Kuka omistaa maiseman

(Julkaistu alun perin yhdistyksen vanhoilla nettisivuilla 2011)

Suomalainen metsänhoito on historiallisista syistä järjestetty metsänomistajavetoisesti pienipiirteiseksi pienmetsätaloudeksi. Suuri osa metsäalaa on yksityisten metsänomistajien hallinnassa; Metsänomistajia on paljon, ja metsätilojen koko pieni. Sotien jälkeen takamaidenkin metsät jaettiin rintamamiehille sen ajan ’sosiaalitukena’, ja samalla järjestettiin koko maan metsänhoito kattavasti. Metsämaiseman hoito siirtyi puolen miljoonan metsänhoitajan vastuulle.

Sotien jälkeen metsän käyttöä rajoitti alkeellinen tekniikka ja vaatimaton infrastruktuuri. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut. Metsätiet on vedetty kaikkialle ja koneet mahdollistavat huipputehokkaan metsävarojen hyväksikäytön. Lähes sadan vuoden takaa periytyvä metsätalousmalli ei enää takaa metsien kestävää kehitystä, mikä puolestaan vaarantaa metsäluonnon monimuotoisuuden, ja sitä kautta itse metsätaloudenkin jatkuvuuden.

Metsän käyttöä valvomaan on kehitetty lainsäädäntöä ja valvontaorganisaatioita. Metsänhoitoyhdistykset on perustettu ajamaan metsänomistajien asiaa, ja ELY-keskukset (entiset metsäkeskukset) valvovat lain ja kaavamääräysten noudattamista. Pääasiassa kuitenkin mainitut organisaatiot huolehtivat siitä, että metsävarat saadaan taloudellisen hyväksikäytön piiriin, lähinnä sahatavarana tai kuitupuuna.

Metsänomistajilla on suuri valta omaan maahansa, ja maanomistus onkin Suomessa pyhä asia. Tämä valta yhdistettynä metsätalouden tehovaatimuksiin ja maaseudun elinkeinojen alasajoon saa aikaan epäterveitä ilmiöitä metsänhoidossa. Vaikka käsite ’metsänhoito’ viittaakin siihen, että metsänomistaja hoitaisi metsämaataan ja siihen liittyvää elämänkehää pitkäjänteisesti, perinteitä ja tulevia sukupolvia kunnioittaen, metsään kohdistuu usein ainoastaan puun tuotantoon liittyviä odotusarvoja. Metsää ei nähdä puiltaan. Lisäksi, kun puut on korjattu pois, mielikuva metsämaasta muuttuu, ja alueen koetaan olevan käytettävissä muuhun tarkoitukseen, vaikka pelloksi, rakennusmaaksi tai soran ottoon.

Metsään sisältyy paljon suomalaisille tärkeitä arvoja. Monipuolinen virkistyskäyttö sisältää retkeilyn, erilaisten metsän antimien keräilyn, metsästyksen ja kalastuksen sekä metsämaiseman yleiset esteettiset arvot. Metsän oma sisäinen elämä on arvo sinänsä, vaikka sen asukkaat eivät tulekaan vaatimaan oikeuksiaan ihmisten kehittämästä byrokratiasta. Metsä on suomalaisen sielunmaisema.

Valta sisältää lähes aina vastuuta. Metsänomistajille on annettu suuri valta tehdä toimenpiteitä hallitsemalleen, monia uusiutumattomia arvoja sisältävälle omaisuudelleen. Tällä hetkellä laki ja määräykset eivät sisällä kokonaisvaltaisia, kaikkia koskevia pitkäjänteisiä ohjeita metsämaan, eli meidän yhteisen luontomme viisaaseen hoitamiseen. Näin ollen jokaisen metsänomistajan, varsinkin niiden, joilla siihen on taloudelliset mahdollisuudet, pitäisi tiedostaa vastuunsa ja osoittaa kunnioitusta lähiympäristönsä, perinteisten arvojen, tulevien sukupolvien, ja metsän asukkaiden toiveille ja tarpeille.

Metsä on meille tärkeä. Metsämaisema miellyttää silmiämme ja rauhoittaa sieluamme. Metsä antaa meille mielihyvää ja toimeentuloa. Suomi tunnetaan metsäluonnosta ulkomailla. Metsäinen maisema on yksi brändeistämme ja sen takia Suomeen matkustetaan.

Metsäluonnon ja maiseman säilyttäminen vaatii Suomen metsille kokonaisvaltaista näkemystä ja käyttösuunnitelmaa.  Yksittäinen metsäkuvio ja sille tehtävät toimenpiteet irrotettuna kokonaisuudesta voi vaikuttaa merkityksettömältä. Metsänhoitoyhdistysten ja ELY-keskusten pitäisikin ottaa vastuu kokonaisuudesta. Metsänhoitosuunnitelmien kautta varmistetaan, että vastuu suomalaisen metsämaiseman säilyttämisestä jakautuu tasaisesti kaikille tahoille, jotka metsien käyttöön voivat vaikuttaa. Suomen tärkein luontoarvo – kaunis, villi ja monimuotoinen metsämaisema – kuuluu meille kaikille, ja sen vaaliminen on meidän kaikkien etu.

Harri Heinonen, puheenjohtaja, RSLY