Lausunto Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040, 1. vaiheen kaavaluonnoksesta

Lausunnot 31.5.2021

Lausunto Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040, 1. vaiheen kaavaluonnoksesta

Prosessi

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri kokee, että maakuntakaavavaiheen kaavaprosessi on ollut ohjausryhmän toiminnan osalta puutteellinen. Ohjausryhmä ei ole nähnyt soidensuojelumerkintöjä eikä koko kaavaselostusluonnosta tai kaavamerkintöjä, näin ollen ohjausryhmä ei ole työtä tältä osin ohjannut. Kaavaprosessissa on keskitytty yhden yrityksen tuotantolaitoksen kannalta kriittisen raaka-aineen tuotannon turvaamiseen, mikä on yleisen edun näkökulmasta kyseenalaista. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri on esittänyt eriävän mielipiteen turvetuotantoalueita koskevista merkinnöistä jo aiemmin viestissään maakuntaliitolle 15.3.2021. Toistamme eriävän mielipiteen turvetuotantoaluemerkinnöistä ja samalla ilmoitamme piirin eroamisen maakuntakaavan ohjausryhmän jäsenyydestä sekä asiantuntijaryhmän jäsenyydestä.

Turvetuotanto

Turpeen energiakäytön lopettaminen on perusteltua ja tulee tapahtumaan riippumatta maakunnallisista linjauksista. Hätäratkaisuna ilmastotavoitteiden mukaiselle turpeen energiakäytön lopettamiselle Vapo (nyk. Neova) on selvittänyt ja selvittämässä turpeen muita käyttötarkoituksia, näihin kuuluu myös Ilomantsissa aloittava hiililaitos, jossa aiotaan aloittaa turpeeseen perustuva aktiivihiilentuotanto. Aktiivihiilen raaka-aineeksi soveltuu myös muita aidosti uusiutuvia raaka-aineita. Vapo on antanut ristiriitaista tietoa eri sidosryhmille ja kaavatyöhön siitä, onko tarkoituksena perustaa koko laitoksen tuotanto turpeen varaan. Jos raaka-aineeksi valitaan nyt turve ja avataan uusia turvekenttiä, niiden kiertoaika on 25–30 vuotta, jolloin turvetta korvaavien raaka-aineiden käyttöä aktiivihiilentuotannossa ei näin ollen ole aikomustakaan aloittaa vielä vuosikymmeniin. Kyse on pysyvästä ja ilmastotavoitteiden kannalta täysin kestämättömästä raaka-ainevalinnasta, jonka ympäristö- ja ilmastovaikutukset ovat vastaavat kuin polttoturpeella.

Läpi maakuntakaavan 1. vaiheen kaavaprosessin on käynyt ilmi, että Vapo on saanut turpeeseen perustuvan aktiivihiilituotannon puolelle kaikki poliittiset puolueet sekä viranomaiset ja kunnat. Maakuntakaavan ohjausryhmälle myös on alusta asti tuotu selvästi ilmi, että tämän kaavavaiheen ensisijainen tarkoitus on turvata yksittäisen yrityksen raaka-aineen saanti. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri pitää tällaista suunnitteluprosessia näennäisenä sen osallistavan ja yhteistoiminnallisen tarkoituksen näkökulmasta. Vapo on, kuten olemme jo aiemmin tuoneet julki, antanut alun perin eri sidosryhmille tietoa, että se perustaa hiililaitoksen turveraaka-aineen hankinnan jo olemassa oleville turvetuotantosoille. Kuten tämä maakuntakaavaprosessi on osoittanut, suunnitelmat ovat muuttuneet ja Vapo vaatiikin vähintään 4 000 hehtaaria uusia turvetuotantoalueita merkittäväksi kaavaan. Lausunnolla olevassa kaavaluonnoksessa aktiivihiilentuotantoon esitetään varattavaksi 7 950 hehtaaria, näiden lisäksi olemassa olevia vanhoja kaavavarauksia turvetuotantoon on 3 713 hehtaaria. Vaihekaavaluonnoksen turvevaraukset ovat siis yhteensä 11 665 hehtaaria.

Turvetuotantoalueiden muutokset maakuntakaavasta 2040 ovat varsin pienet. Siinä vanhoja turvekenttiä oli 5 889 ha, joten tältä osin vähenemä on ollut 2170 hehtaaria johtuen kenttien loppuunkäytöstä. Vastaavasti uusia polttoturvekenttiä maakuntakaavassa oli varattu 42 kpl, joiden kokonaisala 9 554 hehtaaria, uudessa kaavassa aktiivihiilituotantoon on varattu 39 kohdetta, joiden kokonaisala on 7 950 hehtaaria. Uusien turvekenttävarausten pinta-ala on siten vain 1 604 hehtaaria vähäisempi kuin aiemmin.

Piiri on kaavaprosessissa tuonut jo useasti näkökantansa esille ja toistaa sen myös tässä lausunnossa. Lisääntyvälle turpeentuotannolle ja turvetuotannon pinta-alan kasvattamiselle ei ole minkäänlaisia perusteita tässä ilmasto- ja ympäristöpoliittisessa tilanteessa. Kuten piirin maakuntakaavaprosessia koskevassa lausunnon osiossa käy ilmi, piiri myös kyseenalaistaa menettelytavan, jolla tämä kaavaprosessi on viety läpi. Ohjausryhmä ei ole ollut tietoinen kaavaselostuksesta tai kaavamerkinnöistä ennen lausuntovaihetta eikä piiri ole näin ollen päässyt esittämään mielipiteitään kaavaluonnoksesta.

GTK:n turvetuotantoon soveltuvista alueista liittyvästä selvityksestä olemme jo aiemmin jättäneet Vapon hiililaitokseen liittyvään ympäristölupahakemukseen (Liite 1, Muistutus Vapon hiililaitoksen ympäristöluvasta) liitteenä oman selvityksemme. Liitämme selvityksen myös osaksi tätä maakuntakaavalausuntoamme (Liite 2, Ympäristölupahakemuksen liite). GTK:n selvitys on puutteellisin tiedoin laadittu, osin luontotiedot eivät ole ajantasalla tai niitä ei ole olemassa. Suuri puutos selvityksessä on jo ennallistettujen vesistö- ja valuma-aluekohteiden tarkastelun puuttuminen selvityksestä. Turvetuotantoalueiden osoittaminen tällaisille alueille osoittaa ilmeistä välinpitämättömyyttä ja tekee tyhjiksi jo tehdyt ennallistamis- ja kunnostustoimet sekä niihin käytetyt taloudelliset panostukset sekä paikallisten asukkaiden ja muiden kunnostustöihin sitoutuneiden vapaaehtoisten ihmisten tekemät mittavat talkootyömäärät (Liite 3, Ympäristölupahakemuksen liitteen täydennys)

Turpeenkaivu kuormittaa ilmaston lisäksi vesistöjä, mutta sen osuuden osoittaminen koko valumaalueen kuormituksesta on ollut hankalaa osoittaa. Turvekenttien osalta ongelmana on erityisesti hienojakoinen turveliete, jota vesistöihin kertyy vuodesta toiseen ja joka samentaa vettä ja kertyy rannoille. Uutta tietoa turvekenttien lietekuormituksen ilmenemisestä pohjoiskarjalaisissa vesistöissä esitetään julkaisussa Heikki Simola 2021: Turpeen kaivuun jäljet haarajärven sedimenteissä (Geologi, painossa).

Edellä mainittuun perustuen piiri vaatii kaikkien 7 950 hehtaarin turvetuotantoon soveltuvan osaaluerajauksen (tu) varausten poistamista kaavasta. Lisäksi piiri esittää 3 713 hehtaarin vanhojen kaavavarauksien (EO/tu) poistamista kaavasta. Maakuntaliitto haluaa kaavaselostuksessa keskustelua Koivusuon ja Ruosmesuon osalta. Piiri vaatii Koivusuon ja Ruosmesuon kokonaisuuden jättämistä rauhaan ja esittää muutettuja suoalueita ennallistettaviksi. Koivu-Ruosmesuon osalta esitetään ennallistamisliitteessä 3 myös arvio suokokonaisuuden ennallistamispotentiaalista.

Suojeltavat suot

Suomen soista yli puolet on ojitettu. Suot ovat Euroopan tasolla uhanalaisin luontotyyppi. Osalla ojitetuista on tapahtunut peruuttamattomia muutoksia, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen lisäksi aiheuttaneet soiden turvekerroksen hajoamista sekä päästöjä niin ilmaan kuin alapuolisiin vesistöihin. Muutettuja soita pystytään ennallistamisen keinoin palauttamaan monimuotoisiksi suoelinympäristöiksi. Jäljellä olevat luonnontilaiset suot tulee ehdottomasti suojella niin luonnon monimuotoisuuden kuin ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen takia. Vain vähän muuttuneet suot tulee viipymättä palauttaa ennallistamisen keinoin luonnontilaisen kaltaisiksi.

Uusien turvevarausten esittäminen maakuntakaavassa edes aktiivihiilitehtaan käyttöön on täysin kestämätöntä, koska niiden haitalliset vaikutukset suoluonnon monimuotoisuuteen, vesiensuojeluun ja ilmastomuutoksen torjunnan kannalta ovat piirin näkemyksen mukaan täysin samanlaiset kuin polttoturvetuotannossa. Piirin mielestä vaihekaavassa tulee turvetuotannon sijaan keskittyä soidensuojelun ja soiden monimuotoisuuden sekä vesiensuojelun edistämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Energiatuotannossa pitäisi panostaa yhä enemmän uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja suunniteltu aktiivihiilituotanto pitäisi tuottaa turpeen sijasta uusiutuvilla, maa- ja metsätalouden sivutuotteilla kuten piiri on aktiivihiilitehtaan ympäristölupamuistutuksessa esittänyt.

Yleistä

Maakuntakaavaluonnoksessa on soidensuojeluvarauksia yhteensä 26 kpl, joiden kokonaispinta-ala on 4 389 ha. Piirin mielestä tämä on täysin riittämätön ottaen huomioon suoluonnon ja erityisesti suoluontotyyppien nykyisen heikon tilanteen. Lähes kaikki suoluontotyypit ovat uusimman uhanalaisuusarvion (2019) ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia. Maakuntakaavassa asetetaan edelleen turvetuotanto ja sen aiheuttama suoluonnon tuhoaminen uudessa muodossa, aktiivihiilituotantona, luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja edistämisen edelle.

Vaihemaakuntakaavaluonnos sopii piirin käsityksen mukaan huonosti valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, jotka on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan otettava huomioon maakuntakaavaa laadittaessa. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevan yleistavoitteen mukaan alueidenkäytöllä edistetään mm. elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään kuin myös vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen.

Vaihemaakuntakaavaluonnoksessa soidensuojelun- ja turvevarausesityksen välillä on nähtävissä hyvin suuri ristiriita. Aktiivihiilituotantovarausten pinta-ala on luonnoksessa vielä kasvanut GTK:n selvityksen alkuperäisestä esityksestä huomattavasti. Luonnoksessa uusia turvekenttiä on varattu 7950 ha ja vanhoja kenttiä puolestaan 3713 ha eli yhteensä 11 665 ha. Vastaavasti soidensuojeluvarausten määrä jää turvevarausten rinnalla hyvin vaatimattomaksi, 4389 ha.

Uusien turvevarausten esittäminen maakuntakaavassa edes aktiivihiilitehtaan käyttöön täysin kestämätöntä, koska niiden haitalliset vaikutukset suoluonnon monimuotoisuuteen, vesiensuojeluun ja ilmastomuutoksen torjunnan kannalta ovat piirin näkemyksen mukaan täysin samanlaiset kuin polttoturvetuotannossa.

Piirin mielestä vaihekaavassa tuleekin turvetuotannon sijaan keskittyä soidensuojelun ja soiden monimuotoisuuden sekä vesiensuojelun edistämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Energiatuotannossa pitäisi panostaa yhä enemmän uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja suunniteltu aktiivihiilituotanto pitäisi tuottaa turpeen sijasta uusiutuvilla, maa- ja metsätalouden sivutuotteilla kuten piiri on aktiivihiilitehtaan ympäristölupamuistutuksessa esittänyt.

Vaihemaakuntakaavoissa SL-kohteiden suojelun toteuttamisaika on 5 -vuotta. Kaavasuojelun toteutumisen kannalta aikataulu on täysin riittämätön. Tämä on nähtävissä maakuntakaavasta, missä on mukana paljon vanhojen vaihekaavojen SL ja luo-1 kohteita, joita ei ole pystytty toteuttamaan kaavasuojelun toteutusaikataulun mukaisesti.

Piirin näkemyksen mukaan kohteiden toteutusaikataulua pitäisi pystyä pidentämään, jotta niin vanhat kuin tässä vaihekaavassa esitettävien kohteiden suojelu pysytään toteuttamaan kaavaesitysten mukaisesi. Piirin mielestä toteutus pitäisi aloittaa vanhojen, vielä toteutumattomista kohteista ja toteutusaikataulu tulisi olla vähintään 15–20 vuotta. Toteutuksessa tulisi pystyä käyttämään Helmi -elinympäristöohjelman ja puustoisen soiden kohdalla myös METSO-ohjelman rahoitusmahdollisuuksia. Vanhojen kaavakohteisen suojelun ja laajemmin soidensuojelun nopeuttamiseksi pitäisi etsiä myös täysin uusia kaavasuojeluun ohjattavia rahoituskanavia.

Nykyisessä hallitusohjelmassa etsitäänkin uusia keinoja saada yksityistä rahoitusta luonnonsuojelutyöhön. Ennallistamisessa voisi yhdistää julkista ja yksityistä rahoitusta (esim. Hiilipörssin ja muiden yksityisten toimijoiden kautta) ja siinä julkisen puolen uudet kanavat olisivat liikkeen alkuun panevana voimana tärkeitä. Tällaisessa yhteistyössä maakuntaliitolla voisi olla merkittävä osuus JTFrahoituksen kautta. Tällaisen yksityisen ja julkisen yhteisrahoitusta voisi kutsua nimellä soiden hiilivarastojen turvaaminen, kuvaten soiden merkitystä sekä soidensuojelun turvaamisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Tällaista yhteisrahoitusta voitaisiin käyttää myös myöhemmin muistutuksessa esitettävien ennallistamistöiden yhteydessä.

Piirin esitys soidensuojeluvarauksista

Soidensuojelun täydennysesitys ja esityksen kartoituskohteet

Maakuntakaavan soidensuojeluesitys perustuu valtaosin soidensuojelun täydennysesityksen ja täydennysesityksen kartoituksissa olleisiin kohteisiin. Siitä miten täydennysesityksessä olevat kohteet on valittu, ei luonnoksessa ole esitetty selkeitä perusteita. Esimerkiksi täydennysesityksen pisteytyksiä tai kohteiden alueellista jakautumista maakunnan eri osiin esityksestä ei ole nähtävissä. Sen sijaan luonnoksessa todetaan, että kohteita valittaessa on huomioitu realistiset mahdollisuudet suojelun toteuttamiseksi. Suurin osa suojeluun osoitetuista soista on avosoita, joilla ei ole metsätalousmerkitystä.

Pirin mielestä tällainen lähestymistapa arvioitaessa suojelualueiden merkitystä suoluonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta on lähtökohtaisesti virheellinen, koska nimenomaan puustoiset suot (erityisesti korvet) ovat kaikkein uhanalaisimpia suotyyppejä ja turvemaiden hakkuiden takia niihin kohdistuu eniten uhkatekijöitä.

Piirin esitys lähtee siitä, että kaikki soidensuojelun täydennysesityksen kohteet tulee varata vaihemaakuntakaavan SL-kohteiksi. Vaihekaavassa on kaikkiaan 13 täydennysesityksen kohdetta. Piiri esittää 37 lisäkohdetta, joiden kokonaispinta-ala on 4 334 ha (Liite 4, Piirin suojeluesitys 1). Mukana on kohteita mm. Liperistä ja Polvijärveltä, joista kaavaluonnoksessa ei ole yhtään esitystä. Kohteista ei esitetä rajauksia, mutta ne löytyvät piirin käsityksen mukaan ELY-keskuksen soidensuojelun täydennysesityksen aineistoista.

Soidensuojelun täydennysesityksen kartoituskohteista piiri esittää uusina kohteina yhteensä 25 kohdetta varattavaksi vaihekaavaan SL-kohteiksi. Vaihekaavassa on kaikkiaan 13 täydennysesityksen kartoituskohdetta. Uusien varausesitysten kokonaisala on 4 808 ha (Liite 4, Piirin suojeluesitys 1). Kohteista ei esitetä rajauksia, mutta ne löytyvät piirin käsityksen mukaan ELY-keskuksen soidensuojelun täydennysesityksen aineistoista.

Tässä yhteydessä piiri täydentää muutaman esityksessä olevan suokohteen tietoja ja myös rajauksia, jotka on saatu soidensuojeluesityksen jälkeen. Soidensuojelun täydennysesityksen kartoituksissa Joensuun Hoilolan soiden selvitys oli puutteellinen, joten alue jäi pois soidensuojelun täydennysesityksestä. Kesän 2017 kartoituksen perusteella alueella on mm. useita lähteikköjä, mesotrofisia rämeitä ja rantaluhtia sekä lähteinen tervaleppäkorpi. Alueen pienvedet (lammet, puro ja lähteet) kuuluvat myös Pohjois-Karjalan arvokkaisiin pienvesiin, joka on varattu maakuntakaavaan arvokkaana pienvesikokonaisuutena (Hoilolan pienvedet, Alu 1).

Rääkkylän Ruplansuon täydennysesityksen tiedot olivat myös puutteellisia. Alueella on merkittäviä suotyyppejä (mm. ruohokorpi, EN) sekä kasvi- (suovalkku, RT) ja lintulajeja (kalasääski, NT), joten sitä voidaan pitää maakunnallisesti arvokkaana suona. Piirin mielestä kohde täydentää osaltaan maakunnan eteläosien heikkoa soidensuojelutilannetta.

Kalliojoen Karhu-uuron soiden soidensuojelun täydennysesityksen kartoituskohdetta on tässä esityksessä täydennetty Kalliojärven kaakkoispuolella sijaitsevan Salminuuron suoaluiden osalta. Tällä osalla sijaitsee mm. Pohjois-Karjalan suostrategiassa oleva Musta-Kurkon suo. Kalliojoki on soidensuojelullisen merkityksen ohella yhdessä Venejoen kanssa kalataloudellisesti arvokas pienvesi. Aluekokonaisuus on mukana maakuntakaavassa kalataloudellisesti arvokkaana vesistönä ALU -1 merkinnällä

Piirin muut suojeluesitykset

Piiri esittää lisäksi uusina esityksinä seuraavat kohteet varattavaksi SL-merkinnällä vaihemaakuntakaavaan.

Haukilahdensuo-Honkaniemensuo-Juutinsuo, Kitee, Kesälahti

Kohde koostuu soidensuojelun täydennysesityksen kartoituksessa olleesta Haukilahdensuon ja Honkaniemensuon alueesta täydennettynä Juutinsuon pääosin ennallistetusta suoalueesta. Kohteen kokonaispinta-ala on 500 ha. Esitetty aluekokonaisuus on suoluonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin edustava ja suon luonnonarvot tulevat Juutinsuon vähittäisen ennallistumisen myötä edelleen kasvamaan. Kohde tulee täydentämään hyvin maakunnan eteläosan puutteellista soidensuojeluverkostoa ja tukee myös alueeseen rajoittuvan Natura-alueen, Pyhäjärven luontokokonaisuus FI070091 (SCI), suojelutavoitteita.

Täydennysohjelman kartoitustietojen mukaan Mustolanjoen suun rantasuot ovat suurikokoinen suokompleksi karuja, ombro-oligotrofisia rantanevoja ja -rämeitä. Isovarpurämeiden, tupasvillarämeiden ja lyhytkorsinevojen kirjomaa keidasrämetyyppistä rantasuota. Juutinsuon puolella pienialaiset rantametsät, rannan lyhytkorsirämeet ja lähteisten puronvarsien korvet sekä Juutinkankaan pohjavesialueelta laskevan raviinin reunan lähteiköt muodostavat luonnon monimuotisuuden kannalta tärkeimmät osat. Ennallistumisen myötä koko alueen suotyyppien luonnontilaisuus ja luonnon monimuotoisuus tulee paranemaan.

Täydennysohjelmakartoituksissa ranta-alueilla havaittiin mm. runsaasti luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaiseen tiukkaan suojeluun kuuluvaa lummelampikorentoa ja yksi erittäin uhanalaiseksi (EN) luokitellun pantterimittarin esiintymä. Juutinsuon rantametsistä ovat löytyneet valtakunnallisesti vaarantuneet ryväsjäkälä ja aarninappu sekä alueellisesti uhanalainen kastanjasuomujäkälä (RT), joka on myös valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT). Alueen linnustoon kuuluva kalasääski on myös valtakunnallisesti silmälläpidettävä.

Raviinin lähdealueen reunoilla on mm. lähteisiä rämeitä ja korpia. Lähteiden arvokkaimpiin lajeihin kuuluvat alueellisesti uhanalaiset (RT) lettokilpisammal ja haaraliuskasammal. Alueella havaitusta lettohammassammalesta ei puolestaan ole aiempia havaintoja kasvillisuusvyöhyke 2b-alueella. Muita luontoarvoja osoittavia lajeja ovat hetehiirensammal ja lettonauhasammal.

Kuuttilammenpuron ja sen lähiympäristön suot, Joensuu, Tuupovaara

Kohde on suoluontotyypeiltään ja lajistoltaan hyvin edustava aluekokonaisuus. Se koostuu pääosin hyvin edustavista korvista ja rämeistä. Korpien järeän lahopuun määrä on paikoin hyvin suuri.

Korpityypeistä valitsevana on kangaskorpi (VU). Muita alueen korpityyppejä ovat metsäkortekorpi (EN), ruohokorpi (EN), varpukorpi (mustikkakorpi) (EN) ja sarakorpi (EN), muurainkorpi (EN), lehtokorpi (EN) ja lettokorpi (CR). Alueen lajistoon kuuluu useita valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaista sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävää lajeja: Aarnisammal (VU), kantoraippasammal (VU), pyy (VU), hentoneulajäkälä (NT, RT, 2 b), hentosara (NT, RT 2b) vilukko (RT, 2b), harajuuri (RT 2b) herttakaksikko (RT 2b), kuusenhäivelö (NT), jauhehankajäkälä (NT), samettikesijäkälä (NT) korpiluppo (NT) sekä luontoarvolajit pallopäärahkasammal, kultasammal, rassisammal, lettoväkäsammal ja heterahkasammal.

Piiri on esittänyt kohdetta suojeltavaksi HELMI-elinympäristöohjelman kautta (maanomistajat/ELYkeskus) kesällä 2020. Asiasta ei ole tullut piirille mitään vastausta. Tässä esityksessä rajausta on osin muutettu ja tarkennettu. Rajaus toimitetaan liitolle myöhemmin. Alueen pinta-ala on noin 30 ha.

Kohde sijaitsee lähellä Kyhönsuon länsipuolen soidensuojelun täydennysesityksen ja laajemmin koko Kyhönsuon aluetta. Kyhönsuo on kokonaisuudessaan maakuntakaavan SL-kohde. Kuuttilammenpuron arvokkaat korvet ja niiden lajisto täydentäisivät erinomaisesti aluekokonaisuuden merkitystä suoluonnon monimuotoisuuden kannalta.

Ruokosuo, Lieksa

Ruokosuo koostuu soidensuojelun täydennysesityksen kartoituskohteesta ja GTK:n esityksen mukaisesti vaihekaavassa turvetuotantoon varatusta Ruokosuon alueesta. Alueen kokonaispinta-ala on noin 430 hehtaaria. Täydennyskartoituksen rajaus löytyy piirin käsityksen mukaan ELYkeskuksen/Metsähallituksen soidensuojelun täydennysesityksen aineistoista ja muun alueen rajaus on sama kuin vaihekaavan Ruokosuon turve-esityksen rajaus.

Täydennysesityksen kartoituksen mukaan Ruokosuo ja Lemilammen suot ovat luonnontilaisia rimpisiä avosoita, joilla on myös korpia ja arvokkaita vanhan metsän saarekkeita. Ruokosuo on kolmen märän oligotrofisen rimpijuotin halkomaa lyhytkorsirämettä (VU). Lemilammen suo ja sen itäpuoliset suot ovat myös lähes kauttaaltaan oligotrofista lyhytkorsirämettä. Alueella on yleisesti myös rimpinevarämettä (EN). Mämmisenlampeen laskevan nimettömän puron varressa on kangaskorpea (CR) ja alueella on myös pienialainen tupasvillakorpi (VU). Ruokosuon eteläpuolella virtaava Ruokopuro on todettu Pohjois-Karjalan suostrategiassa arvokkaaksi pienvedeksi.

Täydennyskartoituskohteella on Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnitelmassa arvokkaita luontokohteita ja ekologisia yhteyksiä. Ruokopurolla alue-ekologinen käytävä ulottuu GTK:n turveesityksen alueeseen. Edellisen vaihekaavan maastokatselmuksen perusteella Ruokosuon (Ruokojärvensuo) itäosassa virtaavan Pesäpuron varsi on luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää luonnontilaista luhtaista nevakorpea (EN). Myös alueen pohjoisosassa tavataan rehevämpää suokasvillisuutta mm. puolukkakangaskorpea (CR). Puustorakenteessa on luonnontilaisen piirteitä, eikä metsää ole juurikaan käsitelty. Myös pohjoisosassa oleva pienvesi (alle 1 ha) on luonnontilainen. Katselmuksen perusteella suo arvioitiin arvokkaaksi suoluonnon monimuotoisuuskohteeksi, eikä sitä esitetty vaihemaakuntakaavaan turvealueeksi.

Savo-Karjalan Luonto-Liiton metsäryhmän kartoituksen mukaan GTK:n rajauksen eteläosa (noin 50 ha) koostuu puustoisista ojitetuista soista, sekä niiden keskellä sijaitsevista kangasmetsäsaarekkeista. Valtaosa turvemaista on rämettä, jolla esiintyy yksittäin ja ryhminä vanhoja aihkimäntyjä sekä järeitäkin keloja. Rajauksen luoteisosassa on kuusivaltaista, vanhapuustoista korpea. Suurimman kangasmetsäsaarekkeen pinta-alasta noin puolet on kuusivaltaista aarniometsää, joka on säilynyt käytännössä luonnontilaisena. Eteläisessä osassa on tehty joskus mäntyjen poimintahakkuita, mutta saareke on kauttaaltaan suojeluarvoiltaan erittäin edustava.

Koko kohde on lajistollisesti arvokas, ja siellä on havaittu lyhyillä maastokäynneillä 9 uhanalaista ja 10 silmälläpidettävää lajia, sekä muita luontoarvoja ilmentäviä lajeja. Kääväkäslajisto on monimuotoinen kangasmetsäsaarekkeella ja sen läheisyydessä, ja etenkin uhanalaisia jäkäliä esiintyy kohteella lähes kauttaaltaan. Havaituista lajeista mainittavimpia ovat luonnontilaisia aarniometsiä suosiva talvihiippo (VU) sekä järeiden kelojen jatkumoa vaativa erakkokääpä (VU). Muita havaittuja lajeja ovat aarninappu (VU), pursukääpä (NT), rustikka (NT), oravuotikka, sirppikääpä (NT), rusokantokääpä (NT), koralliorakas, siperiankääpä, ruostekääpä, levykääpä, pikireunakääpä, riukukääpä, korpiluppo (NT), palosuomujäkälä, kastanjasuomujäkälä (NT), varjoneulajäkälä, hongantorvijäkälä (VU), takkuhankajäkälä (VU), jauhehankajäkälä (NT), ryväsjäkälä (VU), raidankeuhkojäkälä (NT), männynnuppijäkälä (NT), kantoraippasammal (VU), aarnisammal (VU) sekä lintulajeista mm. hömötiainen (EN) ja pohjantikka.

Lietesuo, Joensuu, Eno

Savo-Karjalan Luonto-Liiton metsäryhmän kartoituksen mukaan alueen soiden edustavimmalla osalla Pukkilanlahdella on luonnontilaisia tupasvilla- (VU) ja isovarpurämeitä (VU), jotka vaihettuvat vesitaloudeltaan luonnontilaisiksi korpirämeiksi (EN) ja edelleen metsäkorte-, (EN) ruoho- (EN) ja kangaskorviksi (CR). Korpien monimuotoinen puusto on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena.

Rajauksen keskiosa, Lietesuo, on pääosin ennallistamiskelpoista, harvaan ojitettua rämettä ja korpea. Ojitus on tapahtunut luultavasti osin lapiotyönä viime vuosisadan alkupuolella. Kohteen läpi virranneen puron uoma on oikaistu. Lietesuon koillisnurkka on säilynyt luonnontilaisena.

Rajaukseen sisältyy lisäksi 5 pientä saarta, rantaluhtia, hiekkarantaa, sekä nuoria ja varttuneita kangasmetsiä. Kohteella havaittiin neljä uhanalaista ja kaksi silmälläpidettävää lajia: aarninappu (VU), aarnisammal (VU), hongantorvijäkälä (VU), ryväsjäkälä (VU), jauhehankajäkälä (NT), kuusenhäivelö (NT) ja huomionarvoisista lajeista pallopäärahkasammal, männynkääpä.

Alueen pinta-ala on 79,5 ha ja rajaus on esitetty suojeluliitteessä (Liite 5, Lietesuo, suojeluesitys 2).

Kokonniemi, Joensuu, Eno

Savo-Karjalan Luonto-Liiton metsäryhmän kartoituksen mukaan kohde on arvokkaiden avo- ja puustoisten soiden sekä kangasmetsien muodostama kokonaisuus. Kohteen suot ovat pääosin karuja. Kangasmetsiin rajautuvat kangas- (EN) ja isovarpurämeet (VU) vaihettuvat Pielisjoen rantojen koivuluhdiksi ja avoimiksi luhtanevoiksi (VU). Pienialaisina esiintyy myös korpimaisia luontotyyppejä. Rajaukseen sisältyy yli 2 kilometriä rakentamatonta rantaa. Suot ovat pääosin vesitaloudeltaan luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia. Kohteen luonnontilaa voitaisiin entisestään parantaa sen halki kulkevan valtaojan patoamisella.

Metsät ovat pääosin reheviä tuoreen ja lehtomaisen kankaan kangasmetsäsaarekkeita ja osin asutusvaikutteista lehtoa. Pohjoisin saarekkeista on METSO I -luokan koivuvaltaista lehtomaista kangasta, jolla esiintyy merkittävästi lehtilahopuuta. Lajistoon kuuluu alueellisesti uhanalainen soikkokaksikko (RT). Metsä on potentiaalista valkoselkätikan elinympäristöä

Eteläinen suurempi saareke on luontotyypeiltään monipuolinen. Valtapuuston muodostavat järeät männyt. Kohteella esiintyy lisäksi kuusta sekä monipuolisesti lehtipuustoa; koivua, pihlajaa, raitaa, tuomea sekä runsaasti kookkaita haapoja. Metsikön länsiosassa kasvaa luontaisesti syntynyttä vaahteraa, ja tämä osa leimikkoa on luonnonsuojelulain suojaama jalopuumetsikkö. Lahopuuta esiintyy useita kuutioita hehtaaria kohti. Metsikön itälaidalla havaittiin liito-oravan (VU) papanoita vanhan haavan juurella. Lisäksi tehtiin havaintoja neljästä muusta valtakunnallisesti uhanalaisesta ja kahdesta silmälläpidettävästä lajista. kuusennokipielus (VU), kantoraippasammal (VU), aarnisammal (VU), nukkamunuaisjäkälä (VU), samettikesijäkälä (NT), jauhehankajäkälä (NT), pikireunakääpä, jauhemunuaisjäkälä. Myös tämä osa täyttää pääosin METSO I -luokan kriteerit.

Alueen pinta-ala on 45 ha ja rajaus on esitetty suojeluliitteessä (Liite 6, Kokonniemi, suojeluesitys 3).

Tervasuo, Ilomantsi

Kohde kuulu Pohjois-Karjalan suostrategian kohteisiin. Metsähallitus on tehnyt luonnontilaisen Tervasuon avosuon reunoilla mittavan ennallistamisen. Esitettävän kohteen pinta-ala on noin 400 ha. Ennallistamisen seurauksena alueen riekkokanta (VU) on kasvanut, mikä osoittaa hyvin ennallistamisen merkityksen monimuotoisuuden edistämisen kannalta. Riekkosoiden ennallistaminen on tällä yhtenä Maa- ja Metsätalousministeriön SOTKA -hankkeeseen liittyvää riekkosoiden ennallistamista.

Hankkeen mukaisesti riistanhoidollisesti ennallistettavat suot parantavat riekon ja metsähanhen elinolosuhteita. Riekoille suot ovat sen elinympäristön käytössä keskeisessä asemassa. Poikueaikana soiden reunamat ja vaihettumisvyöhykkeet ovat tärkeitä ravintokohteita ja suojapaikkoja. Siksi ennallistettaville alueille pyritään luomaan mahdollisimman paljon suojaa antavaa reunavyöhykettä. Tervasuon suolinnusto on kokonaisuudessaan monipuolinen.

Pieni Ukonsuo, Ilomantsi

Kohde kuuluu Pohjois-Karjalan suostrategian kohteisiin ja sen pinta-ala on 126 ha. Suo rajautuu itäpuolella ja eteläpuolella laajaan Kesonsuon-Palokankaan-Selkäkankaan-Syväysjoen Natura-alueeseen. Suon keskeisimmät suotyypit keidas- (NT), isovarpu- (VU), pallosara- (VU ja korpirämeitä (EN). Suon linnustoon kuuluu mm. kalasääski (NT).

Suon halki virtaa Ukonkankaan reunalta, pohjavesialueelta, kartalle merkityltä lähteiköltä alkunsa saava lähdenoro/puro. Ruohoiseen lehtokorpeen (EN) sijoittuva luonnontilainen meso-eutrofinen lähteikkö koostuu tihkupinnasta, noroista ja lähdepurosta. Pohjavesivaikutus lähteiköllä on voimakasta, mikä näkyy pohjavesivaikutteisten lajien runsautena sekä pohjakerroksessa että kenttäkerroksessa. Tihkupinta on hyvin märkä ja paikoin upottava. Pohjakerroksessa esiintyy runsaasti lehväsammalia, purosuikerosammalta ja paikoin paljon hetehiirensammalta. Lähteiköllä kasvaa runsaasti valtakunnallisesti uhanalaista harsosammalta (VU) ja siellä on myös alueellisesti uhanalaista (RT) lehtoneidonvaippaa. Lähteikön ympäristö on metsäkortekorpea (EN) ja mustikkakorpea (EN). Tihkupinnalta kulkee useampi noro, jotka laskevat alapuolella kulkevaan lähdepuroon, joka muodostuu norojen vesistä. Pieni Ukonsuon suojelu täydentäisi osaltaan harjujen ja soiden muodostaman laajan Natura-alueen arvokasta luontokokonaisuutta.

Yhteenveto piirin soidensuojeluesityksestä

Piiri esittää kokonaisuutena yhteensä 69 uutta soidensuojelualuetta varattavaksi vaihemaakuntakaavaan SL-merkinnällä. Niiden kokonaispinta-ala on 10 852 ha. Esitys on pinta-alallisesti pienempi kuin vaihekaavaluonnoksen turvetuotantoalueiden kokonaisala 11 665 ha.

Piirin esitys ennallistamisesta ja ennallistettavaksi esitettävistä kohteista

Suoluonnon ja laajemmin luonnon monimuotoisuuden, vesiensuojelun edistämisen ja ilmastomuutoksen torjunnan takia kaavassa tulisi piirin mielestä turvetuotannon edistämisen sijaan keskittyä erilaisiin ympäristönkunnostustöihin kuten ojitettujen, metsätaloudellisesti kannattamattomien soiden ennallistamiseen, turvetuotantoalueiden perustamiseen monivaikutteisiksi kosteikoiksi ja valuma-aluekunnostuksiin. Näitä tavoitteita piiri toi esille myös JTF -työryhmän työpajoissa ja maakuntaliitolle toimittamissa asiakirjoissa (Liite 7, Piirin ehdotus JTF-työryhmälle, Liite 8 Täydennys ehdotukseen). Ympäristönkunnostuksiin liittyvät ehdotukset eivät kuitenkaan edenneet maakunnalliseen JTF-suunnitelmaan. Tässä yhteydessä piiri tekee kohdekohtaisen esityksen ennallistamiseen varattavista soista.

Piirin näkemyksen mukaan maakuntaliitto olisi yksi merkittävä maakunnallinen toimija kehitettäessä ympäristönkunnostushankkeita. Maakuntakaavassa voidaan varata ennallistamiskohteita, jotka olisivat hyvä lähtökohta ennallistamisen kehittämisessä. Lisäksi maakuntaliitto, JTFrahoituksen maakunnallisena koordinoijana, voisi ohjata yhdessä ELY-keskuksen kanssa hankkeiden valtion rahoitusta (JTF, Helmi ym.). Kuten jo aiemmin muistutuksessa todettiin, samalla voitaisiin kehittää myös yhteistyötä muiden ennallistamisesta ja sen rahoituksesta maakunnassa vastaavien yritysten ja muiden toimijoiden kesken (mm. hiilipörssi Oy ja Osuuskunta Lumimuutos).

Maakuntaliitto olisi myös keskeinen toimija kehitettäessä yhteistyötä ennallistamishankkeissa kuntien ja maanomistajien kanssa. Tällä voitaisiin turvata myös mahdollisten ennallistamiskohteiden ”tasainen” saanti hankkeisiin. Tämä olisi tärkeää mm. töiden sujuvan edistämisen ja ennallistamistöissä toimivien yrittäjien kannalta.

Piirin esitykset ennallistamisesta ja sen merkityksestä luonnon monimotoisuuden ja vesiensuojelun edistämiseksi sekä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta vastaavat ympäristöministeriön Helmi elinympäristöhankkeen tavoitteita samoin kuin maa- ja metsätalousministeriön Sotka-hankkeen tavoitteita.

Helmi -ohjelman mukaan soiden ennallistamisella on merkittäviä vaikutuksia suoluonnon monimuotoisuuden edistämisen lisäksi ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Soiden ennallistaminen tukee alapuolisten vesistöjen sopeutumista ilmastonmuutokseen: tulvanhallinta paranee ja valunnan viipymät kasvavat. Ennallistamalla voidaan pysäyttää turpeen hajoaminen ja turvata turpeen olemassa oleva hiilivarasto. Vähitellen turpeenkasvu palautuu, mikä lisää suon hiilinielua ja kasvattaa suon hiilivarastoa.

Ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelman tavoitteena on ennallistaa vuoden 2023 loppuun mennessä 12 000 hehtaaria soita. Ennallistaminen aloitetaan luonnonsuojelualueilta, missä on vielä noin 25 000 hehtaaria ojitettuja soita. Samalla on tarkoitus ennallistaa yhdessä maanomistajien kanssa myös suojelualueita ympäröiviä ja niitä kuivattavia ojikoita joko tukkimalla ojia tai palauttamalla vedet takaisin ojittamattomalle suolle. Ennallistamisesta sovitaan yhdessä maanomistajan kanssa ja siitä aiheutuva taloudellinen haitta korvataan.

Ympäristöministeriössä ollaan parhailla valmistelemassa myös Helmi -ympäristöohjelmalle jatkoa vuoteen 2030 saakka. Ministeriön aiemmin kommentoitavan olleen luonnoksen mukaan soiden ennallistamisen tavoite vuoteen 2030 mennessä on 49 300 hehtaaria, josta suojelualueilla 30 000 ha ja niiden ulkopuolella 19 300 hehtaaria. Lisäksi tavoitteena on palauttaa vesiä 250–430 suojelusuolle ympäröiviltä alueilta, sekä yksityisiltä että valtion omistamilta mailta. Palautusten vaikutusalue on arviolta 12 500–21 500 hehtaaria.

Nykyisen Helmi -ohjelman ja sen jatkoesityksen mukaiset mahdollisuudet soiden ennallistamisen kehittämiseen Pohjois-Karjalassa tulisi ottaa huomioon valmisteltaessa maakuntakaavaa ja pohdittaessa turpeenoton vähenemisen kompensaatiotoimia turveyrittäjille. Ohjelmien tavoitteiden mukaisten ennallistamismäärien toteutuminen vaatisi myös selkeitä tehostamistoimia ennallistamiseen liittyvään suunnitteluun, ennallistamisesta vastaavien koneyrittäjien kouluttamiseen sekä myös ennallistamisessa käytettävän konekannan kehitystyöhön. Esimerkiksi nykyiset kaivinkoneet ovat osin liian raskaita kosteilla suokohteilla, joten kevyempien koneiden kehittely olisi yksi merkittävä kehittämiskohde.

Piirin esityksen lähtökohtana on, että kaikki vaihekaavassa aktiivihiilituotantoon varatut suot esitetään vaihekaavassa ennallistamiseen siltä osin, kun aiemmat ojitukset eivät ole metsätaloudellisesti kannattavia. Ennallistamisrajauksia ei esitetä tässä yhteydessä, vaan ne määrittyvät vasta hankesuunnittelun yhteydessä.

Vaihekaavan turvevarauksista Koivu- ja Ruosmesuon osalta kuitenkin esitetään ennallistamiskelpoiseksi arvioitavat osat. Koivusuolla ennallistamispotentiaali käsittää vanhojen turpeenottoalueiden (ruokohelpikentät) ja Lietojan välisen alueen, noin 400 hehtaaria ja Ruosmesuolla puolestaan koko suoalueen ojitetut osat, 677 hehtaaria (Liite 9, Ennallistamisesitys). Liitteessä esitetään myös 22 muuta soiden ennallistamiskohdetta. Kaikkiaan liitteessä esitettävien ojitettujen soiden ennallistamispotentiaali on 4 488 hehtaaria. Lähteenä on käytetty vesistö- ja luontokunnostus Janne Raassinan suunnittelemia, ennallistamiseen soveltuvista soista. Pääosa kohteista on alustavia suunnitelmia, mutta osalla esitetyistä soista ennallistaminen on alkanut/loppuvaiheessa.

Lisäksi piiri esittää vaihekaavaan ennallistamisliitteessä olevat kohteet (Liite 9, Ennallistamisesitys). Osalla esitetyistä soista ennallistaminen on alkamassa ja osa on suunniteltuja ennallistamiskohteita. Kohteita on kaikkiaan 17 kpl ja niiden kokonaisala on noin 2000 ha.

Rakennettu kulttuuriympäristö

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri arvostaa kulttuuriperinnön suojelemista osana kestävän kehityksen tavoitteita ja näkee, että kaavaa varten laaditut selvitykset ovat asiantuntevasti laadittu.