Muistutus koskien Raja-Taskilan asemakaavanmuutosta (tunnus 564-2266)

Ekologinen kompensaatio, hömötiainen jne.

Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys esitti syksyllä 2019 jättämässään mielipiteessä huolensa Piispanletonpuistoa uhkaavista suunnitelmista, jotka mahdollisesti toteutuessaan vähentävät kaupunkilaisten virkistyskäytössä olevia lähimetsiä, sekä lisäävät kaava-alueella havaittujen jo erittäin uhanalaisten (hömötiainen, viherpeippo) tai vaarantuneiden (pyy) lajien ahdinkoa.

Kaupungin palautteessa (lainaus alla) SLL Oulun jättämään mielipiteeseen on viitattu tulevaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ohjelmatyöhön, jossa ilmeisesti mm. rakentamisen myötä menetettäviä luontoarvojen korvaamista (ekologinen kompensaatio) mahdollisesti katsotaan. Tämä ei kuitenkaan anna minkäänlaista vastausta sille, kuinka nyt esillä olevan asemakaavamuutoksen toteuttamisesta koituvat haitat luonnolle aiottaisiin hyvittää? Kun kompensaatiosta ei tässä yhteydessä ole mitään konkreettista esitystä, jää huoli, että asia jää jopa hoitamatta. Toivottavasti huoli on turha.

Kaupungin palautteesta SLL Oulun mielipiteeseen v. 2019: ”Kaupungilla on valmisteilla ympäristöohjelman mukainen luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ohjelmatyö, jossa kaupunki määrittää periaatteet, tavoitteet ja toimenpiteet monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tämän asemakaavamuutoksen yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista määritellä yksityiskohtaisia toimenpiteitä hömötiaisen mahdollisen reviirialueen osalta.”

Luonnon monimuotoisuuden ottaminen huomioon kaupungin toiminnoissa kuulostaa hyvältä. Näin kaikessa kaupunkisuunnittelussa tietenkin kuuluu toimia.

Etänä 20.1.2021 klo 17-19 pidetyn Raja-Taskilan asemakaavamuutoksen ehdotusvaiheen tiedotus- ja keskustelutilaisuuden mukaan Oulun kaupungilla valmisteilla oleva luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ohjelmatyö valmistunee jossain vaiheessa vuonna 2022. Tämä on pitkä aika. Jos nykyisen rakentamisen luonnolle aiheutuneita haittoja aletaan korvaamaan vasta joskus tulevaisuudessa, ei se helpota esimerkiksi nyt Raja-Taskilan kaava-alueella esiintyvien erittäin uhanalaisen hömötiaisen tilannetta. Maankäytön ja muun kaupunkirakenteen muuttuessa luonnolle aiheutuvien haittojen korvaaminen olisi syytä olla jatkossa mukaan aina jo asema- ym. kaavamuutoksia laatiessa, sekä tietenkin kaikessa muussakin kaupungin toiminnassa.

Samassa tilaisuudessa tuli esille maininta kaupungin reilusta 20 000 hehtaarin metsäalasta, jolla alueella ekologista kompensaatiota voitaisiin toteuttaa. Oulun kaupunki on pinta-alaltaan iso, eikä kompensaatio esimerkiksi kauempana kunnan reuna-alueilla korvaa aiheutunutta haittaa samalla tavoin. SLL Oulun syksyllä 2019 antaman palautteen mukaisesti ekologinen kompensaatio pitäisi aina toteuttaa mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi rakentamisen myötä luonnonarvoille koituneen haitan välittömässä läheisyydessä. Jos hömötiaisten pesimä- tai talvireviiri Piispanletonpuistossa häviää, ei muualla tapahtuva luonnontilaisen metsäalan lisääminen Raja-Taskilan alueen hömötiaispopulaatiota luonnollisestikaan auta. Hömötiainen on melko pienellä alueella ympäri vuoden elävä paikkalintu.

Erittäin oleellinen seikka on myös kaupunkilaisten käytössä olevien lähimetsien väheneminen. Metsäalueiden häviäminen kaupunkiympäristöstä ei ole pelkästään luonnon monimuotoisuuden uhka. Kaikilla kaupunkilaisilla pitäisi olla mahdollisuus virkistäytyä lähimetsässä. Yleisesti ottaen jokin omaa kotia kauempana oleva retkeilyalue ei välttämättä ole paikallisten asukkaiden tavoitettavissa liikkumisen, liikenneyhteyksien tai sosiaalisten mahdollisuuksien puuttumisen takia. Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista ohjata arkista luonnossa liikkumista ja liikuntaa (kävely, hölkkä, pyöräily jne.) taajamien ulkopuolelle. Tämä lisää ympäristön kuormitusta mm. liikennepäästöjen kautta ja hankaloittaa kuntalaisten ajankäyttöä. Lähimetsä lisää kuntalaisten hyvinvointia.

Piispanletonpuiston/Letonniemen käyttö, kävijämäärät

Käyttöpainetta asemakaava-alueella Piispanletonpuistossa ja viereisellä Letonniemen luonnonsuojelualueella on runsaasti. Polkuverkosto on kovalla kulutuksella. Alueella risteilee myös virallisten polkujen lisäksi runsaasti retkeilijöiden omia reittejä. Ylipäätään metsän virkistyskäytön jälkiä näkyy alueella monissa paikoin. Ajoittain, varsinkin viikonloppuina, poluilla on ulkoilijoita ruuhkaksi asti. Letonniemen nuotiopaikka on myös hyvin suosittu. Kävijämäärän huomaa polkujen lisäksi Rajahaudan parkkipaikan autojen sekä venesataman alueella parkissa olevien polkupyörien määrästä. Lähimetsien aktiivista käyttöä lisäisi tietenkin myös mahdollisesti esillä olevan kaava-alueen uudet asukkaat. Ulkoilijamäärä kertoo toki vain ihmisten halusta ja tarpeesta liikkua luonnontilaisessa metsässä.

Parhaiten lähivirkistysalueen käyttöpainetta helpottaisi ja auttaisi suojelualueen laajentaminen nimenomaan nykyisen suojelualueen vieressä Letonniemen etelä- ja itäpuolella. Tähän yhteyteen voisi mahdollisesti miettiä myös esim. toisen nuotiopaikan lisäämistä uuden laajemman alueen yhteyteen. Laajempi luonto-, virkistys- ja ulkoilualue tasoittaisi reitistöjen kulumista ja rauhoittaisi metsää myös alueen luonnolle ja siellä tavattavalle lajistolle.

Asemakaavamuutosalueen laajentuminen, huomioita pohjoisesta rantareitistä

Raja-Taskilan asemakaavamuutosehdotukseen on edellisen vaiheen jälkeen tullut lisäyksenä pohjois–eteläsuuntainen kaistale Piispanletonpuiston alueella, johon jatkossa rakentuisi alueen läpi kulkeva pohjoinen kevyenliikenteenväylä. Hanke on ehdottomasti kannatettava; kulkuväylä mahdollistaa sujuvan ja päästöttömän liikkumisen mm. Oulun keskustan lähellä oleville viheralueverkosto ja luonnon monimuotoisuus (VILMO)- viherkäytävän alueille.

Kun rakentuva pohjoinen kevyenliikenteenväylä Piispanletonpuiston ja Letonniemen kohdalla hyödyntää jo olemassa olevaa rakennettua viemäriväylää, ei rakentaminen näillä kohdin juuri muuta alueen tilaa tai heikennä luontoarvoja. Tosin väylän valaistukseen liittyen olisi toivottavaa, että valaistus suunnitellaan hajavalo ehdottomasti minimoiden. Tällä hetkellä viemärilinjan kohdalla ei ole valaistusta.

Kaupungeissa tarpeettoman hajavalon eli valosaasteen määrä on suuri. Valaistuksella on suoria vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Nyt jo kaupungeista häviämässä oleva normaali valaistuksen kierto yön pimeästä päivän valoon auttaa mm. nisäkkäillä rytmittämään vuorokauden aikana muuttuvaa kortisolin ja melatoniinin eritystä. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää vuorokausirytminen luonnonmukainen valaistus, jossa iltavalaistus asteittain vähenee. Valosaaste sotkee ihmisen normaalia melatoniinin eritystä häiriten nukahtamista ja yöunta.

Valosaaste vaikuttaa myös ihmisten harrastuksiin. Esimerkiksi tähtitaivaan tapahtumien seuraaminen on kaupungissa monessa paikkaa mahdotonta. Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan Taivaanvahti-karttapalvelussa Letonniemen alue on tähtiharrastajien ainoa Oulun kaupungin alueella mainittu havaintopaikka, jossa tähtitaivaan ilmiötä voi vielä kohtuullisesti seurata. Letonniemen alueella hajavalon määrä onkin keskimääräistä vähäisempää. Toivottavasti näin on jatkossakin. Tarpeeton maiseman valaiseminen ei ole hyväksi ihmiselle eikä luonnolle.

Esillä olevassa kaavaluonnoksessa on esitetty, että pohjoisen kevyenliikenteenväylän valaistus suunnataan mahdollisesti rakennettavalta alueelta poispäin eli lännen suuntaan kohti Letonniemen suojelualuetta. Parempi olisi suunnitella hajavalo mahdollisimman vähäiseksi, ja jos valita pitää, niin hajavalo voi aivan hyvin suuntautua myös asuinkortteleiden suuntaan. Asuinalueilla hajavaloa on jo muutoinkin. Pihavalaistuksen hajavalon määrää vähentäviä rakenteita olisi hyvä miettiä myös esillä olevan asemakaava-alueen asuinkortteleiden alueella.

Loppukommentit

SLL Oulun jo aiemmassa v. 2019 mielipiteessä esittämämme suojelualueen laajentaminen mahdollisen rakentamisen edetessä helpottaisi alueella tavattujen erittäin uhanalaisten lajien (hömötiainen, viherpeippo) säilymisen mahdollisuuksia. 

Oulun keskustan ja Haukiputaan Virpiniemen välille rakentuva pohjoinen kevyenliikenteenväylä tulee myös hyvin todennäköisesti lisäämään retkeilyn määrää Letonniemen suojelualueella ja sen välittömässä läheisyydessä mm. Piispanletonpuistossa. Näin ollen retkeilymahdollisuuksien lisäämistä (uusia reitistöjä, nuotiopaikka) alueella tulisi harkita. Lisääntynyt luonnossa liikkuminen ja virkistäytyminen myös puoltavat Letonniemen suojelualueen laajentamista.

Loppuun kiitokset asemakaavaehdotuksen muutoksesta koskien alueen hulevesisuunnitelmaa. Uudessa esityksessä hulevesien johtaminen tulisi hoidetuksi enimmäkseen jo olemassa olevan kaava-alueen pohjoisosan ojien kautta. Tällöin Rajahaudan perukan perkaamista ei tarvitse tehdä. Tämä säästää vasta kunnostetun Letonniemen polun alkupään luonnontilaisena, eikä rumaa arpea Rajahaudan eteläreunalle tule.