Suomen Luonnon Puolesta mielenosoitus keräsi väkeä Rotuaarilla

Sadat ihmiset eri puolella maata ovat tänään osoittaneet huolensa ihmistoiminnan haitallisesta vaikutuksesta luontoon osallistumalla Suomen Luonnon Puolesta mielenosoituksiin. Oulun Rotuaarilla järjestetyssä tapahtumassa koomikko Ilkka Kivi puhui ihmiskunnan toistuvista epäonnistumisesta luonnon suojaamisessa, mutta päätyi siihen, että epäonnistuminen ei ole vielä lopullista. Pitkäaikainen yhdistysaktiivi Kalle Hellström puhui  Hietasaaren kaupunkiluonnosta. Puheet löydät tästä artikkelista.

Iikka Kiven puhe Suomen luonnon puolesta-mielenosoituksessa Oulun Rotuaarilla 5.9.2020

Me epäonnistumme.

Me epäonnistumme tällä hetkellä niin monella tasolla, että sitä on erittäin vaikea sietää. Minne vain katsookin, näkee toinen toistaan surkeampaa räpiköintiä, epätoivoista ja sinnikästä ampumista ohi maalitaulusta.

Epäonnistumme suojaamaan luontoa päälle vyöryvältä ekokriisin tuholta. Epäonnistumme suojaamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä yhä pahenevilta luonnonkatastrofeilta. Epäonnistumme muuttamaan talouden ja sivilisaation malli kestäväksi. Epäonnistumme muuttamaan omat elämäntapamme vähemmän tuhoisiksi. Epäonnistumme  vastuullamme olevien suomalaisten järvien, merialueitten, soiden ja metsien suojelussa.

Epäonnistumme luopumasta syvästä addiktiostamme fossiilisiin polttoaineisiin ja niiden tuomiin helppoihin mukavuuksiin.

Ja mikä kaikkein pahinta, epäonnistumme lajina, mikä on perinpohjaisin epäonnistuminen, minkä eliö voi tehdä. Luonnon näkökulmasta eliöllä on vain kaksi tehtävää: selviytyä ja varmistaa jälkikasvun jatkuminen, luoda elinkelpoiset edellytykset seuraavalle sukupolvelle. Me epäonnistumme tässäkin, jos jatkamme tällä tiellä, sillä olemme rakentamassa maailmaa, jossa tulevien sukupolvien on hyvin vaikea selviytyä ja voida hyvin.

Tämän kaiken lisäksi meidän on vaikea hyväksyä ja myöntää sitä, että olemme epäonnistuneet, sillä kun katselee ympärilleen, epäonnistumista on vaikea nähdä, erityisesti täällä vauraassa Suomessa, jossa asiat ovat vielä toistaiseksi melko hyvin.

Mutta luonnossa tuhon merkit ovat jo selvästi nähtävissä: vanhoja metsiä ja soita on häviävän vähän, suomalaiset lajit uhanalaistuvat elinympäristöjen jatkuvan tuhon myötä, hyönteisten ja hyönteissyöjien määrät hupenevat hirvittävää vauhtia, Suomeen levittäytyy jatkuvasti eteläisempiä lajeja ilmastokriisin takia.

Epäonnistumisemme on siis täysin yksiselitteistä ja päivänselvää. Me olemme mokanneet tämän homman pahasti.

Mutta sitä ei kuitenkaan kannata liikaa hävetä tai salailla. Me olemme ihmisiä ja erehtyminen jos jokin on inhimillistä. Kuten elämäni tärkeimpiin kuuluva opettaja, Mestari Yoda, on sanonut:

”Välitä eteenpäin se, mitä olet oppinut, vahvuudet ja mestarin osaaminen. Mutta myös heikkoutesi ja epäonnistumisesi. Ennen kaikkea epäonnistumisesi, sillä epäonnistuminen on kaikkein suurin opettaja.”

Eli: kun kykenemme myöntämään sen, että olemme epäonnistuneet, olemme loppujen lopuksi aika hyvässä tilanteessa. Pystymme arvioimaan, missä todella olemme, kun näemme tilanteen realistisesti. Ja pystymme katsomaan taaksepäin, mitä kaikkia virheitä teimme ja miten voisimme tehdä nuo samat asiat paremmin.

Meidän täytyy lopettaa vanhojen metsien ja soiden tuhoaminen. Meidän täytyy muuttaa energiantuotantotapamme päästöttömiksi. Meidän täytyy alkaa suojella elinympäristöjä, jotta luonnolla olisi koti. Meidän täytyy uudistaa maa- ja metsätalouden käytäntöjä. Meidän täytyy muuttaa liikenne päästöttömäksi. Meidän täytyy muuttaa elämäntapaamme, syödä enemmän kasviksia ja lentää vähemmän. Ja niin edelleen.

Ja kun toteutamme näitä, meidän täytyy huomata, missä kohtaa epäonnistuimme. Olemme luottaneet liiaksi poliitikkojen kauniisiin puheisiin emmekä ole vaatineet heitä pitämään aikomuksistaan kiinni. Olemme luottaneet liikaa siihen, että ekokriisi korjaantuu vapaaehtoisuudella, suosituksilla ja markkinataloudella, vaikka oikeasti tarvitaan lainsäädäntöä ja ihan konkreettisia kieltoja luonnon tuhoamiselle. Ja olemme luottaneet liikaa siihen, että ihmiset saavat tarpeeksi oikeaa tietoa medialta ja tieteeltä toimiakseen oikein, koska samaan aikaan fossiiliyhtiöt ja heidän hännystelijänsä käyttävät miljoona dollaria päivässä siihen, että valheet ja valeuutiset peittäisivät alleen oikean tieteellisen tiedon.

Olemme epäonnistuneet niin monella tavalla, että olemme saaneet samalla käsiimme ainutlaatuisen tietomäärän sen suhteen, miten jatkossa voimme välttää nämä virheet.

Ja siksi on ilo nähdä teidät kaikki täällä tänään. Me, jotka täällä seisomme, olemme jo oppineet siitä epäonnistumisesta, että nämä asiat hoituisivat kotisohvalta käsin odotellen. Me olemme oppineet siitä virheestä ja lähteneet kadulle kertomaan kaikille, että muutos on tulossa. Vielä ei ole liian myöhäistä.

Emme ole epäonnistuneet lopullisesti, vaan voimme vielä korjata asiat. Joten, toimitaan sen mukaisesti. Kiitos.

Kalle Hellströmin puhe Suomen luonnon puolesta-mielenosoituksessa Oulun Rotuaarilla 5.9.2020

Kaupunkiluonto uhattuna – tapaus Hietasaari

Monimuotoista luontoa voi löytyä myös kaupungista. Oulussa tällainen alue on Hietasaari ja Oulujoen suisto saarineen. Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on suurimmillaan siellä, missä on monipuolisin valikoima erilaisia elinympäristöjä. Hietasaaressa on vanhan huvilakulttuurin perua erilaisia pihapiirejä ja niittymäisiä alueita rehevien maankohoamismetsien ja rantaniittyjen ohella. Ihmisen ja luonnon pitkä vuorovaikutus näkyy lajiston runsautena. Oulun kasvistoltaan lajirikkain neliökilometri löytyy Mustasaaresta. Sieltä on löydetty 321 putkilokasvilajia. Viime vuosikymmeninä luonto on kuitenkin vallannut entisiä asemiaan huviloiden vähentyessä. Tämän ansiosta saaressa on havaittu korkein pesivien lintuparien tiheys Oulussa, 312 paria neliökilometrillä.

Keskeisenä ja merenläheisenä alueena Hietasaareen on kuitenkin kohdistunut entistä enemmän mielenkiintoa matkailun, vapaa-ajankäytön ja asumisenkin suhteen. Jokisuiston arvojen turvaamiseksi on esitetty kansallisen kaupunkipuiston perustamista kahteen otteeseen, ihan 2000-luvun alussa ja vuonna 2013. Molemmilla kerroilla kaupungin virkamiehet ja päättäjät asettivat alueen niin sanotun kehittämisen ja rakentamisen luonnon ja kulttuuriperinnön edelle. Nyt voimalliset matkailun ja viihteen rakentamishankkeet uhkaavat muuttaa saaren luonnonläheistä ja rauhallista luonnetta pysyvästi. Myös Vaakunakylän asuntomessualue lisää liikennettä ja alueen käyttöpaineita entisestään. Palstaviljelmien siirtoa varten on raivattu 4 hehtaaria alueen keskeistä metsää. Alkuperäisluonnolle asukkeineen jää entistä vähemmän elintilaa.

Hietasaaren monipuoliset metsät ylläpitävät monipuolista linnustoa, mikä kiinnostaa lintuharrastajia ja luontokuvaajia. Erityisesti talviruokintapaikat ovat suosittuja kuvauspaikkoja ja luontokuvaajien kesken on muodostunut noin 40 harrastajan yhteisö. He kokosivat pari vuotta sitten eri paikoissa kiertäneen valokuvanäyttelyn Hietasaaren luonnosta. Kuvaajat antoivat kuviaan viime talvena Hietasaaren metsien puolesta käytyyn kampanjaan. Tähän tapahtumaan painoimme kahden kuvaajan, Jyrki Mäntylän ja Satu Kumpulan eläinkuvia Hietasaaresta. Vielä tähän asti Hietasaaren metsissä on ollut tilaa tikoille, pöllöille ja hömötiaisille. Mutta katoavatko nämä kiehtovat metsien asukit saaren metsien huventuessa ja luontoalueiden pirstoutuessa? Ennen yleisen metsiemme asukin, hömötiaisen nopea väheneminen 2000-luvulla on hätkähdyttävää. Sen parimäärä on pudonnut alle puoleen reilussa kymmenessä vuodessa. Metsiemme hoitoa tulisi muuttaa ja lahopuun määrää nopeasti lisätä, jotta emme menettäisi näitä metsäluontoomme ja suomalaiseen sielunmaisemaan kuuluvia lajeja lopullisesti.