Piirin lausunto ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaksi
Ympäristöministeriö
LAUSUNTO EHDOTUKSESTA SUOMEN MERENHOITOSUUNNITELMAN TOIMENPIDEOHJELMAKSI (YM1/400/2015)
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri toteaa ympäristöministeriön ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaksi seuraavaa:
1. Yleistä:
Merenhoitosuunnitelma on varsin seikkaperäinen ja laaja-alainen, useita ongelmakohtia huomioiva suunnitelma, jota on työstänyt kiitettävän laaja-alainen asiantuntijaverkosto. SLL:n Satakunnan piiri muistuttaa, että suuri merkitys etenkin rehevöitymisen osalta on toimenpiteillä, jotka tehdään vesistöissä valuma-alueilla. Meressä ravinteille ja haitallisille aineille ei voida enää juuri mitään, vaan vesistöt on nähtävä kokonaisuuksina. Tämä lisää etenkin vesienhoidon suunnitelman merkitystä.
Suojelusta koituvat kustannukset voidaan nähdä myös sijoituksena. Sen sijaan että mietimme onko meillä varaa suojeluun, tulee miettiä onko meillä varaa olla suojelematta. Ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin vahinkojen korjaaminen. Suunnitelmassa sivulla 45 oleva maininta: ”elinkeinotoimnta ei saa heikentää vesien tilaa” on hyvä lähtökohta ja periaate merenhoitosuunnitelman toteuttamiseen.
Taloudellisten kannustimien käyttö motivoi osaltaan suojeluun, mutta luonnon- ja ympäristönsuojelu ei voi perustua pelkästään vapaaehtoisuuteen, vaan tarvitaan myös viranomaisten asettamia rajoituksia, valvontaa ja sanktioita. Tämä on hyvä muistaa kun ympäristönsuojelun sääntelyä harkitaan purettavan. Asioiden ”jouduttaminen” ei voi olla itseisarvo ja ainoa tavoite, vaan ympäristönsuojelulain periaatteet: BAT (paras saatavilla oleva tekniikka), varovaisuusperiaate, ennaltaehkäisy ja YSL:n läpäisevyys tulee pitää etusijalla. Ympäristöongelmat koettelevat myös elinkeinoja ja sosiaalista kestävyyttä. Koska kyseessä on kokonaisuutena suuri, monimutkainen ja moniulotteinen meriekosysteemi, ei ”pikavoittoja” ole luvassa, vaan työn on oltava sitoutunutta ja pitkäjänteistä. Merenhoitosuunnitelman tavoitteet ovat hyviä, eikä niiden saavuttamista tule missään nimessä lykätä.
2. Rehevöityminen
Rehevöityminen on yksi Itämeren suurimpia ongelmia. Rehevöitymisen torjuminen alkaa vesienhoitosuunnitelman avulla siitä ravinnekuormasta joka vesireitin varrella kertyy ennen mereen päätymistä. Merenhoidon toteutuminen riippuukin hyvin pitkälti vesienhoidon toteutumisesta.
Suurin yksittäinen kuormittaja typen ja fosforin osalta on maatalous, jonka suhteen toimet ravinnekuorman vähentämiseksi ovat olleet riittämättömiä. Vesiensuojelutoimia tulee siis tehostaa käyttäen erilaisia ratkaisuja: kosteikot, kasvipeitteiset suojakaistat, lannoitus, typpeä sitovat kasvit, luomuviljely, ym lukuisat suunnitelmassakin mainitut toimenpiteet ovat oikein toteutettuna tehokkaita. Nitraattiasetuksen toimeenpanoa tulee tehostaa. Itämeren ravinnekuormituksen vähentämisessä maatalous on avainasemassa.
Rehevöitymisen kannalta yhtä merkiyksellinen ei ole laivojen jätevesien tyhjentäminen kansainväliselle merialuelle, mutta etenkin kesällä leväkukintojen yhteydessä sillä on selkeä merkitys. Kuten suunnitelmassakin todetaan, jäte on suoraan levän hyödynnettävissä. MARPOL yleissopimusta ei ole enää varaa lykätä yhtään. Uusien laivojen suhteen takaraja on asetettu vuoteen 2016 ja vanhojen vuoteen 2018. Tämä edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. SLL:n Satakunnan piiri korostaa, että laivojen ohjaus ja valvonta on tärkeää.
Teollisuus on osallisena sekä ravinnekuormitukseen, että haitallisten aineiden päästöihin. Puhdistamoiden ohijuoksutukset ja teollisuuden päästöt eivät ole hyväksyttäviä. Ellei omavalvonta ole luotettavaa ja riittävää, tulee voida ja pitää siirtyä viranomaisvalvontaan.
Vähäisempiä päästölähteitä ovat niin ikään turvetuotanto ja metsätalous. Jälkimmäiset pilaavat ja rehevöittävät vesistöjä etenkin valuma-alueilla, mutta kuten edellä on todettu, vesistöjä tulee tarkastella kokonaisuuksina. Soiden ja metsiensuojelu on myös tärkeässä asemassa sekä vesiensuojelun että luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Kunnostusojitusten tukemisesta tulee luopua, sillä se rasittaa vesistöä etenkin huuhtoutuneella kiintoaineella. Ympäristöä ja vesistöjä pilaavia, kannattamattomia hankkeita ei tule rahoittaa.
3. Merelliset luonnonvarat ja ekosysteemit
Vieraslajien, kuten hopearuutanan, merirokon sekä koukkuvesikirpun esiintymistä tulee seurata huolellisesti ja painolastivesiyleissopimus tulee ratifioida aikataulussaan. Merellisille elinympäristöille tärkeiden hankkeiden kuten VELMU:n jatkuminen ja rahoitus on turvattava.
Vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksesta löytyvät seuraavat kalalajit:
Harjus (meri), äärimmäisen uhanalainen (CR)
Taimen (meri), äärimmäisen uhanalainen (CR)
Ankerias, erittäin uhanalainen (EN)
Vaellussiika, erittäin uhanalainen (EN)
Nahkiainen, silmälläpidettävä (NT)
Lohi (meri), vaarantunut (VU)
Kaikkia näitä myös kalastetaan. Äärimmäisen ja erittäin uhanalaiset kalalajit tulee yksiselitteisesti rauhoittaa, myös merellä ja pidättäytyä pyynnistä kokonaan kunnes niiden kannat saadaan kestävälle tasolle. Muidenkin uhanalaisten kalalajien pyyntiä tulee ohjata varovaisuusperiaatetta noudattaen. Lajin häviäminen, sukupuutto on peruuttamaton. Se ei ole kalastuselinkeinonkaan etu. Itämeren lohi nousee enää vain Tornion- ja Simojokeen.
Vaelluskalojen pääsy kutupaikoille tulee turvata kalateiden ja muiden toimenpiteiden avulla. Siirtoistutuksilla ei koskaan päästä samaan lopputulokseen kuin sillä, että kala lisääntyy luontaisesti omilla kutupaikoillaan. Kutupaikkojen säilymisestä tulee huolehtia ja samalla tutkia voidaanko jo menetettyjä kutupaikkoja kunnostaa. On selvitettävä voidaanko entisiä jo menetettyjä jokia palauttaa siihen tilaan, että vaelluskalakannat elpyisivät. Erityisen suuri vastuu tässä on energiayhtiöillä ja tähän pitää soveltaa ”pilaaja maksaa”-periaatetta. Edellä mainituista syistä johtuen myös koskiensuojelulaki tulee jättää rauhaan. Myös puuttellisesti tunnettujen kalalajien tila tulee selvittää.
Kalastajien sivusaaliin (hylkeet, vesilinnut) selvittäminen tuo arvokasta tietoa mm. pyydysten turvallisuudesta. Hylkeen metsästystä tulee tasapainottaa siten, ettei kanta pääse sukupuolisesti vääristymään. Mikäli hyljekannoissa tapahtuu taantumista, tulee ryhtyä tarvittavin rauhoitustoimin. Itämeren norpalle olisi hyvä saada oma hoitosuunnitelma ja samalla tulee selvittää tarve ankeriaanhoitosuunnitelman päivittämiselle ja niin ikään kuhalle oma hoitosuunnitelma.
Uhanalaiset vedenalaiset luontotyypit on sisällytettävä lakiin, joko luonnonsuojelulakiin tai vesilakiin. Erityisesti tulisi huomioida fladat jotka ovat myös tärkeitä kutupaikkoja.
4. Muuta
Ruoppausten valvontaa ja seurantaa tulee tehostaa ja niiden yhteisvaikutukset (esim. useita pieniä ruoppauksia samalla alueella) tulee huomioida. Myös vesiviljely on Itämerta kuormittava tekijä ja sen vaikutukset ovat lähinnä paikallisia. Tulee kuitenkin tarkastella sitä vaihtoehtoa, voidaanko vesiviljely toteuttaa maalla jolloin jätevesien puhdistaminen on mahdollista.