Piirin mielipide Rauman Maanpään alueen asemakaavasta ja asemakaavamuutoksesta
Kaavaluonnoksessa jätetään virkistysalueeksi vain kapea suikale rantavyöhykkeellä sekä asutuksen ja teollisuusalueen välissä. Asutuksen läheisyydessä virkistykseen varattu alue on pääosin talousmetsämäisesti käsiteltyä nuorehkoa metsää, virkistysarvoiltaan merkittävämpien alueiden jäädessä teollisuusrakentamisen alle.
Käsityksemme mukaan kaavaluonnos ei ole lähtenyt alueen teollisuusyritysten ilmaisemista välittömistä tarpeista, vaan alue halutaan kaavoittaa ”varmuuden vuoksi”, mahdollisia tulevia rakennustarpeita silmällä pitäen. Toteutuessaan kaava voisi johtaa alueen rakentamiseen tai rakentamista edeltäviin, luonto- ja virkistysarvoja tuhoaviin toimenpiteisiin kevyin perustein, ilman vaihtoehtojen perusteellista puntarointia.
Koko Maanpään alueen ehdottomasti luonnonsuojelullisesti ja maisema-arvoiltaan arvokkain osa on kalliomännikkö. CIT-karukko on pääasiassa täysin luonnotilaista, puustoltaan todella vanhaa useampi satavuotiasta, latvaan asti kilpikaarnaista, mäntyä. Poronjäkäliä on paljon. Tinajäkälien puuttuminen jäkälälajistosta kertoo alueen luonnontilaisuudesta. Pienilmasto on jäkälälajiston perusteella arvioiden uskomattoman hyvä ollakseen näin lähellä kaupunkia ja teollisuutta; puissa on runsaasti runkojäkäliä, eikä vanhoissa puissa ole neulasvaurioita. Tämän selittänee mereisyys sekä sieltä suunnalta puhaltavat tuulet. Erityisen huomionarvoista on myös se, että kalliometsät ovat Suomen kansainvälisiä vastuuluontotyyppejä. Nyt puhutaan myös ikivanhasta (Etelä-Suomessa yli 260 vuotta) karukkokankaasta, jotka ovat luontotyyppien uhanalaisarvioinnissa (2008) statuksella CR eli äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi.
Virkistysalueen ja teollisuuden käyttöön kaavaillut karukkokankaan väliin jää kapea suojaviheralueeksi ajateltu vyöhyke, joka on tarkoitus käyttää tien ja muun infrastruktuurin rakentamiseen. Jatkossa myös tämä olisi tarkoitus saattaa teollisuuden käyttöön. Tehdystä luontoselvityksestä ei käy ilmi, että tällä alueella on noin 20 aarin kokoinen vesitaloudeltaan luonnontilainen soistuma. Kyse ei ole ihan tavanomaisesta kalliorämeestä, vaan vähintään kausikosteasta, saraisesta suosta, jossa kasvillisuus poikkeaa täysin ympäristöstään vaateliaammaksi; mm. hieskoivu, kuusi, pajuja, okarahkasammal. Soistumasta löytyi myös runsaasti marjova isokarpalo. Tällä hetkellä kosteikko on keskimäärin reilu puolimetriä syvä lampare eli soveltuu myös sammakoiden kutupaikaksi sekä korennoille lisääntymis- ja ruokailupaikaksi.
Selvityksistä: Maanpään kasvillisuusselvitys on pintapuolinen. Selvitys on tehty lokakuussa ja siitä puuttuu olennaisia lajeja mm. suokosteikon sarat, alkukesän kasvillisuus, sekä isokarpalo jne. Maastotöiden ajankohta ei sovellu kasvillisuusselvityksen tekoon, koska osa lajeista ei ole lokakuussa enää havaittavissa. Maanpään länsikärjessä on kevätjäiden paljastamaa kivennäismaata, josta pitäisi katsoa löytyykö sieltä pikkupunkaa. Luontoselvityksestä puuttuu edellä manitun suon lisäksi OMT-alue, joka sijoittuu sekin harmaalle teollisuuden käyttöön kaavaillulle alueelle lähellä nykyistä Metsä Fibren rajaa.
Löytyneen liito-oravareviirin rajaus on olematon, kun ajattelee naarasreviirin olevan 5-10 ha kokoinen.
Linnustoselvityksissä ei ole huomioitu ollenkaan yölaulajia. Karukkokallio on mitä tyypillisintä kehrääjäympäristöä ja vaikka Tiirasta sen paremmin kuin selvityksestä ei lajia löydy, on paikalliselta lintuja harrastavalta mökkeilijältä kalliolta kehrääjähavainto. Kehrääjä on EU:n lintudirektiivin liitteen 1 laji, joten sen mahdollinen esiintyminen alueella tulisi selvittää tarkoin. Huuhkaja pesii Maanpäässä, joskin ilmeisesti tehdasalueella. Kalliomänniköissä on huuhkajalle sopivaa ravintoa, mm. jäniksiä. Huuhkaja on niin ikään liitteen 1 laji ja sen pesimäympäristön läheiset ruokailuympäristöt tulisi säilyttää.
Tehdyssä lepakkoselvityksessä löytyi useita lajeja. Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin, luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan niiden lisääntymis-ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on yksiselitteisesti kiellettyä.
Tehty maisemaselvitys on maiseman luonnontekijöiden osalta perusteellinen ja selvityksen tekijä toteaa kaavaluonnoksen heikentävän alueen maisema-arvoja. Virkistysarvoja olisi selvityksessä voitu tarkastella laajemmin. Kalliomänniköiden esteettiset ja historialliset arvot ovat merkittäviä. Satoja vuosia vanhoina, hitaasti muuttuvina ympäristöinä niihin liittyy huomattavia kulttuurisia merkityksiä ja visuaalisesti ne vastaavat erittäin hyvin ihmisten virkistysmetsiin kohdistamia odotuksia. Raumalaisten osallistaminen kaavaprosessiin on rajautunut vain lähialueen asukkaisiin, vaikka Maanpäänniemi on myös muille raumalaisille tärkeä virkistyskohde. Koska kyse on jopa maakunnallisesti arvokkaasta kohteesta, tulisi mielipiteitä selvittää laajemmin.
Kari Ylikoski
puheenjohtaja, SLL Satakunnan piiri ry
Esa Hankonen
puheenjohtaja, Rauman seudun luonnonystävät ry