Kivestä tehty maailma
Kilpikaarnaisia kitumäntyjä ja uhkeita jäkäläpalleroita. Kangaskiurun heleää laulua. Salon seutu johdattaa kulkijaa kivestä tehtyyn maailmaan.
Jyhkeät kalliot kulkevat kilometrien pituisina jonoina, kumpuilevat laakeina selänteinä, syöksyvät alas pystysuorina jyrkänteinä ja kompuroivat ylös jättiläismäisinä portaina. Tunnelma on kuin erämaassa.
Sitä sopii kutsua vuorimaaksi. Korkein kohta on 163,9 metriä.
Kalliomäkien välejä kirjavoi korpien, rämeiden ja kangasmetsien mosaiikki, jonka palaset on ripoteltu laaksoihin sekalaisessa järjestyksessä. Satojen lampien ja pikkujärvien silmät tuikkivat. Kalliot suojaavat myös pähkinälehtoja ja lehteviä metsälehmuksia.
Kangaskiurun lisäksi huuhkaja, kehrääjä ja kulorastas ovat vuorimaan kuuluvia siivekkäitä. Heinäkuussa voi koruttomilla kalliotasanteilla päästä hyvällä onnella näkemään hietaheinäperhosen. Keto-orvokki ja pikkutervakko saattavat värittää kalliolakien karua kasvillisuutta.
Ei ihme, että Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen aikoinaan julkaisema pieni kirja sai nimekseen Kalliomäkien katveessa. Yhdistys julkaisi Salon seudun luonnosta kertovan kirjasen kymmenvuotisjuhliensa kunniaksi vuonna 1984.
” Ei ole pelkkää kotiseuturakkautta väittää, että Salon seudun luonto on poikkeuksellisen vaihteleva ja kiintoisa. Luontoelämyksiä ei siten tarvitse lähteä etsimään Lapin perukoilta”, kirjasen alkusanoissa todetaan.
Teksti ja kuvat: Lasse Kylänpää
