Mielipide Merikaupunki Oulu -tavoitesuunnitelmasta

Merikaupunki Oulu -tavoitesuunnitelman loppuraportista nousee monia hyviä asioita esiin. Merellisen ja suistoluonnon arvo halutaan tunnustaa ja sitä vaalia, mukana on pyrkimyksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen sekä luontoharrastuksen edistämiseen. Luonnonympäristöille tyypillisiä ilmiöitä, kuten monimuotoisuus, hiljaisuus ja pimeys, on kiitettävästi nostettu arvoina esiin. Toivomme että ne näkyvät aikanaan myös toteutuksessa. Alla muutamia muita ajatuksiamme loppuraporttiin ja siinä esitettyihin suunnitelmiin liittyen. Lopussa vielä tiivis yhteenveto.

Rantakasvillisuuden raivaaminen tulee olla hyvin varovaista ainutlaatuisen maannousemiseen liittyvän sukkessiokehityksen turvaamiseksi. Rantapusikot ovat tärkeä ja jatkuvasti uusiutuva elinympäristö monille lahopuusta riippuvaisille sienille ja hyönteisille ja näitä ravinnokseen käyttäville linnuille. Pensaikot myös suojaavat kylmiltä tuulilta ja suodattavat sade- ja hulevesien mukanaan tuomia ravinteita. Toisaalta aikoinaan laajamittainen merenrantojen laidunnus piti rantakasvillisuutta ja pajukkoa paikallisesti matalana luoden elinympäristöjä monille kahlaajalinnuille ja rantaniityillä viihtyville kasvilajeille, jotka nyt ovat uhanalaistuneita. Mikäli näkymiä halutaan avartaa, tulee kohteet meittiä tarkasti ja rantaniittyjä hoitaa säännöllisesti. Laajamittainen jo varttuneen lepikon ja muun rantapuuston raivaaminen ei ole suositeltavaa, eikä maiseman kustannuksella saa tuhota arvokkaita luontokohteita.

Luontoarvot-kartasta nähdään, että lähimpänä tiiveintä asutusta on laajoja uhanalaisten lajien keskittymiä, mutta varsinaisia merellisiä luonnonsuojelualueita niukasti. Luonnonsuojelualueiden lisääminen varmistaisi sekä uhanalaisen lajiston säilymisen että kaupunkilaisten mahdollisuudet stressiä alentaviin luontokokemuksiin myös arjen keskellä. Keskustan lähellä kaavoituksen paineessa nämä molemmat ovat jatkuvasti uhattuina. Mitä lähempänä asutusta luonnontilainen alue sijaitsee, sen arvokkaampi se on hyvinvoinnin kannalta. Suosittelemme siis luonnonsuojelualueiden lisäämistä niin keskustan lähelle kuin toki muuallekin, missä luontoarvojen säilyttäminen sitä vaatii.

Oulun kaupunkialueella olevista merenrannan suojelualueista Letonniemi on tällä hetkellä varmasti tunnetuin ja suosituin ja lukuisat kaupunkilaiset käyvät siellä nauttimassa luonnon rauhasta kävellen ja maastopyöräillen. Ehdotamme vastaavia rantaluontopolkukohteita perustettavaksi muuallekin, esimerkiksi Äimäraution rantametsään sopisi sellainen hyvin. Täällä retkeilyalue voisi ulottua Kempeleenlahden luonnonsuojelualueelle ja Oulunlahden uimarannalle ja lintutornille.  Maastopyöräilyn trendikkyyden vuoksi polkujakin on jo valmiina lähes kaikissa lähimetsissä. Lämpimien vuodenaikojen retkeilyn lisäksi rantojen tuntumassa ja saarissa olevat tulipaikat innostavat talvisiin hiihtoretkiin ja muuhun ulkoiluun merenjäällä. 

Suomen merialuesuunnitelman mukaan merkittäviä ja potentiaalisia matkailu- ja virkistysalueita Oulussa ovat Oulu, Liminganlahden luontokeskus, Hailuodon kansallismaisema ja Marjaniemen majakka. Näyttää hyvältä, että Merikaupunki Oulu nostaa esiin nykyistä laajemmin ulkoilumahdollisuudet merenrannoilla. Esimerkiksi Kiiminkijoen suistossa ja Martinniemen rannoilla on jo valmiiksi mainioita tulipaikkoja ja retkeilymaastoja, joita ei kuitenkaan nykyään ole juuri mainittu edes kaupungin luontokohteiden esittelyissä. 

Oulun seudun lintutorniverkosto palvelee luonnosta kiinnostuneita ja tarjoaa sellaisia näkymiä Oulun merellisyyteen, joita ei maanpinnalta katsoessa juuri näe. Uusia torneja olisi hyvä saada Kalimeenjoen suistoon ja Oulunsalon Koivukariin ja myös myös Oulunlahden Kiviniemen uimarannan vuonna 2014 tuhoutunut torni tulisi rakentaa uudestaan. Meri-Toppilan alueella olisi myös hyvä, helposti tavoitettavan lintutornin paikka. Hyviä paikkoja lintujen tarkkailuun on pitkin rannikkoa. Niiden ei pitäisi jäädä suunnitelmissa Liminganlahden varjoon, joka tässä raportissa mainitaan ainoana lintukohteena. 

Raporttia mukaillen toivomme lisää vesillä liikkumisen mahdollisuuksia myös niille, joilla ei ole omaa venettä. Koska merellä itsekseen liikkuminen vaatii erityisiä taitoja ja kalustoa, voisivat esimerkiksi paikalliset kalastajat ja meripelastajat markkinoida venekuljetuksia nykyistä aktiivisemmin. Myös kalastusmatkailu voi kiinnostaa sekä paikallisia että turisteja. Toisaalta alueella on myös saaria, joiden linnut häiriintyvät suuresti, mikäli niihin noustaan pesimäaikaan. Suojelun ja maihinnousukieltojen tarpeet tulee selvittää tarkemmin, jotta toimenpiteet ja mahdolliset rajoitukset voidaan kohdistaa oikein. Lisäksi on otettava huomioon motorisoidun liikeenteen aiheuttamat melu-, viihtyvyys-, turvallisuus- ja ympäristö-ongelmat ja niiden rajoittaminen (esim. vesiskootterit, moottoriveneet ja moottorikelkat!) 

Paikallisten luontoretkeilevien kaupunkilaisten lisäksi luontokohteet kiinnostavat myös matkailijoita, kun niitä ja Oulun ranta-alueilta löytyviä luonnon erityispiirteitä ja harvinaista lajistoa nostetaan rohkeasti esille. Verkostoituminen toisten merellistä ympäristöä matkailijoille tarjoavien paikkakuntien kanssa lisää edelleen myös ranta- ja meriluontokohteiden tunnettuutta ja siten myös arvostusta. Luontokadon edetessä kaikkialla maapallolla koskemattoman luonnon arvo nousee jatkuvasti, ja on myös taloudellisesti järkevää pitää siitä kiinni.

Luontomatkailuun panostaminen innostaa varmasti myös kaupunkilaisia kokeilemaan uusia retkeilyn muotoja ja näkemään merellisenkin luonnon arvon. Merkittävän osan paikallisesta luontokasvatuksesta olemme hoitaneet me luontojärjestöt monesti kaupungin tarjoamissa puitteissa ja toivomme että yhteistyö edelleen jatkuu. Erityistä huomiota jatkossa vaatii mm. muista maista muuttavien ihmisten opastus, mihin kaupungin kannattaa satsata, jotta jokamiehenoikeudet ja -velvollisuudet tulevat kaikille tutuiksi. 

Loppuraportin trendiosiossa on esitetty monia luonnon ja ihmisen hyvinvointia yhdistäviä ilmiöitä ja aktiviteetteja, joiden soveltamista kannattaa todella pyrkiä edistämään aina kun se onnistuu luontoarvoja vaarantamatta. Merkityksellisyys, vastuullisuus ja aidot elämykset lähiluonnossa ovat myös oman hyvinvointimme perustana ja niitä voi lämpimästi suositella kaikille. 

Kuten raportissakin todetaan, on meriluonnon ekologinen tila kaupungin edustalla vain tyydyttävä. Todellisen merellisen ekosysteemin tilan tarkemmat selvitykset ja toimenpiteet ovat siis tarpeen. Riskiä tilan huononemiseen lähivuosina lisää etenkin Hailuotoon suunnitellun pengertien toteuttaminen. Samoin odotamme kiinnostuksella tarkempia suunnitelmia ranta-alueiden maisemanhoitoon liittyen. Rantojen tyypittelyyn olemme mielellään osallisina, koska mahdollisilta ristiriidoilta vältytään parhaiten, kun luonnon- ja muut arvot ovat alusta asti kaikkien osapuolten tiedossa. Myös luontoselvityksiä tulee tehdä lisää.

Korkeatasoisen ranta-asumisen soisi jäävän hyvin paikalliseksi ilmiöksi, jotta mahdollisimman suuri osuus rannoista on suuren yleisön liikuttavissa ja merellisyys koettavissa koko pitkän merenrannan matkalla. Samoin Hietasaaren merellistyttämiseen asutuksen ja kaikenlaisten aktiviteettien kautta toivomme malttia. Ihan rannan tuntumaan rakentamisessa on syytä ottaa huomioon sekä maannouseminen että ilmaston lämmetessä tapahtuva merenpinnan nousu sekä lisääntyvät säiden ääri-ilmiöt, myrskytuulet ja aaltojen kuluttava voima. Luonnontilainen ranta-alue selviää näistä kaikista rakennettua paremmin.

Ilmastonmuutoksen hillintä mainitaan mainitaan merellisen luonnon kehittämisperiaatteena.  Siihen tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä ja valintoja voisi tuoda loppuraportissa enemmän esille. Esimerkiksi sekä maalla että vesillä tulisi edistää ja suosia vähähiilisiä liikkumisen muotoja. Merellinen luonto tulisi olla hyvin saavutettavissa ilman omaa autoa. Virkistys- ja matkailuaktiviteetit eivät saisi kuormittaa luontoa turhaan. Kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi muut haitalliset ympäristövaikutukset, kuten melu ja saasteet tulee minimoida reitistöjä ja aktiviteetteja suunniteltaessa. Hiljaiset ja saasteista puhtaat alueet tulee säilyttää sellaisina. Näin edistetään sekä luonnon hyvää tilaa että ihmisten terveyttä. 

Tässä vielä lyhyt yhteenveto esityksistämme:

• ei rantojen laajamittaista raivausta, lukuun ottamatta rajattua rantaniittyjen hoitoa
• ei laajamittaista rantarakentamista vaan rantojen säilyttäminen yleisessä käytössä
• uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen ja maihinnousurajoitukset linnustolle tärkeille saarille
• uusien rantaluontopolkujen ja lintutornien rakentaminen
• luontoarvojen korostaminen ja retkeilypaikkojen esille tuonti niin paikallisesti kuin matkailussakin
• verkostoituminen muiden merellisiä luontokohteita omaavien kuntien kanssa
• paremmat mahdollisuudet päästä merelle myös ilman omaa venettä 
• vesiliikenteen ympäristökuormituksen vähentäminen
• merialueen ekologisen tilan ja suojelutarpeiden selvittäminen
• ranta-alueiden luontoarvojen tunnistaminen ja luontoselvitykset
• konkreettiset toimenpiteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi