Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri Oulun yhdistys

Oulu
Navigaatio päälle/pois

Lähiluonnon huomiointi Hiukkavaaran rakentamisessa

Vanhan Hiukkavaaran metsämaastoa.

Yhdistyksemme esittää mielipiteensä koskien Vanhan Hiukkavaaran rakentamista. Kannanotossa tuomme kaavoittajien tietoon luontoarvot, jotka tulisi huomioida asemakaavan laadinnassa, jotta ne eivät tuhoudu kaupunginosan rakentamisessa.

Mielipide Vanhan Hiukkavaaran kaupunginosaa koskevan yleissuunnitelman ja asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan, kaavatunnus 564-2435

Kartoitimme hankkeen kohteena olevaa noin 39 hehtaarin aluetta. Enin osa alueesta on kangasmetsää/turvekangasta, joka ainakin osittain on aikanaan kuivatettu ojittamalla. Metsä näyttäisi olevan hieman sotien jälkeen kasvunsa alun saanutta männikköä. Vaikka se on joitakin hakkuita kokenut, vaikuttaisi se olevan kohtalaisen rauhassa kehittynyt ja luonnontilaistunut. Alueella oli paljon myös kuusia ja koivuja, varsinkin pienempinä puina alikasvoksena, mikä monipuolistaa aluetta lisäten sen luonto- ja virkistysarvoja. Myös monipuolistavia keloja oli yllättävän paljon kaupungin lähellä olevaksi metsäksi. Maaston noustessa ylemmäs metsä on valoisaa, runsaasti puolukkaa kasvavaa kuivahkoa mäntykangasta. Alueella on myös vaihtelevasti ojien kuivattamaa rämettä.

Kauniin metsän siimeksessä kulkevalla viehättävällä lenkkipolulla tapasimme lyhyessä ajassa useita ulkoiluporukoita. Jotkut olivat tulleet Tuirasta, jotkut Kirkkokankaalta asti. Alueella on selvästi reippaanlaisesti virkistyskäyttöä ja huoltakin kaavoituksen uhasta kuultiin. Voisi ajatella, että kaupunkilaisille kaikkein merkittävin virkistysalue olisikin sekä tämä polku että reilun matkaa metsää sen ympäriltä, mitä näköetäisyydelle yleensä jää.

Koronaviruksen aikaansaama poikkeustila on osoittanut lähiluonnon tärkeyden ja lisännyt sen merkitystä ihmisille. Yhä useampi on hakeutunut metsiin ja muihin luontokohteisiin viettämään aikaa ja rentoutumaan. Tämänkin vuoksi tulisi punnita ja harkita tarkkaan, onko metsän päälle todella rakennettava vai voisiko se sittenkin jäädä olemaan, eläimille ja ihmisten virkistykseen. Hiukkavaaran seudulla olisi myös potentiaalia upeisiin virkistysmetsäkokonaisuuksiin, jos ne vaan säästettäisiin. Ehkäpä Sanginjoen ulkometsää kohti voisi vielä lähitulevaisuudessa kulkea yhtenäinen jännittävä retkipolku?

Sen lisäksi, että rakentaminen aina tuhoaa alle jäävän luonnon ja hävittää sen hiilivaraston ja -nielun kokonaisuudessaan ja lopullisesti, turvemaiden raivaaminen maanmuokkauksineen aiheuttaa vielä moninkertaiset ilmasto- ja vesistöpäästöt verrattuna kangasmaihin. Myös siksi tämän osin turvepohjaisen alueen avohakkaaminen ja rakentaminen on ilmaston ja ympäristön tilan kannalta kestämätöntä. Ymmärtääksemme Oulussa on paljonkin tyhjiä tontteja ja rakentamatonta joutomaata jo olemassa olevien liikenneväylien varsilla. Uudisrakentamista tulisi ainakin ensin sijoittaa niille.

Hiukkavaaran kaavarunkoalueelle on tehty kokonaisuutena luontoselvitys vuonna 2007. Tämän jälkeen useat nytkin rakennettavaksi suunnitellulla metsäalueella tavattavat lintulajit ovat harvinaistuneet merkittävästi. Esimerkiksi hömötiaisen Suomen kanta on puolittunut 2000-luvulla ja se luokitellaan nykyisin erittäin uhanalaiseksi, kun sillä ei vuonna 2007 ollut uhanalaisstatusta. Uusi luontoselvitys päivittäisi tilannekuvaa alueen luonnosta ja rakentamisen ympäristövaikutuksista.

Jos alueelle kuitenkin rakennetaan, pitäisi ehdottomasti pyrkiä löytämään mahdollisimman vähän alueen luontoa hävittävä ja kuormittava ratkaisu. Melko tiheään rakennetut useampikerroksiset asuintalot kuten varsinkin pienkerrostalot säästäisivät metsää suunniteltuun pientalovaltaiseen alueeseen verrattuna. Alueella voimassa oleva Uuden Oulun yleiskaava mahdollistaa myös pienkerrostalojen rakentamisen alueelle. Mahdollisimman suuren ja yhtenäisen metsäalan säästäminen sekä viheryhteyden säilyttäminen alueen läpi kulkevan metsäkaistaleen ja polun avulla säilyttäisivät ulkoilumahdollisuuksia ja lieventäisivät alueen rakentamisen aikaansaamia vaikutuksia sen luontoon.

Yhtenäiset, puuston rakenteen ja lahopuun määrän suhteen näinkään luonnontilaista muistuttavat metsäalueet ovat käyneet jatkuvasti harvinaisemmiksi. Jos alue rakennetaan, tulee metsälajien tarvitsemaa elinympäristöä lisätä muualla suojelemalla luontoarvoiltaan vähintään yhtä arvokasta metsää.

 Muistutamme, ettei Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistystä oltu laitettu osallisiksi osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan. Toivottavasti meidät jatkossa laitetaan osallisiksi tällaisissa hankkeissa. 

Alla olevassa kartassa on vielä merkittynä ne alueet, jotka mielestämme kaikkein kipeimmin tulisi säästää sellaisinaan: erittäin suositun polun kohta on laajemmalla vihreällä ja Raitotien varressa vihreällä merkitty on vanhempaa komeaa metsää.

Hiukkavaaran kartta, luontoarvoiltaan arvokkain alue merkitty.
Hiukkavaaran kartta, luontoarvoiltaan arvokkain alue merkitty.