Muutoksenhaku Siikaisten Paulaluodonkeitaan, Leppijärvenkeitaan ja Silmuskeitaan turpeenottoalueiden ympäristöluvasta
Satakunnan piiri ja Kankaanpäänseudun luonnonystävät hakevat muutosta Siikaisten Paulaluodonkeitaan, Leppijärvenkeitaan ja Silmuskeitaan turpeenottoalueiden ympäristölupaan. Lisäksi valittajat vaativat että luvattomasti ojitetusta alueesta tulee laatia ennallistamissuunnitelma sekä ennallistaa alue.
VAASAN HALLINTO-OIKEUS
Muutoksen hakijat:
Suomen luonnonsuojeluliiton
Satakunnan piiri ry
Kankaanpään seudun luonnonystävät ry
Vaatimukset:
- AVI:n myöntämä ympäristölupa on peruttava Paulaluodonkeitaan turpeenkaivuuluvan osalta.
- Jos lupaa ei voida peruuttaa, niin lupaehtoja on kiristettävä ja lisättävä.
- luvattomasti ojitetusta alueesta tulee laatia ennallistamissuunnitelma ja ennallistaa alue.
Perustelut:
Kohtaan 1:
- Aluksi Pyydämme Vaasan hallinto-oikeutta kumoamaan aluehallintoviraston päätöksen siltä osin kun se koskee Paulaluodonkeitaan turpeenkaivuulupaa. Sillä katsomme, että ympäristöluvan edellytykset eivät täyty.
Koska kyseessä on uusi turpeenkaivuualue ja vaikka se on lähes kokonaan ojitettu ja vanhat ojat ovat lähes kasvaneet umpeen, niin alue on tärkeä vesiensuojelun kannalta. Paulaluodonkeitaan kuivatuksesta ja turpeenkaivusta aiheutuvat vesistöpäästöt olisivat vastoin ympäristönsuojelulakia (527/2014), koska ne aiheuttaisivat merkittävää ympäristön pilaantumista. Päästöt myös estäisivät osaltaan vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisten, vesien tilaan liittyvien tavoitteiden saavuttamista ja toteutumista. Seuraavassa perustelemme tarkemmin, miksi aluehallintoviraston päätös tulee kumota.
2 Vesistövaikutukset
Paulaluodonkeitaan purkuvedet kulkevat reittiä purkuoja, Rynkäjoki, Samminjoki, Hirvijärvi, Heinijoki, Itäjärvi-Niemijärvi, Otamonjoki, Isojärvi, Merkarvianjoki.
Paulaluodonkeitaan, Leppijärvenkeitaan ja Silmuskeitaan alueella ilman lupaa kaivetut ojat ovat johtaneet kuivatusvedet vesistöihin ilman vesienkäsittelyä. Pohjois-Satakunnassa on ”maan tapana” tehdä ensin ilmoitus soiden muuttamiseksi pelloiksi, jolloin ne saa ojittaan ilman vesienkäsittelyrakenteita. Alueet ojitetaan heti. Ja kuinka ”ollakkaan” ojien väli on juuri sopiva turpeenkaivuulle. Heti, kun ojat on saatu kaivetuksi, niin pistetään turpeenkaivuun ympäristölupahakemus sisälle AVI: n.
2.1. Alapuolisten vesistöjen tila ja vesienhoidon tavoite
Mielestämme turpeenkaivuu Paulaluodonkeitaalla on vastoin ympäristönsuojelulain (527/2014) 49 §:n 1 momentin 2 kohtaa, sillä kaivuutoiminta aiheuttaisi merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Perustelemme tätä erityisesti vesienhoidon tavoitteilla ja lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). Lain 1 §:ssä todetaan vesienhoidon yleinen tavoite: ”Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä.” ESAVI:n myöntämän ympäristöluvan mukainen Metsätalousyhtymä Wanhatalo&Hernbergin turpeenkaivuu Paulaluodonkeitaalla vaarantaa näiden tavoitteiden toteutumisen purkuvesireitillä aina merelle asti.
Vuonna 2013 Samminjoki on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi ja Hirvijärvi tyydyttäväksi. Molemmat ovat kemialliselta tilaltaan huonompia, koska kalojen elohopeapitoisuus on kohonnut. Rynkäjokea ei ole nimetty vesimuodostelmaksi, joten siitä ei ole laadittu ekologisen ja kemiallisen tilan luokitusta. Muutkin alapuoliset vedet ovat hyvää huonommassa tilassa.
Purkuvesireitin kaikki vedet ovat erittäin reheviä, Hirvijärven länsipää on kasvanut umpeen ja siinä kulkee vain kapea ruopattu väylä. Sitä on erittäin vaikea soutaa, kun airot ylettyvät kortteikkoon ja virta on voimakas. Alempana myös Itäjärvi-Niemijärvi on erittäin rehevöitynyt. Osin siellä pääsee kulkemaan vain ruopattuja uomia pitkin. Lisäkuormitus toki hankaloittaa myös mahdollisia kunnostustoimia ja syö niiden vaikuttavuutta.
Merikarvianjoki on kunnostettu jalokaloille. Ensin koskia kunnostettiin isoille kaloille ja nyt kunnostetaan välikoskia poikastuottoalueiksi. Merikarvianjoki on erittäin suosittu vapaa-ajan kalastuskohde. Jos veden laatu vähänkin heikkenee, niin kalojen lisääntyminen ja esiintyminen vähenee.
Verrattuna ESAVI:n Paulaluodonkeitaan-päätökseen Vaasan hallinto-oikeus teki 21.5.2015 aivan toisenlaisen ratkaisun liittyen vesienhoitolain ja vesienhoidon suunnittelun tavoitteisiin (hyvän tilan saavuttaminen) Kihniön Sarvinevan turpeenottoa käsittelevässä ympäristölupapäätöksessään (15/0215/1, dnro 00648/14/5115, 00649/14/5115, 00650/14/5115 ja 00651/14/5115). Korkein hallinto-oikeus vahvisti hallinto-oikeuden päätöksen 11.3.2016 (taltionumero 848, dnro 1939/1/15). Sarvinevan tapauksessa kuivatusvedet olisi johdettu Kihniönjokeen, jonka ekologinen tila on arvioitu huonoksi. Sarvinevan turpeenoton hankealue muodostaa 0,7 % Kihniönjoen yläosan valuma-alueesta.
Rynkäjoen valuma-alueella on 12 turpeenkaivuukenttää, joista osa suuria Näiden kaivuualueiden kuvatusvedet huonontavat Rynkäjoen ekologista tilaa erittäin merkittävästi. Lisäksi Samminjokeen tulee ennen Rynkäjoen liittymää 3 turpeenkaivuukenttää, joista osa melko suuria. Näiden alueiden kuivatusvedet yhdessä Rynkäjoen valuma-alueen turpeenkaivuukenttien huonontavat erittäin merkittävästi Samminjoen alaosan ja sen alapuolisen vesistön tilaa. Lisäksi ennen Itäjärvi-Niemijärven Natura-aluetta tulee vielä 4:n turpeenkaivuukentän kuivatusvedet huonontamaan veden laatua.
Edelleen Vaasan hallinto-oikeus perusteli Sarvinevan turpeenoton ympäristöluvan kumoamista toteamalla näin: ”[…] Kihniönjoen tila on arvioitu huonoksi ja hyvän tilan saavuttaminen edellyttää muun muassa ravinnekuormituksen merkittävää vähentämistä. […] Uuden turvetuotantoalueen kuormitus voi yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheuttaa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää ympäristön pilaantumista.” Nämä perustelut pätevät mielestämme myös Paulaluodonkeitaan alapuolisten vesistöjen kohdalla.
Alueen sulfiittimaiden vaikutukset kuivina kesinä alapuolisiin vesistöihin on dramaattinen. Esimerkkinä 2018 syksyn tapahtumat Eurajoella. Tällainen ei saa tapahtua endeemisen taimenen esiintymisalueella.
Pintavalutuskentät ja vesien puhdistus
Paulaluodonkeitaan kuivatusvedet yritetään puhdistaa johtamalla ne pintavalutuskenttien kautta vesistöihin.
Ympärivuotiset pintavalutuskentät katsotaan ympäristölupaprosesseissa parhaaksi käyttökelpoiseksi tekniikaksi (BAT). On syytä korostaa, että ympärivuotisetkaan pintavalutuskentät eivät pysty pidättämään rankkasateiden ja kevättulvien aikaisia ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtoumia turpeenkaivualueelta. Jopa 90 prosenttia turpeenkaivuualueen vesistökuormituksesta syntyy rankkasateiden ja kevättulvien eli ns. ylivirtaamatilanteiden aikana. Tästä huolimatta ESAVI:n lupapäätöksessä ei esitetä pintavalutuskenttiä parempia ratkaisuja.
Rakennettavalla pintavalutuskentällä ei ole edellytyksiä toimia paremmin kuin muillakaan pintavalutuskentillä tähän saakka. Puhdistustehon parantaminen olemassa olevalla pintavalutuskentällä on vaikeaa ja käytännössä mahdotonta, johtuen valumavesien ja pintavalutuskentän ominaisuuksista.
Kemiallisen hapenkulutuksen osalta vesienpuhdistuksessa tulee asettaa tavoite olemassa olevan tuotannon osalta, koska humusaineet sisältävät sitoutunutta fosforia rauta- ja alumiiniyhdisteissä.
Jos suo on ns. fosfori-rauta -suhteeltaan korkea suo, jossa ongelmana on runsas ravinteiden huuhtoutuminen valumavesiin. Humus syntyy suossa orgaanisen aineksen hajoamistuotteena pääasiassa suon hapellisissa osissa. Kuivatun suon orgaanisen aineksen hajoamisen kiihtyessä humuksen ja raudan määrä kasvaa ja nostaa niiden pitoisuuksia valumavesissä. Pintavalutuskenttä, jossa on runsas pintakuorma, ei pysty sitomaan raudan kanssa sitoutunutta humusta. Pintavalutuskentän hapellisista pintakerroksista lähtee liikkeelle myös humusta hajotustoimintojen seurauksena. Siten pintavalutuskenttä ei pysty poistamaan kemiallista hapenkulutusta aiheuttavaa kuormitusta ja aiheuttaa vesistöön humuskuorman kasvua.
Turpeenkaivualueen kiintoaineesta jopa puolet voi kulkeutua vesistöön humuksen muodossa eli liukenemattomana pienikokoisena orgaanisena aineksena, muuttaen vesistöjen ekosysteemiä huomattavalla tavoin.
3. Vaikutukset luonnonarvoihin
Rynkäjoessa ja Samminjoessa esiintyy endeeminen taimen. Kummassakin joessa on useita hyviä kalataloudellisesti kunnostettavissa olevia koskia. Jos veden laatu heikkenee vähänkin, niin taimenen elinolosuhteet heikkenevät. Tällöin myös kunnostusten suunnittelu ja toteutus ovat turhauttavaa jopa turhaa. Karvianjoen vesistöalue on luokiteltu valtakunnallisesti 1 luokan kunnostusalueeksi.
Samminjoessa ja Rynkäjoessa esiintyy myös saukko ja euroopanmajava.
Paulaluodonkeitaan ympäristössä esiintyy mm teeri, metso ja pyy. Suoalue on myös kunnostettavissa riekon esiintymisalueeksi.
Ympäristönsuojelulain 13 §:n mukaan ”Turvetuotannon sijoittamisesta ei saa aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. .
4. Lopuksi
Paulaluodonkeitaan laajennusalueen turpeenkaivuu aiheuttaisi huomattavia, ympäristöä pilaavia päästöjä vesistöihin ympäristönsuojelulain vastaisesti ja vaikeuttaisi vesienhoidon ja vesienhoitolain tavoitteiden (pintavesien vähintään hyvä tila) saavuttamista. Paulaluodonkeitaan turpeenkaivulla turmeltaisiin myös merkittäviä luonnonarvoja, mikä niin ikään on ympäristönsuojelulain vastaista. Edelleen turpeenkaivuu heikentäisi alueen uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelutasoa ja olisi vastoin luonnonsuojelulaissa mainittua suotuisan suojelutason tavoitetta.
Vetoamme Vaasan hallinto-oikeuteen, että se kumoaa Paulaluodonkeitaan turpeenkaivuuseen myönnetyn ympäristöluvan.
Kohtaan 2:
Kohdan 1 perustelut on huomioitava myös kohdassa 2 soveltuvin osin. Lisäksi toteamme seuraavaa:
Tehtävät selvitykset:
Kasvillisuusselvitys on virheellinen. Kasvillisuusselvitystä on täydennettävä.
Direktiivilajiselvitys on tehty pääosin vain kirjoituspöydän ääressä, joten sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä tietoon, miten lajit esiintyvät alueella. Kaikki Suomen uhanalaiset ja maakunnallisesti uhanalaiset lajit on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Lajien esiintymistä alueella, erityisesti ajatellulla uustuotantoalueella, ei saada selville kuin maastokartoituksilla.
Seuraavat selvitykset on ainakin tehtävä ennen kuin lupa voidaan myöntää: suurpetoselvitys lepakkoselvitys, muu nisäkässelvitys (esim. saukko, euroopanmajava, liito-orava), sudenkorentoselvitys, perhosselvitys, muut hyönteislajien selvitykset.
Rynkäjoen ja Samminjoen kalataloudellinen selvitys on tehtävä, koska siellä esiintyy endeeminen taimen ja rapu.
Niemijärvi-Itäjärven Natura-arviointi on tehtävä.
Kaikki selvitykset on tehtävä ennen kuin uustuotantoalueen ympäristölupa annetaan.
Ympäristöluparatkaisu
Päästöt vesiin:
Eristysojat toimivat kuten metsäojat, kun niiden vesiä ei puhdisteta. Uuden tutkimuksen mukaan metsäojat kuormittavat vesistöjä paljon enemmän ja kauemmin kuin aikaisemmin on tiedetty/luultu. Kun turpeenkaivuualueelta kuivaa turvetta tuulet ja nousuvirtaukset nostavat ilmaan ja kuljettavat sitä ympäristöön mm. eristysojiin. Täten ne kuormittavat vesistöjä vielä paljon enemmän kuin metsäojat. Nämä päästöt on myös huomioitava laskelmissa tai parempi olisi, että eristysojien vedet puhdistettaisiin.
Päästöjen määrän selvittämiseksi on eristysojista ennen kuin laskevat alueelta poistuviin ojiin tai luomiin otettava vesinäytteet kesällä kovien ja pitkien sateiden sekä rankkasateiden aikana ja syksyllä tuotantokauden jälkeen ensimmäisen sellaisen sateen aikana, jolloin eristysojin pinta nousee.
Tuulet ja nousuvirtaukset nostavat turpeenkaivuukentiltä kuivumassa olevaa ja kuivaa turvetta ilmaan. Ilmavirtaukset ja tuulet kuljettavat sitä sitten ympäristöön (maaperään ja vesistöihin), jopa kilometrien päähän. Turpeen laskeutuessa maastoon tai vesistöihin, niin se rehevöittää niitä.
Nämä päästöt on huomioitava päästölaskelmissa.
Vesinäytteiden otoista vain 1-2 on osunut kesän aikana edes jonkin verran lähelle virtaamahuippuja. Näytteet pitää ottaa aivan virtaamien huipuilla. Täten voidaan sanoa, että Hornanevan omia päästömittaustuloksia tai ominaiskuormituslukuja ei voida käyttää päästölaskelmissa. Vesistöjen kuormituslaskelmat ovat edelleen aivan päin honkia, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto aikanaan osoitti.
Rankasateiden aiheuttamat hetkelliset kiintoainespiikit ja lumen sulamisesta johtuvan tulvahuipun aiheuttama kuormitus eivät ole huomioitu laskelmissa. Jo Sallantauksen pro gradussa vuodelta 1983 ilmenee, että tutkimusten mukaan ylivirtaamilla on ratkaiseva merkitys arvioitaessa kiintoainespäästöjä. Sama ilmenee vesi- ja ympäristöhallituksen valvontaohje nro 64:ssä vuodelta 1991, jossa todetaan ominaiskuormitusluvuissa, että rankkasateiden aikainen kuormitus on noin 25-kertainen normaaliin kesään verrattuna. Suomen luonnonsuojeluliitto paljasti tämän virheellisyyden tiedotustilaisuudessa 4.4.2014 http://staging.sll.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2014/ymparistohuijaus. Pj Risto Sulkavan tilaisuudessa esittämässä esityksessä on lisätietoa. Linkki ko.
esitykseen edellisessä tiedotusjulkaisussa, ja tässä myös suora http://staging.sll.fi/ajankohtaista/suurisuomalainenymparistohuijaus.pdf.
Tässä tiedotustilaisuudessa Vapon silloinen toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny sanoi, että vesistöpäästöjä ei pitäisi arvioida nykyisellä tavalla keskiarvoihin perustuen. ”Ominaiskuormituslaskenta on väärä” Yli-Kyyny myönsi.
Tässä lisää suoria aiheeseen liittyviä nettiyhteyksiä:
http://staging.sll.fi/mita-me-teemme/suot/paastohuijaus
http://staging.sll.fi/ajankohtaista/suurisuomalainenymparistohuijaus.pdf
http://staging.sll.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/vapo-myonsi-turvepaastojen-laskennan-virheita
Kuormituslaskelmissa ei ole huomioitu tulvien ja rankkasateiden aiheuttamaa lisäkuormitusta. Kesäiset rankkasateet vievät mennessään kentällä kuivumassa olleen ja lähes kuivan turpeen. Tällaista vesimassaa nykyiset mitoitusperusteiset vesienkäsittelyrakenteet eivät pidätä saatikka käsittele asianmukaisesti.
Tällaisia hetkellisiä päästöpiikkejä ei keritä mittaamaan manuaalisesti, vaan ne saadaan selville vain jatkuvatoimisella mittarilla mittaamalla. Tällaisesta mittaamisesta on myös maininta KHO:n päätöksissä 1322/2014 ja 1254/2014. Jokaisen tuotantoalueen jokaiseen kuivatusvesien laskuojaan on sijoitettava jatkuvatoiminen mittari selvittämään kuormitusta, koska jokaisen tuotantoalueen turve on erilaista ja jokainen pintavaluntakenttä toimii erilailla. Tästä syystä ei voida kuormitusta selvittää keskimääräisillä kuormitusarvoilla tai puhdistustehovaatimuksilla.
Pintavaluntakenttä ei toimi talvella, kun sen kasvillisuus on kuollut. Lisäksi niiden pinta on jäässä ja, jos tällöin niille johdetaan vettä, niin se virtaa vain läpi puhdistumatta. Kesäisin on pintavaluntakentillä suuri mahdollisuus muodostua oikovirtauksia, jolloin kenttien puhdistusteho laskee.
Tämä on huomioitava päästölaskelmissa.
Vesistön kuormitus tulee pikkuhiljaa lisääntymään, kun turvetta kaivetaan syvemmältä, eli vanhempaa turvetta, joka on hienojakoisempaa. Se liukenee helposti tulvien aikana veteen, josta sitä on erittäin vaikea poistaa ja siten se lisää kuormitusta.
Tämä on huomioitava päästölaskelmissa ja lupaehtojen muutostarpeena.
Veteen liuennut humus reagoi vedessä olevan typen kanssa ja tämä reaktio kuluttaa vedessä olevaa happea. Tämä vähentää kalojen elinmahdollisuutta. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla jopa happikato. Happikadon seurauksena raudan mukana pohjaan sedimentoitunut fosfori lähtee liukenemaan veteen. Tällöin vesistön rehevöityminen kiihtyy. Tällöin myös vesistön, esim. järven, rehevöittävä sisäinen kierto alkaa ja sitä on lähes mahdoton pysäyttää. Liuennutta humusta ei saada pois kuin kemiallisella puhdistamolla. Sellaiset on rakennettava pintavaluntakenttien jälkeen ennen uuden tuotanto-osan tuotantokuntoon laittamisen aloittamista.
Purkuojaan ennen Rynkäjokea on sijoitettava biologinen tarkkailupiste. Tällä pisteellä saadaan selville bioloogiseen monimuotoisuuteen vaikuttavat tekijät, jotka kohdistuvat Rynkäjokeen ja sen alapuoliseen vesistöön.
Alueen sulfiittimaiden vaikutukset alapuolisiin vesistöihin on estettävä.
Päästöt ilmaan:
Tuulet ja nousuvirtaukset nostavat turpeenkaivuukentiltä kuivumassa olevaa ja kuivaa turvetta ilmaan. Ilmavirtaukset ja tuulet kuljettavat sitä sitten ympäristöön (maaperään ja vesistöihin), jopa kilometrien päähän. Turpeen laskeutuessa maastoon tai vesistöihin, niin se rehevöittää niitä.
Nämä päästöt on huomioitava päästölaskelmissa.
Häiriö- ja poikkeustilanteet:
Turpeenkaivuualueen vesien puhdistuskapasiteetti on mitoitettava 30-50 vuoden välein tapahtuvan suurtulvan mukaan.
Tarkkailut:
Päästöjen määrän selvittämiseksi on eristysojista ennen kuin laskevat alueelta poistuviin ojiin tai luomiin otettava vesinäytteet kesällä kovien ja pitkien sateiden sekä rankkasateiden aikana ja syksyllä tuotantokauden jälkeen ensimmäisen sellaisen sateen aikana, jolloin eristysojin pinta nousee.
Vesistötarkkailuohjelmaan on lisättävä rankkasateiden aikaiset näytteenotot.
Kalastonhoitomaksu:
-Kalastonhoitomaksua on korotettava 1500 euroon, koska haitat ovat erittäin suuret kalastolle, istutuspoikasten erityisesti lohikalojen hinnat ovat korkeat sekä kunnostustoimien kustannukset ovat suuria. Korvausmaksu on sidottava indeksiin.
Kohtaan 3:
Ennallistaminen
Luonnontilaisella alueella on aloitettu luvattomasti (ELY:n ja PoSan lausunto) turvetuotantoa raivaamalla puustoa, kaivamalla ojia ja tiestöä turvetuotantoa varten. Alueelle ei ole myöskään rakennettu minkäänlaisia vesienkäsittelyjärjestelmiä. Myös ojitusilmoitus on jätetty tekemättä.
Oikeudellisesti ja kansalaisten tasavertaisen kohtelun näkökulman vastaista on tehdä ennakkotyöt ensin, teettää sen jälkeen luontoselvitys ja hakea lupaa jälkikäteen vedoten alueen muuttuneeseen luonnontilaan.
Ympäristölupaa ei tule myöntää ja hakija tulee velvoittaa tekemään ennallistamissuunnitelma sekä ennallistamaan alue (myös Lohko 3).
Pidämme myös voimassa AVI:in tekemämme lausunnon.
Yhdymme myös ELY:n AVI:n tekemään lausuntoon.
Pidätämme oikeuden kommentoida hakijan vastinetta.
Porissa 14.01.2019
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry
Kari Ylikoski, puheenjohtaja
Markku Suominen, varapuheenjohtaja
Kankaanpään seudun luonnonystävät ry
Markku Suominen, puheenjohtaja
Voitto Vuori, varapuheenjohtaja
Liitteet
1. Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös nro 196/2018/2, dnro ESAVI/10618/2017
2. Oma lausuntomme AVI:n