Perinnebiotooppeja ja luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja luontotyyppejä hoidossa vuosittain
Luonnonhoitotyö on pitkäjänteistä puuhaa. Pisimpään on niitetty Kiimingin Reposelässä Haaraojan niittyä. Siellä työt aloitettiin vuonna 1993 eikä yhtään kasvukautta ole jäänyt väliin.
Perinnebiotoopit ovat karjan laiduntamisen muovaamia erilaisia niittyjä. Kasvupaikat ovat avoimia, matalakasvuisia ja vähäravinteisia. Karjatalouden muutokset ovat pääsyy niiden voimakkaaseen vähenemiseen. Nykyisin kaikki perinnebiotooppien luontotyypit nummista ja kedoista erilaisiin niittyihin ja hakamaihin ovat uhanalaisia.
Suomen luonnonsuojeluliiton ketoprojekti vuosina 1992-1995 ja samaan aikaan toteutettu ympäristöhallinnon valtakunnallinen perinnemaisemaprojekti innostivat aloittamaan niittourakan. Vuosien kuluessa kohteet ovat vaihtuneet, joitain jäänyt pois ja uusia tullut tilalle. Vakituisia työmaita on nyt neljä, kolme niittyä ja yksi luonnontilainen hiekkaranta: Haaran niityn ohella Muhoksen Sarviselänkangas (Räkäsuon niitty) sekä Pyhäjoen Yppärin Laitapauha ja Rajaniemen merenrantaniitty.
Perinnemaisemissa talkoillaan perinteisesti. Viikatteen ohella jonkin verran käytetään hyväksi myös konevoimaa. Haravointi on tärkeä työvaihe. Rajaniemen merenrantaniityn ja Laitapauhan hiekkarannan hoidosta on sovittu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Kiimingin ja Muhoksen niittyjen hoidosta Metsähallituksen Pohjanmaan Luontopalveluiden kanssa.
Omalta osaltamme kohennamme luontotyyppien tilaa, vaikka parasta jälkeä saakin aikaan laiduntava karja. Luonnonhoitotyö on myös osa varainhankintaa ja mitä enemmän on talkoolaisia, sitä isompi tili kertyy muuhunkin luonnonsuojelutyöhön.