa myös raporttiluonnoksessa tärkeiksi todettujen avoimien näkymien kannalta. Suistovision yhtenä kehittämisperiaatteena on uudistuva suisto. Uudistuminen tulee tehdä kuitenkin harkitummin tiedossa olevia luontoarvoja kunnioittaen. Tukkisaareen suunniteltu melonta- ja kalastuskeskus on esimerkki uudistumisesta, joka kunnioittaa suiston arvoja ja jota voidaan pitää kestävänä. Tukkisaaressakin tulee muistaa alueen luontoarvot ja välttää tarpeetonta alueen muokkaamista. Suisto uudistuu myös luonnostaan maankohoamisen seurauksena.

Suistokaupunkivision yhtenä strategisena päätavoitteena nostaa esiin suiston historia, kauneus ja arvot. Jos suiston arvokkuutta ja kauneutta halutaan todella nostaa esiin, on Merikosken pääuoman kunnostaminen virtavesikutuisten kalojen elinympäristöksi yksi merkittävä ja tehokas toimenpide. Kunnostaminen olisi toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin ja ennallistaminen maksaisi itsensä kaupungille nopeasti takaisin matkailun ja ihmisten hyvinvoinnin lisääntyessä. Merikosken pääuoman kunnostaminen olisi hyvä jatko paljon huomiota ja kiitosta saaneen Hupisaarten purojen kunnostukselle.

Mallia Merikosken pääuoman kunnostamiseen voi ottaa vaikkapa Pielisjoen Kuurnan voimalaitoksen alapuolelle Joensuun lähelle tehdystä kunnostuksesta. Siinä vanhaan jokiuomaan, joka toimii voimalaitoksen ohijuoksutusuomana rakennettiin Saimaan järvilohen poikastuotantoalueita. Patoon asennetaan uusi koneisto, joka hyödyntää poikastuotantoalueelle johdettavan veden energian sähköntuotantoon. Hankkeen kustannukset olivat kaikkineen 2,4 miljoonaa euroa, josta valtion osuus 50 %. Sama on toteutettavissa Merikosken padossa ja alapuolisessa uomassa. Oulujoen lohen äärimmäisen tärkeä luonnonkierto saataisiin muutamassa vuodessa käyntiin ja uutta geneettistä ainesta laitoslohen elvyttämiseksi. Hankkeesta hyötyisivät myös muut virtavesistä riippuvaiset lajit. Suistoalueen maankäyttöä suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon myös mahdollisuus Merikosken padon purkamiseen ja Merikosken ennallistamiseen tulevaisuudessa. Nämä olisivat suiston historiaa, kauneutta ja arvoja kunnioittavia toimenpiteitä, joista kaupunkikin hyötyisi muun muassa lisääntyneinä matkailutuloina.

Rantojen kehittäminen erilaisilla rakenteilla, näkymien avaaminen puustoa ja kasvillisuutta karsimalla sekä viheralueiden kunnossapitoon panostaminen vaikuttavat väistämättä luonnontilaisten alueiden määrään ja sitä myötä vesirajan ja metsien lajistoon heikentävästi. Viherympäristön uudistaminen monimuotoisillakaan istutuksilla ei vastaa luonnontilaista viheraluetta ja korvaa maannousemarannikon ainutlaatuista sukkessiolajikehitystä. Liiallinen rakentaminen ja kunnossapito heikentävät lopulta alueen virkistyskäyttöarvoa. Tarkemmat suunnitelmat tulee mielellään tehdä yhteistyössä luontojärjestöjen kanssa.

Lohipadonniemen yhteydessä mainittu lisätty todellisuus voi herättää yksittäisiä historian tapahtumia ja näkymiä hetkellisesti eloon, mutta varsinainen 3D-elämys nykyajan kännykkäkansalle lienee sittenkin luontoretki suiston leppäviidakkoon oikeiden lintujen, kasvien, sienten ja muiden eliöiden pariin. Ajoittain on hyvä unohtaa virtuaalilaitteet edes hetkeksi. Merikosken kohina voidaan herättää henkiin ihan oikeastikin edellä mainituin toimenpitein.

Mielestämme kaupungin tulisi tehdä selvitys, miten suiston merkittävät luontoarvot voidaan turvata ja miten niitä voidaan hyödyntää oululaisten ja muiden hyvinvoinnin lisäämisessä. Alueen luonnon säilyttämiseksi saattaa olla tarpeen perustaa luonnonsuojelualueita. Tulisi myös selvittää, onko alueelta kadonneet lajit mahdollista palauttaa esimerkiksi hoitotoimenpiteillä. Alueen ainutlaatuisen ja monipuolisen luonnon säilyttäminen ja palauttaminen tulisi ottaa suistokaupunkivision strategiseksi päätavoitteeksi ja kehittämisperiaatteeksi. Kärkitoimenpiteena voisi olla ainakin Merikosken kunnostaminen.

Suistoalueen täyttäminen, ruoppaaminen ja kaivamalla tehtävät vesipeilit tulisi poistaa visiosta luonnon kannalta haitallisina ja kestämättöminä ratkaisuina. Veneväylien kunnossapito on tarpeen jatkossakin. Muita venereittejä voi olla tarpeen avata myöhemmin. Se tulee kuitenkin tehdä suunnitellusti ja harkiten. Suistossa pitää olla myös saaria, joissa esimerkiksi vesilinnut voivat pesiä rauhassa ilman ihmisen aiheuttamaa häiriötä. Reitistöjen rakentaminen Kiramo- ja Sorsasaareen aiheuttaa myös paineen luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeiden lahopuiden poistamiseen, maiseman avaamiseen ja siistimiseen. Hartaanselän rannan suunnittelussa tulee huomioida Natura-alueen läheisyys ja Hietasaaren itärannan metsät. Hietasaaren metsiin kohdistuu muuallakin paineita.

Suiston luonnontilaisuus säilyttämällä siitä saatava hyvinvointi voidaan maksimoida ja suistoalueesta tehdä tulevaisuuden vetovoimatekijä Oululle; upea luonto- ja virkistäytymiskohde aivan keskustan tuntumassa. Maankohoaminen merestä on Perämeren alueen erikoisuus, joka lisää mielenkiintoa Oulujoen suistoon entisestään. Maankohoamisen merkkejä ei kannata yrittää estää maansiirtotöillä.