Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Savon piiri

Pohjois-Savo
Navigaatio päälle/pois

Vastaselitys korkeimmalle hallinto-oikeudelle Finnpulp Oy

VASTASELITYS KOSKIEN MUUTOKSENHAUNALAISTA PÄÄTÖSTÄ nro 18/0222/2

KORKEIN HALLINTO-OIKEUS, Kirje 24.9.2019

Diaarinumero 4809/1/18

 

1. ASIA

Vastaselitys Finnpulp Oy:n (Finnpulp) lisäselitykseen (Project Law, 20.9.2019) koskien Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä 18/0222/2.

2. VALITTAJAT

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry

Kirkkokatu 35, 70100 KUOPIO

puh. 017-2623 811

pohjois-savo@sll.fi

Y-tunnus 1092861-1

Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys r.y. (KLYY)

Kirkkokatu 35, 70100 KUOPIO

Y-tunnus: 0731742-2

staging.sll.fi/pohjois-savo/klyy

Suomen luonnonsuojeluliiton Siilinjärven yhdistys ry

pj. Jaana Hiltunen

Kanervapolku 4, 70900 TOIVALA

Prosessiosoite:

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry

Kirkkokatu 35, 70100 KUOPIO

puh. 017-2623 811

pohjois-savo@sll.fi

Y-tunnus 1092861-1

3. VASTASELITYS FINNPULP OY:N LISÄSELITYKSEEN

Valittajat vastaavat toiminnanharjoittajan lisäselitykseen ja sen väitteisiin lisäselityksen numeroinnin pohjalta niiltä osin kuin katsovat tarpeelliseksi. Kaikkea alkuperäisessä valituksessa ja aiemmassa vastaselityksessä todettuja asioita ei tässä yhteydessä ole tarpeen toistaa.

4.–5. Toisin kuin toiminnanharjoittaja väittää, kaikkien parametrien osalta mallinnuksia ei ole tehty konservatiivisesti vaikutuksia liioittelevalla tavalla. Sulfaattikuormitus on mallinnettu käytännössä samalla päästömäärällä, kuin mitä ISAVI:n ympäristölupapäätöksessään antama luparaja sulfaatille on. EFDC:n mallin soveltumattomuus sulfaatin mallintamiseen antaa kyseisen parametrin osalta väärät tulokset.

Pöyry Oyj:n mukaan Finnpulpin jäteveden sulfaattipitoisuus on 910 mg/l ja Finnpulpin ympäristölupahakemuksen vesistövaikutusarvioinnin (täydennyksen liite 17.) mukaan mallinnetut korkeimmat sulfaattipitoisuudet olisivat Kelloselän alusvedessä talvella luokkaa 140 mg/l. Kuten jo aiemmin todettua, Nuasjärveltä saatujen kokemusten perusteella Pöyry Oyj:n käyttämän malli ei laske sulfaatin sekoittumista, laimenemista ja leviämistä oikein. Finnpulpin YVA-selostuksessa on arvioitu Cormix-mallin avulla, että 200 m pituisella diffuusorilla päästään alkulaimennussuhteeseen 1:50 jo muutaman kymmenen metrin etäisyydellä diffuusorista. Tämä ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Valittajat huomauttavat, että samaa Cormix Mixing Zone Application-laskentaohjelmistoa, samoin kuin EFDC-mallia, on käytetty myös Terrafamen vesienhallinnan YVA-selostuksessa (maaliskuu 2017), jonka mallinnustulokset voidaan jälkikäteen tehtyjen mittaushavaintojen pohjalta todeta vääriksi. Terrafamen vesienhallinnan YVA-selostuksen sivulla 144 Pöyry toteaa, että Nuasjärven purkuputken sulfaattikuormituksen ollessa 15 000 tonnia vuodessa sulfaattipitoisuus kasvaa laskentajakson kuudentena vuotena (2022) purkualueella mallin mukaisessa alimmassa vesikerroksessa keskimäärin tasolle 50–150 mg/l ja maksimissaan tasolle 150–300 mg/l. Hieman kauempana noin kilometrin etäisyydellä purkuputkesta keskimääräinen pitoisuus on enää 10–20 mg/l ja maksimit 20–50 mg/l.

Nuasjärven todellisuudessa mitattujen velvoitetarkkailutulosten mukaan talvella ja keväällä 2016 alusveden sulfaattipitoisuudet olivat kuitenkin moninkertaisia yllä mainittuihin mallinnettuihin pitoisuuksien nähden; purkuputkesta noin 1,5–2,5 kilometrin etäisyydellä sijaitsevien syvänteiden (Nj23 ja Nj35) alusvedessä välillä 50–200 mg/l ja välivedessä välillä 27–100 mg/l (Kainuun ELY-keskus 2017, Terrafamen kaivoksen alapuolisten vesistöjen tila kesäkuussa 2017). Purkuputken kautta toteutunut sulfaattikuormitus oli vuonna 2016 yhteensä 13 641 tonnia, eli vähemmän kuin mallinnuksessa. Järvestä mitatut pitoisuudet olivat tästä huolimatta todellisuudessa mallinnusta huomattavasti korkeampia.

Vastaamatta edelleen jää, että minkä perusteella Cormix- ja EFDC-mallit onnistuisivat sulfaattipitoisten vesien sekoittumisen, laimentumisen ja leviämisen mallintamisessa Kallavedessä, jos niillä ei ole siihen kyetty Nuasjärvelläkään?

Pöyryn viittaama Turun Ammattikorkeakoulussa tehty opinnäytetyö (Kaseva, Suvanto & Hänninen 2018) ei voi muuttaa käsitystä sulfaatin pelkistymisestä ja syntyneen sulfidin vaikutuksesta ns. sisäiseen kuormitukseen. Kyseessä ei ole vertaisarvioitu julkaisu. Kyseisessä opinnäytetyössä sedimentti ja vesi haettiin jään läpi 13.1.2018, jolloin sedimentti altistui ilman hapelle ja happea huonoiten sietävät sulfaatinpelkistäjät saattoivat menehtyä tai ainakin muuttua lepotilaan. Näytteet siirrettiin läpinäkyviin lasipulloihin ja hapettomuus pyrittiin varmistamaan typetyksellä, vaikka työskentely anaerobikaapissa olisi ollut paljon varmempaa. Redoks-potentiaalin mittauksesta anaerobisuuden varmistamiseksi ei ole mainintaa. Hiilenlähteenä annettiin dekstroosia (D-glukoosia), mikä on kummasteltava valinta, sillä glukoosi hajoaa niin nopeasti, että sitä tuskin on suuria määriä sedimentissä. Muun muassa Noel R. Krieg (1981) suositteli sulfaatinpelkistäjille hiilenlähteeksi joko laktaattia tai asetaattia. Turussa ainoastaan 55 päivää kestänyt inkubointi tehtiin läpinäkyvissä lasipulloissa mainitsematta mitään valosta, jolloin on mahdollista, että pulloissa olisi tapahtunut happea tuottavaa fotosynteesiä. Olosuhteet eivät siis mitenkään ole verrattavissa Kallaveden syvänteiden pohjaan, jossa valon määrä on vähäinen, lämpötila noin 4 °C sekä sedimentti on ollut hapettomassa tilassa erittäin pitkään. Turun AMK:n suorittamassa laboratoriokokeessa toimittiin huoneenlämmössä 20 °C.

Siilinjärvellä sijaitsevan Kolmisoppi-järven rehevöitymisen pääsyyksi on todettu mitä todennäköisimmin lisääntynyt sulfaattikuormitus (Saarijärvi ym. 2013), joka on peräisin Yara:n Siilinjärven kaivoksen ja tehtaan altaiden suotovesistä. Kolmisoppi-järvellä sulfaattipitoisuudet ovat nousseet 1980-luvun tasosta 10 mg/l noin 50–60 mg/l tasoon 2010-luvulla. Rehevöitymiskehitys on alkanut jo noin 20 mg/l pitoisuuksilla. Vastaavasti saman alueen Sulkavanjärven sedimenttikokeissa fosforin vapautuminen on lisääntynyt nopeasti sulfaattipitoisuuksilla 30–40 mg/l (Heitto ym. 2015). Kolmisoppi laskee Sulkavanjärven kautta Nilsiän reitin alaosaan heti Kallaveden yläpuolelle.

Kun ympäristössä on paljon sulfaattia ja happipitoisuus on pieni tai happea ei ole ollenkaan, sulfaattia pelkistävät bakteerit ja arkit ryhtyvät pelkistämään sulfaattia sulfidiksi, mikäli läsnä on vetyä tai sopivaa orgaanista ainesta (Li ym. 1999). Useimpia sulfaatinpelkistäjämikrobeja ei voida viljellä, joten niiden ominaisuudet tunnetaan huonosti. Geneettisesti ne eroavat toisistaan hyvin paljon. Niiden lukumääräkin tunnetaan huonosti ja viitatussa artikkelissa arvioidaan, että uusilla geneettisillä menetelmillä voidaan osoittaa jopa 1000-kertaisia arvioita perinteisiin verrattuna. Näitä mikrobeja voidaan löytää hyvin monista erilaisista ympäristöistä. On täysi syy olettaa, että jos Kallaveteen johdetaan suuret määrät sulfaattia, niin sulfaatin pelkistäjät tuottavat sulfaatista sulfidia, mikä on tapahtunut mm. Siilinjärvellä kuten edellisessä kappaleessa todettiin. Tämä tapahtuu erityisesti Kallaveden sedimentissä sekä pohjalla että kaikkien kivien sivupintojen koloissa ja sedimentin huokoisvedessä.

Sisäistä kuormitusta on tutkittu aikaisemmin paljon, mutta tältäkin vuodelta aiheesta löytyy pari tuoretta julkaisua, joissa molemmissa kuvataan mm. sedimentin sulfaatin pelkistystä huokoisvedessä järviolosuhteissa (Kelly, Kevin & Qi 2019; Rapin ym. 2019).

Suuri osa syntyneestä sulfidista reagoi sedimentin raudan ja mangaanin kanssa, jolloin sedimentin fosfaatti vapautuu ja on levien käytettävissä, kun valoa on saatavilla. Kallaveteen on muodostunut sedimenttiä jo tuhansia vuosia, joten laboratoriokoe tuskin simuloi hyvin tätä tilannetta. Osa sulfidista muodostuu rikkivedyksi ja nousee veden pinnalle, jolloin kalakuolemat ovat mahdollisia; varsinkin kevättalvella, kun jään aikana ilman happi ei pääse liukenemaan veteen. Heikkojen jäiden aikaan kalakuolemia ei välttämättä havaita, koska linnut syövät pinnalle nousseet kuolleet kalat.

Alusveden korkeat sulfaattipitoisuudet ja syvänteiden happitilanteen heikkeneminen yhdessä lämpöpäästön kanssa tulisivat aiheuttamaan odotettua enemmän sisäistä kuormitusta sedimentistä vapautuvan fosforin muodossa. Kallaveden useat syvännealueet ovat jo nyt tiettyinä talvina tai kevättalvina olleet vähähappisia/hapettomia. Pöyry Oyj:n laatima lisäselityksen liite 1 toteaa rohkeasti tästä huolimatta, ettei sisäisen kuormituksen nousu olisi merkittävässä roolissa Kallavedellä.

6. Pohjois-Savon ELY-keskuksen Unnukan ja Kallaveden säännöstelyä koskevan ympäristölupahakemuksen mukaan Konnus- ja Karvionkosken keskimääräisellä virtaamalla Kallaveden laskennallinen viipymä on noin 1,44 vuotta (http://www.avi.fi/documents/10191/56842/isavi_paatos_50_2012_2-2012-6-26.pdf, s. 3).

8. Olosuhteiden heikkeneminen muuttaa sitä lähtökohtaa, kuinka paljon vesistökuormitusta Kallavesi kestää ilman, että sen ekologinen tila heikkenee liikaa. Kuormitus tulisi mitoittaa vastaanottavan vesistön kantokyvyn mukaan.

12. A-klorofylli otettiin vain esimerkinomaisesti luonnonsuojeluyhdistysten puheenvuorossa esille kuvaamaan Kallaveden vesimuodostuman tilan heikkenemistrendiä. Kasviplanktonin tilaluokka määräytyy toki sen lisäksi myös kokonaisbiomassan (mg/l), haitallisten sinilevien %-osuuden sekä trofiaindeksin (TPI) pohjalta. Kaikkien näiden muidenkin kasviplanktonin osamuuttujien luokitus on ollut Kallavedellä heikkenemään päin jo edelliseen vesienhoitokauteen verrattuna (taulukko 1, lisäselvityksen liite 1, Pöyry Oyj, s. 8). Yleisen vedenlaadun suhteen fosforipitoisuus on nousemaan päin. Tämä on näkynyt myös tänäkin syksynä erittäin voimakkaina sinileväkukintoina, kun oletettavasti alusveden ravinteikkaampi vesi on päässyt kumpuamaan pintaan syystäyskierron aikaan (kuva 1).

Kuva 1. Voimakas sinileväkukinta 28.9.2019 Kuopiossa Keilankanavan rannassa n. 10 km päässä Finnpulpin suunnittelemasta jätevesien purkupaikasta. Syyskuun loppupuolen tyyninä päivinä sinilevää oli 0-3 asteikolla mitattuna 2–3:n verran koko Ollinselän alueella.

Pohjois-Savon ELY-keskuksen 4.12.2018 antaman lausunnon (POSELY/1287/2016) liitteessä 1 oli a-klorofyllin osalta mainittu alustavaksi arvoksi 10,75 μg/l. Valittaja huomauttaa, että kuten toiminnanharjoittaja omalta osaltaan kohdassa 4 toteaa, niin myös valittajat ovat julkisen viranomaisilta ympäristön nykytilasta saatavilla olevan tiedon varassa. A-klorofyllin lukuarvo 10,51 μg/l ei ole ollut puheenvuoroa laadittaessa valittajien saatavilla/julkista tietoa. Arvo 10,51 μg/l on joka tapauksessa varsin lähellä arvoa 11 μg/l kaikki epävarmuustekijät huomioiden.

Koirus kuuluu suuremmalta osin Kallaveden vesimuodostumaan. Alueellinen kattavuus on koko vesimuodostuman tilaluokkaa määrittäessä tärkeää ja tästä näkökulmasta ei Koiruksen muuta vesimuodostumaa korkeampien a-klorofyllitulosten vähättely ole mitenkään perusteltua, vaikka havaintopaikalta Koirus 30 onkin vain kaksi havaintoa. On selvää, ettei vesimuodostumien rajauksia ei käsitellä tässä asiayhteydessä, mutta voidaan toki kysyä, että onko tarkoituksenmukaista, että Kuopion lähivesien ekologisen tilan arviointiin käytetään vesialuetta (Koirus), joka sijaitsee yli 35 kilometrin päässä varsinaisesta Kallavedestä ja on vielä kapean Puutossalmen erottama Kallaveden pääaltaasta? Kuitenkaan esim. Pohjois-Kallavettä ei kuitenkaan lueta samaan vesimuodostelmaan, vaikka sekin on samassa pinnantasossa ja mm. tuuli voi kuljettaa vettä Etelä-Kallaveden ja Pohjois-Kallaveden välillä.

Tärkeintä on joka tapauksessa tunnistaa Kallaveden ja sitä ympäröivien vesimuodostumien ekologisen tilan kehitystrendi: se on laskeva eikä kuormitusta olisi vesienhoidon ympäristötavoitteiden valossa varaa lisätä. Yläpuolisen Pohjois-Kallaveden ekologinen tilaluokitus laski tuoreimmassa luokittelussa tyydyttäväksi aiempaan hyvään tilaan verrattuna. Lisäksi myös Kallaveden vesimuodostuman alapuolella sekä Unnukan että Oravilahti-Särkilahden vesimuodostumien ekologinen tilaluokitus laski hyvästä tyydyttäväksi sekä Suvasveden vesimuodostuman tila erinomaisesta hyvään (http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikartta/). Suuri osa Leppävirran reitistä on jo nyt vain tyydyttävässä tilassa ilman Finnpulpin aiheuttamaa lisäkuormitusta.

23. Finnpulpin päästöraja-arvot on asetettu vesistöpäästöjen osalta BAT-päätelmien päästötasojen alarajalle tai jopa alittavat ne sen takia, että tehtaan tuotantomäärä on skaalattu liian suureksi vastaanottavan vesistön kantokykyyn nähden. Kyseessä olisi maailman suurin alan tehdas sisämaassa, jossa laimeneminen veteen on väistämättä pieni. ISAVI:n ei olisi alun perinkään tullut myöntää lupaa haetun kokoiselle tehtaalle.

Kuopiossa ja Siilinjärvellä 9.10.2019

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry

Helvi Heinonen-Tanski, puheenjohtaja Jaana Hiltunen, sihteeri

Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys r.y. (KLYY)

Anne Paulo-Tuovinen, puheenjohtaja Tiina Heinonen, sihteeri

Suomen luonnonsuojeluliiton Siilinjärven yhdistys ry

Jaana Hiltunen, puheenjohtaja Markku Ukkonen, rahastonhoitaja

VIITTEET

Heitto, Lauri, Heitto, Anneli, Torssonen, Jouni & Hakalehto, Elias: Effect of sulphate concentration on phosphate mobilization from lake sediment – an experimental study. 9 Journal of Environmental Indicators 2015 : 39-40 http://scholar.uwindsor.ca/cgi/viewcontent.cgi?article=1046&context=icei2015

Kainuun ELY-keskus: Terrafamen kaivoksen alapuolisten vesistöjen tila kesäkuussa 2017 (Kainuu), 10.7.2017. https://www.ely-keskus.fi/web/ely/-/terrafamen-kaivoksen-alapuolisten-vesistojen-tila-kesakuussa-2017-kainuu-

Kaseva, A., Suvanto, E. & Hänninen, H. 2018, ”Sulfaattikuormituksen vaikutukset fosforin vapautumiseen sedimenteistä makean veden vesistöissä. loppuraportti 28.12.2018, Turku AMK.

Kelly V., Kevin, G. & Qi, Z. 2019. P immobilizing materials for lake internal loading control: A review towards future developments. Critical Reviews in Environmental Science and Technology 49(6): 518-552.

Krieg. N. R. 1981. Luku 8. ”Enrichment and Isolation”. Kirjassa Manual of Methods for General Bacteriology. American Society for Microbiology. Washington DC, ss. 112-142.

Li, J-h., Purdy, K.J., Takii, S. & Hayashi, H. 1999. Seasonal changes in ribosomal RNA of sulfate-reducing bacteria and sulfate reducing activity in a freshwater lake sediment. FEMS Microbiology Ecology 28: 31-39

Rapin, A., Grybos, M.; Rabiet, M., Mourier, B. & Deluchat, V. 2019. Phosphorus mobility in dam reservoir affected by redox oscillations: An experimental study. Journal of Environmental Sciences 77: 250-263

Saarijärvi, Erkki, Kauppinen, Eeva, Heitto, Lauri, Lehtoranta, Jouni & Ekholm, Petri: Onko sulfaatti rehevöittänyt Siilinjärven Kolmisopen? Vesitalous 2/2013, ss. 43-45. https://www.vesitalous.fi/wp-content/uploads/2013/04/Vesitalous_02_2013.pdf