Piirin ennakkolausunto Ahlaisten Lammin tuulivoimapuiston osayleiskaavaluonnoksesta
Ahlaisten Lammin tuulivoimapuiston osayleiskaavaluonnos
Porin kaupunkisuunnittelu on pyytänyt ennakkolausuntoa Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiriltä Pohjois-Poriin, Pohjajoen ja Uksjärven väliselle metsäalueelle laaditusta osayleiskaavaluonnoksesta, joka käsittää vaihtoehtoisesti 14 tai 18 voimalaa. Ennakkolausunnossa käsitellään myös hankealueen YVA-selostusta, koska kaava ja YVA liittyvät toisiinsa merkittävästi, varsinkin kun kaava-aluetta on laajennettu vaihemaakuntakaavan rajauksesta.
Hankkeen suhde maakuntakaavaan
Tuulivoiman rakentaminen tulee mitoittaa maakunnalliseen kehykseen
Tuulivoiman rakentaminen sai Satakunnassa vauhtia verohoukuttimista ja vaihemaakuntakaavasta. Vaihemaakuntakaavassa [1] esitetään Satakunnan pohjoiselle rannikkoalueelle (Porin Kokemäenjoen pohjoispuoli, Merikarvia), merenrannan ja valtatie 8:n väliin neljää tuulivoimala-aluetta, joilla tuulivoimaloita olisi yhteensä 54. Tällä hetkellä tuulivoimaloita on rakennettu kaksitoista. Arviointiselostuksen [2] mukaan alueelle suunnitellaan 115 – 129:aa uutta tuulivoimalaa, nyt käsittelyssä oleva hanke mukaan lukien. Tuulivoima-alueita muodostuisi kuusi.
Tuulivoimahankkeiden kokonaisuus ylittää vaihemaakuntakaavan suunnitelman niin paljon, että toteutuessaan tuulivoiman rakentamisesta tulisi lähivuosikymmeninä vaikutuksiltaan saman luokan ympäristön muutos kuin suunnittelemattomasta rantarakentamisesta aikoinaan. Yksittäisen tuulivoimalan ympäristövaikutukset voivat olla vähäiset, mutta puolentoista sadan jo kestämättömät. Kukin toiminnanharjoittaja voi olla oikeassa oman hankkeensa kohtuullisista ympäristöhaitoista, mutta kokonaistarkastelu osoittaa jo toista. Julkisen vallan tulee kohtuullistaa tuulivoimarakentaminen siihen tasoon, mikä vaihemaakuntakaavassa on asetettu. Esitämme, että tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa, kaavakäsittelyssä ja rakennuslupien myöntämisessä säilytetään vaihemaakuntakaavassa lausutut alueidenkäytön linjaukset ja pidetään tuulipuistojen rajaukset ja tuulivoimaloiden kokonaismäärä sen mukaisena.
Satakunnan vaihemaakuntakaava 1:ssä on osoitettu maakunnallisesti merkittävät tuulivoimatuotannon alueet. Tuulivoimarakentamisen keskittämiselllä näille alueille on haluttu edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista ja vähentää tuulivoimaloista aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n mukaan viranomaisten on kaikessa alueiden käytön suunnittelussaan edistettävä vaihemaakuntakaavan toteutumista.
Maakunnallisesti merkittävien tuulivoimaloiden alueen rakentaminen ei ole mahdollista, ellei aluetta ole osoitettu maakuntakaavassa. Tuulivoimatuotannon suunnittelussa tulee huolehtia kulttuuriperinnön, arvokkaiden maisemaalueiden, luonnonarvojen ja melutasoltaan hiljaisten alueiden säilymisestä.
Vaihemaakuntakaavassa tuulivoimaloiden aluemerkintä osoittaa tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet. Merkintään sisältyy maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen ehdollinen rakentamisrajoitus, joka kieltää rakennusluvan myöntämisen siten, että vaikeutetaan maakuntakaavan toteutumista. Tuulivoimala-alueita koskee suunnittelumääräys: ”Alueen suunnittelussa on otettava huomioon rakentamisen vaikutukset asutukseen, loma-asutukseen, maisemaan, kulttuuriperintöön, luontoon sekä pyrittävä ehkäisemään haitallisia vaikutuksia.”
Tuulivoimatuotannon alueita tai yksittäisiä tuulivoimaloita suunnitellessa tulee huolehtia riittävästä etäisyydestä ensisijaisesti maakuntakaavassa osoitettuihin, kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeisiin alueisiin, kansainvälisesti ja valtakunnallisesti arvokkaisiin lintualueisiin, luonnonsuojelualueisiin ja luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeisiin alueisiin, virkistysalueisiin sekä melutasoltaan hiljaisiin alueisiin. Tuulivoimatuotannon suunnittelussa tulee varmistaa riittävät melu-, valo- ja välkevaikutusten etäisyydet vakituiseen ja loma-asutukseen. Suunnittelussa on otettava huomioon eri hankkeiden yhteisvaikutukset erityisesti maisemaan ja linnustoon sekä ehkäistävä merkittävien haitallisten vaikutusten syntyminen. Erityinen huomio tulee kiinnittää yhteisvaikutuksiin, joita erilliset tuulivoimatuotantoalueet kohdistavat Selkämeren rannikkovyöhykkeen linnustoon valtatien 8 länsipuolella.
Ahlaisten Lampin Pahamäen tuulivoimala-alueen rakentamista kuvataan kaavassa seuraavasti: Alue on rakentamatonta suo- ja metsätalousmaata. Alueen luonnontilaisuus ja mahdollinen erämaisuus muuttuvat tuulivoimala-alueen toteutuessa. Luonnonympäristö muuttuu jokaisen voimalayksikön kohdalla sorapäällysteiseksi rakentamis- ja huoltoalueeksi noin yhden hehtaarin alueella. Koko suunnittelualueella sorapäällysteisen alueen pinta-alaksi tiestöineen muodostuisi run-saat 16 hehtaaria. Lähiseudulla on runsaasti vapaa-ajan asutusta. Suunnittelualueella ei ole haja-asutusta. Tuulivoimala-alueen rakentaminen, toiminta ja käyttö muuttaisivat merkittävästi lähiseudun aluerakennetta tiestön, sähkönsiirtoverkon, mahdollisten sähköasemien ja laitosalueiden myötä.
Hankkeen vaikutukset kulttuuriympäristöihin saattavat olla merkittäviä, koska sekä maisemallisesti että ulkoilun kannalta tärkeä alue sijaitsee aivan Ahlaisten valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen tuntumassa. Läheinen Ahlaisten kirkonkylä on myös valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Noin 2-3 kilometrin päässä alueen rajasta sijaitsee Ahlaisten kirkonkylän valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, josta tarkasteltuna alueen tuulivoimalarakenteet vaikuttavat paikoitellen maisemaan merkittävästi. Kylänraitille tuulivoimaloiden alueet näkyvät heikoimmin koska raitin varren rakennukset ja puusto peittävät näkyväisyyden. Rakennetun vyöhykkeen takaa avautuville avoimille peltoaukeille tuulivoimaloiden alueet näkyvät 3-4 kilometrin etäisyydeltä. Kahden kilometrin päässä, alueen eteläpuolella sijaitsevalla maakunnallisesti merkittävän Lampinkosken kulttuurimaisema-alueella tuulivoimalat muuttavat totuttua maaseutumaisemaa merkittävästi. Ahlaisten kirkonkylä on yksi parhaiten vanhan rakenteensa säilyttäneitä ja hoidettuja kirkonkyliä Suomessa.
Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa alle 3 kilometrin etäisyydellä sijaitsevien Kivijärven, Uksjärven ja Lampinjärven ranta-alueiden maisemia merkittävästi. Alueen rakentaminen ja käyttö voivat yhteisvaikutuksena muiden voimala-alueiden kanssa vaikuttaa haitallisesti lintujen muuttoon rannikon suuntaisesti kulkevalla lintujen päämuuttoreitillä.
Vaihemaakuntakaavan luonnosvaiheen tuulivoimala-aluevaraus ja luonnoksesta saadun palautteen perusteella lopulliseen kaavaan muutettu aluevaraus. Vaihemaakuntakaavan muutosta perustellaan kaavatekstissä seuraavasti: ”Alueen rajausta voidaan laajentaa etelän suuntaan huomioiden vaihemaakuntakaavan suunnitteluperiaatteet. Valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen suuntaan on tarkemman tarkastelun perusteella aluetta myös laajennettu. Alueen rajaus tarkentuu yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä. Maanomistajan edustajan kanssa on neuvoteltu ja Porin kaupungin alueelle sijoittuvan Pahamäen tuulivoimaloiden alueen rajausta on sovitettu yhteen maanomistajan alustavan osayleiskaavaluonnoksen ja selvitysten kanssa. Alueen pinta-ala on 4 km2 ja teoreettinen tuulivoimalayksiköiden määrä 11 kappaletta.”
Osayleiskaavassa aluetta on entisestään perusteettomasti laajennettu yli vaihemaakuntakaavan lopullisen varauksen ja laajennuksen pohjoiseen.
Ahlaisten Lammin tuulipuistohanke
Hankealue ei ole alkuperäisen suunnitelman mukainen, ja tiedottaminen ja taustaselvitykset ovat sen vuoksi puutteellisia
Porin verkkosivuilla olevaa hankealuerajaa oli muutettu merkittävästi 3.3.2015 ja 10.3.2015 välisenä aikana. Maaliskuun 3. päivänä sivulla esitettiin hankealuekartta, jonka rajaus oli suurinpiirtein vaihemaakuntakaavan mukainen. Samana päivänä sivulta saattoi lukea tekstin ”Osayleiskaava-alue on tuulivoimalahankealuetta laajempi ja ulottuu pääosin yli 500 metrin etäisyydelle reunimmaisista suunnitelluista tuulivoimaloista.” 10.3.2015 sivuilla olevassa rajauksessa hankealue on kasvanut luoteeseen n. 2 kilometriä, ja suunnitelman luoteisin myllynpaikka on n. 1,5 km alkuperäisen suunnitelma-alueen ulkopuolella.
Jos hankkeen tässä vaiheessa kerrotaan suunnittelualueen muuttaneen paikkaa, voi olla, ettei uuden suunnitelman osallisilla ole ollut tasapuolinen mahdollisuus seurata ja vaikuttaa suunnitelmaan.
Alun perin suunnitelmana oli rakentaa 20 tuulivoimalaa alkuperäiselle, suppeammalle hankealueelle. Arviointiselostuksessa [2] ja kaavaluonnoksessa [3] esitellään kolme lähtökohtaisesta kevennettyä myllypuistovaihtoehtoa. Sellaisia kevennyksiä, joissa alkuperäinen kaava-alue on säilytetty ja vähennetty tuulimyllyjen määrää, ei ole tutkittu. Jos kaavaluonnoksessa ensi sijalle asetetuista toteutusvaihdoista poimitaan alkuperäiselle hankealueelle osuvat voimalanpaikat, päädytään 10-15 voimalanpaikkaan.
Esitämme, että kaavaehdotus valmistellaan siten, että hankealue on alkuperäisen suunnitelman mukainen ja tuulivoimaloiden lukumäärä kaavaluonnoksen mukaan 10 – 15.
Luontoselvitykset
Maastotyöt jäävät puutteellisiksi hankealueen muuttumisen takia.
Maastotyöt on tehty ammattitaitoisesti, ja jalanjälkiä hankealueelle on tullut paljon. Johtuu ilmeisesti alueen vaikeakulkuisuudesta, ettei joka kolkkaan ole mitenkään voitu perehtyä. Lepakkokartoitukseen [11] kirjoitettu lause ”Lisäksi kivikkoinen, pensakoitunut maasto ja maassa olevat hakkuujätteet tekivät öisessä maastossa liikkumisesta monin paikoin todella haastavaa ja hidasta” (s. 16) on täyttä totta hankealueella. Ei ole häpeä kertoa, mistä kaikkialta luontotietoa ei annetussa aika- ja resurssihaarukassa ole voitu saada, mutta on epärehellistä vääntää tosiasioiksi luuloja, joihin ei maastotyöaineistosta löydy perustaa.
Maastotöitä tehneillä ei ole ollut tiedossaan kaikkia tuulivoimaloiden suunniteltuja sijoituspaikkoja. Jos ne olisivat olleet tiedossa, olisi ollut kohtalaisen vähäinen lisäurakka tutkia erityisellä tarkkuudella juuri ne alueet, jotka myllypaikaksi joutuessaan muuttuisivat totaalisesti.
Luontotieto on kerätty maastosta ja vain sieltä. Kasvillisuuskartoittajalla olisi ollut suuri apu vasta ilmestyneestä Satakunnan kasvit -kirjasta [4], jota ilman ei Satakunnan luonnonmaakunnan alueella maastotöitä kannata edes alkaa.
Hankealueen suoluonto on poikkeuksellisen luonnontilaista ja erityisesti reheviä korpityyppejä löytyy paljon. Niitä kasvillisuusselvityksessä [5] on löytynytkin.
Arviointiselostuksessa [2] väheksytään (esim. s. 68) hankealueen luonnontilaisuutta ja kytkeytyneisyyttä laajempiin metsiin ilman, että olisi haettu maastotietoa hankealueen ulkopuolelta. Alueen metsiä luonnehditaan (esim. s. 92) nuoriksi mäntyvaltaisiksi talousmetsiksi ja johdetaan siitä, että haitallisia luontovaikutuksia ei ole. Kumpikin väite on virheellinen. Alueen kivisyys on estänyt metsänhakkaajaakin ihan kaikkia nurkkia kiertämästä. Vanhaa liekopuuta ja tervaksia löytyy sieltä täältä. Ojituksilta säästyneitä korpia on paljon jäljellä.
Nykyhetken metsien tila lienee se mikä arviointisuunnitelmissa kuvataan, jos kohta alueelta löytyy hakkuukypsiä ja uudistusiän jo ohittaneitakin metsäkuvioita, vanhoja kalliomänniköitä ja luonnontilaisia korpia. Tuulipuiston elinkaari on kuitenkin vähintään kolmekymmentä vuotta, ja sinä aikana monen metsäkuvion luonnontila ehtii parantua jos heiketäkin.
Tuulivoimaloiden sijoittelusuunnitelmien muuttuminen selittää ehkä, miksi lepakkokartoituksen [3] (s.5) ja kasvillisuusselvityksen [5] (s. 4) selvitysalue jää suppeammaksi kuin arviointiselostuksessa [2] ja osayleiskaavaluonnoksessa esitetty. Kasvillisuusselvityksen alue kattaa kaikki esitetyt myllynpaikat, mutta lopputulema on, että koko hankealueella ei kasvillisuusselvitystä ole tehty. Vitsinä voi pitää, että kasvillisuusselvitykseen [5] piirretty arvokkaaksi luokitellun isovarpurämeen (numero 33 selvityksessä, s. 73) rajaus on sellaisenaan siirtynyt osayleiskaavaluonnokseen, vaikka luontotyyppi jatkuu samanlaisena. Osayleiskaavan selostuksessa (kappale 2.3.6.1.) näkyvä kartta on kuvaava: Hankealueen reunoille ei arvokkaita luontokohteita ole merkitty lainkaan, koska sieltä ei ole kartoituksiakaan.
Lepakkokartoituksen [11] ansio on automaattisten havaintolaitteiden käyttö ja se, että lepakkojen etsintäreitit on kerrottu (s. 5). Kartoitusreitti on tietä tai polkua lähes kokonaan, samoin lepakkodetektorit on kaikki sijoitettu tien tai polun varteen. Tärkeät lepakoiden esiintymisalueet ja siirtymäreitit (s. 15) on löydetty tienvarsista, kun niitä aineistonkeruun järjestämisen vuoksi ei muualta voinut löytääkään. Aivan käsittämätöntä on, miten kartoittaja on osannut esittää lepakoille sopimattomia alueita (s. 15) ilman juuri mitään maastotöitä.
Osayleiskaavan luonnoksessa pääosasta lepakkoteistä ajatellaan vahvistettavan ja levennettävän tuulivoimaloiden rakentamisen ja huollon tarpeisiin. Kartoituksen mukaan lepakot suosivat tielinjoja, mutta tuskin ihan niin paljon. Huomattava on kuitenkin että kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin, luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan niiden lisääntymis-ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on yksiselitteisesti kiellettyä.
Kasvillisuusselvityksen [5] maastotyöt ovat perinpohjaiset, sillä alueella millä ne on tehty. Arvokkaiksi luontotyypeiksi on rajattu erilaisia soita, lehtoja ja yksi noro. Karuja kuivia arvokkaita ympäristöjä, kallioita tai louhikoita, ei ole selvitykseen päätynyt. Pelkästään suuri löytyneiden rehevien korpien määrä kertoo, että koko hankealue on luonnoltaan poikkeuksellisen rikas. Arvokkaiden kohteiden joukko sisältää sekä alkuperäisen luonnon kohteita että vanhoja niittypalstoja ja laskettuja järviä, joiden luonnon lähihistoriassa ihmisen vaikutus on ollut suuri.
Alueelta löytyneet lehtokuviot ovat olleet perinteisestä ihmistoiminnasta erillään, eikä niiden kasvillisuus ole juuri metsänhakkuistakaan muuttunut. Lajisto koostuu selvästi kasvistomme alkuperäiseen osaan kuuluvasta lajistosta ja on sen vuoksi erityisen arvokas. Vaahteran alkuperäisesiintymää (Vahterakorven korpisuon kaakkoispuolen kivennäismaalla) ei kasvillisuusselvityksessä löydetty, mutta lajin yhtenä ääriesiintymänä sen ympäristö tulee turvata tuulipuiston rakentamisen yhteydessä.
Eteläisen voimalinjavaihtoehdon luontoselvitykseen [6] on löytynyt kaksi kluuvijärveä, Isokorpi ja lampi Käppärekankaan alueella. Jälkimmäinen on kauniisti maisemoitunut entinen soranottokuoppa. Isokorpi on kuroutunut kluuvijärveksi maankohoamisen takia joku tuhat vuotta sitten, sittemmin soistunut, kuivattu ja ehtinyt olla niittypalstanakin kunnes on jäänyt peltoheitoksi ja majavalammeksi.
Linnuston, nisäkkäiden ja viitasammakon etsinnän painottuminen teille ja poluille on ymmärrettävää, mutta siitä johtuva vinoutuma tuloksiin sopisi tulla edes mainituksi. Raportti [7] ottaa tarpeettoman myönteisen kannan toimeksiantajansa hankkeeseen kirjoittamalla, kuinka vahinkoa kärsivät lajit menestyvät hankealueen ulkopuolella osoittamatta kuitenkaan alueita, joilla menestyminen olisi turvattu – me hoidamme tuhoamisen, hoitakoot muut suojelun.
Liito-oravaselvityksen [8] ajankohta todetaan jo raportissakin vääräksi.
Samaan suojelukategoriaan kuin lepakot ja liito-orava kuuluu Suomessa melko yleisiä ja mahdollisesti hankealueellakin eläviä sudenkorentolajeja. Niiden esiintymisestä hankealueella ei ole raporttia.
Linnustosta
Länsirannikkolla ja sen tuntumassa kulkevat lintujen vakiintuneet muuttoreitit ovat valtakunnnallisesti merkittäviä. Nyt tälle alueelle ollaan sijoittamassa useita tuulipuistoja niin Satakunnan kuin Etelä-Pohjanmaankin puolella. Lammin tuulivoimapuiston vaikutuksia linnustolle tulisikin tarkastella laajemman alueen kokonaisuutena lukien mukaan erityisesti lähialueelle rakenteilla ja suunitteilla olevat suuret puistot. Esimerkiksi Peittoonkorven puiston valmistuminen tulee muuttamaan alueelle ohjautuvaa lintumuuttoa, eikä aiempien selvitysten tulokset ole enää päteviä.
YVA selostuksessa suhtaudutaan varsin kepeästi mm. merikotkan, metsähanhien, kurkien ja joutsenien törmäysriskeihin, vaikka selostuksessa todetaan mm. ” Metsähanhia, kurkia ja joutsenia törmäisi kutakin lajia mallinnusten mukaan keskimäärin 1-5 yksilöä vuodessa.” ja ” Törmäysten mahdollisuus on kuitenkin Lammin hankkeen kohdalla olemassa, sillä hyvin todennäköisesti roottoriin törmännyt aikuinen merikotka löytyi Porin Peittoon tuulivoimapuistosta syksyllä 2014 (Satakunnan kansa, uutinen 29.11.2014).” Törmäysriskin arvioidaan Lammin alueella olevan lähes samaa luokka kuin Peittoossa; Lammi 0,9 ja Peitto 1,15 törmäystä vuodessa. Lähialueella pesii merikotkia varsin lähellä suunnittelualuetta ja merelle kalastamaan suuntaavat kuikat ja kaakkurit joutuvat kulkemaan hankealueen läpi. Merikotkan ohella muidenkin petolintujen liikkeitä havaittiin linnustoselvityksen mukaan runsaasti erityisesti vaihemaakuntakaava-alueen ulkopuolisella laajennusosalla.
Populaatioriskejä vähätellään YVA-selostuksessa seuraavasti ”Kokonaisuutena hankkeen vaikutukset läpimuuttaviin lintupopulaatioihin olisivat tämän yhden puiston osalta vähäisiä.” Aiemmin mainittujen muiden puistojen ja hankkeiden, lähialueella 13 kappaletta, yhteisvaikutuksien todennäköisiä populaatiovaikutuksia ei tule ohittaa. Esim. merikotkalle ja voimakkaasti taantunelle pohjoismaiselle taigametsähanhelle, Anser fabalis fabalis, aiheutuva populaatioriski on merkittävä. Tuoretta tietoa tuulivoimaloiden populaatioriskeistä ei selvästikään ole käytetty arviointityössä (mm. Bernin konvention komiteamietintö, elokuu 2013 ” “Wind farms and Birds: an updated analysis of the effects of wind farms on birds, and best practice guidance on integrated planning and impact assessment.”).
Muuttolintuselvityksestä on kohtuullisesti arvioitavissa hankkeesta aiheutuvat linnustohaitat, mutta arviointiselostuksen tulkinta on vääristynyt hankkeen toteuttamista tukevin painotuksin.
Tekniset selvitykset
Tuulivoiman rakentamiseen liittyvät ympäristöselvitykset teetetään suunnittelutoimistolla toiminnanharjoittajan laskuun. Tekniset selvitykset vaativat asiantuntemusta, laitteistoja ja ohjelmistoja, joita kaikkia ei lausunnonantajilla tai lupakäsittelijöillä ole. Tiedollinen epäsymmetria kohottaa suunnittelijan itsevarmuutta, ja hanke esitellään ikään kuin kaikki ympäristövaikutukset olisivat tiedossa ja hallinnassa. Kriittistä, asiantuntevaa arviointia ei aina ole saatavissa. Jälkikäteen paljastuvat ympäristövauriot voivat olla mahdottomia paikata. Talvivaaran kaivosalue on hyvä esimerkki kertakaikkisen epäonnistuneesta ympäristösuunnittelusta.
Yksi pohjaa vailla oleva asiantuntijuuden tuotos on tarjota kahta, joko 14 tai 18 tuulivoimalan vaihtoehtoa ja vain niitä. Pieni ajatuskoe: Mitäpä, jos 18 voimalan myllypuistoa supistettaisiinkin neljääntoista niin, että äärimmäiset neljä tuulivoimalaa (kolme luoteesta, yksi kaakosta) jätetään rakentamatta?
• Hankealue palautuu suunnilleen alkuperäiseen muotoonsa, ja maisema-, melu- ja välkehaitat vähenevät luoteessa ja kaakossa.
• Koko tuulipuisto voidaan toteuttaa Pahamäen metsäautotien tukeutuen valtatie 8:lta lähtien.
• Luoteisin maa-aineksen ottoalue (EO/M) poistuu. Korvaava resurssi löytynee supistuneelta hankealueelta.
On selvää, että voimaloiden sijoittelun taustalla on mahdollisimman hyvä tuulienergian saanto, ja sen takia voimalat ehdotetaan neljänkintoista myllyn vaihtoehdossa sijoiteltavaksi väljästi. Ympäristösyitä korostetaan, mutta vain viherpesun vuoksi.
Hankesuunnittelun alkuvaiheessa suunniteltiin kulkutiet tuulipuistoon idästä valtatie 8:lta. Arviointiselostuksessa [2] on hahmoteltu kolme vaihtoehtoa, joihin kulkutie on piirretty myös lännestä (arviointiselostus, s. 25-27). Kumpikin kaavaluonnokseen tarjotuista vaihtoehdoista tukeutuu lännestä rakennettavaan huoltotiehen. Ympäristövaikutusten arvioinnissa ja osayleiskaavan valmistelussa ei ole selvitetty, minkälaista tien leventämistä, oikaisemista ja pohjan vahvistamista ja oikeustoimia länsisuunnasta tuleva huoltotie vaatisi. Esitämme, että kaikki myllyjen rakentaminen ja huolto on tehtävä valtatie 8:n suunnalta, nykyisiä Pahamäen ja Kivikkokummun metsätieuria pitkin.
Lähellä Ahlaisten Lammin suunniteltavaa tuulivoima-aluetta on Peittoonkorven jo valmistunut tuulipuisto. Voi olla, että myllyt ovat erityyppisiä, mutta alueelta saatua melu- ja välketietoa voi aivan hyvin käyttää arvioitaessa suunnitellun tuulipuiston ympäristövaikutuksia. Melukarttojen [9] desibelivyöhykkeet on laadittu matematiikalla, jonka kriittiseen arviointiin ei lausunnonantajilla ja hankkeenkäsittelijöillä ole mahdollisuuksia. Jokainen pöllöjenkuuntelija tai lintujenäänittäjä tietää kokemuksestaan, kuinka etäisenkin valtatien tai teollisuuslaitoksen melu voi tuntua joskus aivan vieressä tuotetulta. Välkekarttoja [10] tutkiva ymmärtää, että pohjoisen puolella oleva mylly ei heitä varjoa etelän suuntaan. Etelästä paistava aurinko on korkealla kesällä, ja varjot sen vuoksi lyhyet. Varjot ovat pitkät kun aurinko nousee koillisesta. Luulisi niiden olevan pitkiä myös illalla. Välkehaittaa syntyy myös kirkkaina öinä kuutamosta ja lentoestevaloista.
Kaavamerkinnät
Hankealueen päämaankäyttötarkoitukseksi on kaavaluonnoksessa esitetty metsätalous. Siihen nähden, että arvokkaita luontokohteita on löytynyt runsaasti, toivoisi alueelle osoitetun myös luonnonsuojelulailla toteutettavia alueita. On epätietoista, miten ympäristöhallinto suhtautuu luonnonsuojelualueen perustamishakemukseen (esim. luontoselvityksessä löytyneen liito-orava-alueen suojelemiseksi), jos vieressä on tuulivoimala. Tuulivoimahankkeen, joka korostaa vastuutaan kestävästä kehityksestä, luulisi kaavoittavan siipiensä suojaan suojelualueita ihan jo imagosyistäkin. Osa suojelun tarpeessa olevasta biosfääristä ei vaarannu tuulipuiston toiminnasta, mutta metsätalous voi sitä heikentää.
Esitämme ympäristöhallinnolle linjausta, että metsä- ja suoluonnon suojeleminen luonnonsuojelulain nojalla on tulevaisuudessa mahdollista myös rakennetun tuulipuiston alueella esim. METSO-ohjelman kriteerein ja keinoin.
Tuulivoimalan rakentamiselle sopivat alueet ja arvokkaat luontokohteet on osoitettu kaavassa tv-osa-aluemerkinnällä, joiden rajaukset ovat pääosin samoja kummassakin kaavavaihtoehdossa. Jos myllyt rakennetaan ohjeellisille paikoilleen käyttäen hyväksi alueelle tehtäviä teitä, jää monien myllyjen taustalle metsämaata, johon myllynrakentajan ei tarvitse edes kajota. Selvitystekstin (s.18) kertoman mukaan voimala tarvitsee ympärilleen n. hehtaarin puustottoman alueen.
Esitämme, että kaavan tv-osa-alueet tarkastellaan erikseen kummankin kaavavaihtoehdon kannalta mitoittaen tarvittava maa-ala suurimmillaan kahteen hehtaariin voimalanpaikkaa kohden.
Arvokkaita luontoalueita (luo-alueita) on piirretty alueille, joille kaavan toteutuessa tulee tuulivoimaloita tai tuulipuiston rakentamiseen ja huoltoon liittyviä teitä ja voimalinjoja. Varsinkin lepakoiden ruokailu- ja siirtymäreitit ovat suurimmalta osaltaan tielinjoilla, joita tuulipuiston rakentamisen yhteydessä merkittävästi muutetaan.
Esitämme, että tuulivoiman rakentamiselle soveliaat tv-osa-alueet rajataan niin, ettei niihin kuulu luo-, luo-1- ja luo-3 –alueita.
On esiintynyt ristiriitaista tietoa siitä, onko luo-alkuisen osa-aluemerkinnän alue metsätalouden maata vai ei. Toinen tulkinta on, että koska metsälakia sovelletaan oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella vain metsätalouteen ja virkistyskäyttöön osoitetulla alueilla, eivät luo-alueet ole metsätalouden maata. Toinen tulkinta on, että osa-aluemerkinnät eivät muuta alueen päämaankäytön luokitusta, joka nyt käsittelyssä olevassa kaavaluonnoksessa on metsätalousalue.
Esitämme, että kaavaluonnoksen luo-alkuisten osa-alueiden hallinnollinen asema selvitetään ja kerrotaan kiistattomasti tämän kaavaehdotuksen selostuksessa ja muissakin tulevissa detaljikaavaprosesseissa.
Kari Ylikoski
puheenjohtaja
SLL Satakunnan piiri ry
Viitteet:
[1] Satakunnan vaihemaakuntakaava 1. http://www.satakuntaliitto.fi/vahvistamisvaihe
[2] Ahlaisten Lammin tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Ahlaisten_Lammin_tuulivoimahanke_Pori
[3] Ahlaisten Lammin tuulivoimapuiston osayleiskaava http://www.pori.fi/kaupunkisuunnittelu/yleiskaavat/vireillaolevat/ahlaistenlammintuulivoimapuistonosayleiskaava.html
[4] Suominen, Juha 2013: Satakunnan kasvit. – Norrlinia 26: 1-783.
[5] Ahlman, S. & Tuominen, H. 2014: Porin Ahlaisten Lammin tuulivoimapuiston
kasvillisuusselvitys 2014. Ahlman Group Oy.
[6] Lammin tuulipuisto. Eteläisen voimajohtovaihtoehdon luontoselvitys. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Ahlaisten_Lammin_tuulivoimahanke_Pori
[7] Ahlman, S. 2014: Porin Ahlaisten Lammin tuulivoimapuiston
pesimälinnusto- ja viitasammakkoselvitys 2014. Ahlman Group Oy.
[8] Ahlman, S. 2014: Porin Ahlaisten Lammin tuulivoimapuiston liito-oravaselvitys 2014.
Ahlman Group Oy.
[9] Lammin tuulivoimahanke, Pori. Melumallinnus. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Ahlaisten_Lammin_tuulivoimahanke_Pori
[10] Lammin tuulivoimahanke, Pori. Välkemallinnus. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Ahlaisten_Lammin_tuulivoimahanke_Pori
[11] Porin Ahlaisten Lammin tuulivoimahankkeen lepakkokartoitus 2014. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Ahlaisten_Lammin_tuulivoimahanke_Pori