Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Satakunnan piiri

Satakunta
Navigaatio päälle/pois

Piirin kommentti koskien Jämijärven Koninevan tur­ve­tuo­tan­toa­lu­een ym­pä­ris­tö­lu­pa­ha­ke­mus­ta

Kommentin antajat:

Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry

Kankaanpään seudun luonnonystävät ry

Vaatimukset:

  1. Ympäristölupaa ei tule myöntää.
  2. Jos ympäristölupaan harkitaan/myönnetään, niin ennen sitä on kuitenkin seuraavat vaatimukset täytettävä:

-puuttuvat luontoselvitykset on tehtävä ja jo tehtyjä on täydennettävä

-vesistöön kohdistuvat kuormituslaskelmat on saatava ajan tasalle.

-turpeenkaivuualueen vesien käsittely on mitoitettava 30-50 vuoden välein toistuvan tulvan     perusteella.

-laskuojaan on tehtävä biologinen tarkkailupiste

-vesien käsittelyrakenteet oltava sellaiset, että estävät ohijuoksutukset/-virtaamat.

-eristysojien aiheuttama kuormitus on myös huomioitava laskelmissa.

-ilmaan nousseen ja ympäristöön laskeutuneen turpeen kuormitus on myös huomioitava.

– vesinäytteet on otettava tuotannonkin aikana vuosittain vuosisuunnitelman mukaan.

-vesistökuormitusta laskettaessa on huomioitava VPD:n tavoitteet.

-tuotanto ei saa vaikuttaa pohjavesialueen veden laatuun ja määrään.

-kalatalousmaksu on määrättävä merkittäväksi.

-hakijan on osallistuttava vesistön kunnostuskustannuksiin.

-ylijäämä kivet on kasattava alueelle.

-jålkikäytöksi on määrättävä kosteikko.

 

Perustelut:

Kohtaan 1:

Palojoen vesistö ei kestä enää yhtään lisäkuormaa, humusta ja ravinteita.

 

Alueella esiintyy 2 uhanalaista luontotyyppiä ja 5 eri uhanalaisluokan (alueellisesta- eu-vastuulajiin) lintulajia.

alueella esiintyy myös uhanalaisia kanalintulajeja, ainakin 2. Niiden poikaset tarvitsevat luonnontilaisia soita ruokailualueina, koska elävät 2 ensimmäistä elinkuukauttaan soilla hyönteisiä syöden.

Suoalue tasaa Palojoen vesiosuuskunnan pohjavesialueen pohjaveden pintaa. Koska suoalueelta on karttatarkastelun mukaan pohjaveden virtaama ko. vedenottamolle päin.

-vaarantaa VPD:n tavoitteiden saavuttamista

Hakija vähättelee päästöjä vesistöön ja niiden vaikutusta veden laatuun ja vesistön eliöstöön, koska käyttävät edelleen liian pieniä ominaiskuormituslukuja kuormituslaskelmissaan.

Kaikki turpeenkaivuuluvan hakijat toteavat lisäävänsä päästöjä vain vähän osaltaan, mutta kukaan ei laske mikä on kaikkien kaivuualueiden yhteisvaikutus.

muuttaa vesien virtausten voimakkuuksia. Ne aiheuttavat veden korkeuksien muutoksia, jotka ovat erittäin vahingollista vesistöjen ekologialle.

muuttaa keskiveden korkeutta, joka on haitallista vesiekosysteemille. Luonnontilaiset suot tasaavat vesistön virtaamia. Ilmastonmuutoksen myötä on vaarana, että ravinnehuuhtoumat lisääntyvät ja tulvariski kasvaa. Ojittamattomat suot ovat valuma-alueilla tärkeitä ravinteiden pidättäjiä ja tulvien tasaajia.

ali- ja alialiveden korkeus jaksot pitenevät ja veden pinta on alempana, joka on erittäin haitallista vesiekosysteemille.

täyttää humuksella alapuolisen vesistön syvänteitä ja soraikkoja.

alueen vesistössä esiintyy myös mm. saukko ja euroopanmajava.

vähentää ympäristön viihtyvyyttä.

kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät.

Hiilidioksidi ja metaanipäästöt lisääntyvät.

Uusien tutkimusten mukaan turvepohjaisilta ojitetuilta peltoalueilta vapautuu merkittävästi ilokaasua eli dityppioksidia, joka on erittäin voimakas kasvihuonekaasu. Maalaisjärjellä pääteltynä myös ojitetuilta turpeenkaivuualueilta tätä kasvihuonekaasua pääsee merkittävästi ilmaan.

Nämä päästöt on myös huomioitava lupapäätöksissä. Ilokaasun päästöjen vähentämisellä on merkittävä vaikutus ilmastomuutoksen torjunnassa.

 

Hakemuksen mukaisen avosuoalueiden turpeenkaivuun johdosta:

menetetään luontoarvoja.

Alueella esiintyy uhanalaisia sekä lintudirektiivin liite 1:n ja Suomen vastuulajeja linnuista.

Linnut eivät voi mennä muualle pesimään. Vaikka alueen lähellä olisikin sopivia elinympäristöjä, niin todennäköisesti siellä on kaikki reviiripaikat varattuna.

vaarantaa luonnontilaisuutta. Satakunnan suoluonto on todellisuudessa hyvin voimakkaasti muuttunut, ojitusprosentti on yli 75 %, eikä ylipäänsä ojittamattomia soita ole juurikaan jäljellä suojelualueiden ulkopuolella. Vielä jäljellä olevien ojittamattomien soiden ottaminen turveteollisuuden käyttöön vaarantaa pääsääntöisesti entisestään jäljellä olevien soiden verkoston ekologisen kytkeytyneisyyden ja toimivuuden sekä suolajiston elinolosuhteet. Ojitettua suopinta-alaa on alueella niin runsaasti, että turvetuotanto olisi mahdollista kohdentaa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti jo ojitetuille soille. Jäljellä olevat ojittamattomat suot tulisi ko. syistä jättää luonnontilaan. Haluamme tuoda yleisemmin esiin, että biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen sihteeristölle 2009 jätetty maaraportti vahvistaa jo aikaisemmin havaittuja käsityksiä Suomen luonnossa jatkuvista haitallisista muutoksista, joiden takia asetettuja tavoitteita monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä ei ole saavutettu. Tällaisia muutoksia ovat muun ohella Etelä-Suomen suoluonnon jatkuva heikentyminen. Syinä suoluonnon tilan heikkenemiseen pidetään suojelualueiden pienuutta, niitä ympäröivien ojitettujen alueiden aiheuttamia muutoksia sekä pirstoutumista eli luonnollisten yhteyksien katkeamista soiden välillä.

 

Kohtaan 2:

Tässäkin kohdassa on voimassa kaikki se mitä on perusteltu kohdassa 1.

Kasvillisuus-, lintukartoitusta on täydennettävä, koska sitä ei tehdä siinä ajassa ja vuodenaikana kunnolla. Puuttuvat luontoselvitykset on tehtävä ennen lupapäätöksen tekemistä. Luontoselvityksistä puuttuu ainakin lepakkoselvitys, kalastoselvitys, perhosselvitys, sudenkorentoselvitys, hyönteisselvitys ja muu nisäkässelvitys. Selvitykset ovat vanhoja. Uusi uhanalaisluokituskin on ilmestynyt.

Turpeenkaivuun vaikutukset läheisen pohjavesialueen vedenlaatuun ja määrään on tutkittava.

Kuormituslaskelmissa käytetyt ominaiskuormitusluvut ovat edelleen aivan liian pienet.

Rankkasateiden aiheuttamat hetkelliset kiintoainespiikit ja lumen sulamisesta johtuvan tulvahuipun aiheuttamaa kuormitusta ei ole huomioitu laskelmissa. Jo Sallantauksen pro gradussa vuodelta 1983 ilmenee, että tutkimusten mukaan ylivirtaamilla on ratkaiseva merkitys arvioitaessa kiintoainespäästöjä. Sama ilmenee vesi- ja ympäristöhallituksen valvontaohje nro 64:ssä vuodelta 1991, jossa todetaan ominaiskuormitusluvuissa, että rankkasateiden aikainen kuormitus on noin 25 kertainen normaali kesään verrattuna. Suomen luonnonsuojeluliitto paljasti tämän virheellisyyden tiedotustilaisuudessa 4.4.2014. Pj Risto Sulkavan tilaisuudessa esittämässä esityksessä, http://staging.sll.fi/ajankohtaista/suurisuomalainenymparistohuijaus.pdf, lisätietoa. Tässä tiedotustilaisuudessa Vapon silloinen toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny sanoi, että vesistöpäästöjä ei pitäisi arvioida nykyisellä tavalla keskiarvoihin perustuen. ”Ominaiskuormituslaskenta on väärä”

Yli-Kyyny myönsi. Kaikki turpeenkaivuualueiden vesistökuormituslaskemat perustuvat tähän ominaisuuskuormitukseen.

Myös hetkellisten päästöpiikkien, rankkasateiden, aikana on otettava vesinäytteet. Se on tapahduttava heti silloin, kun lähtevä kuormitus on huipussaan.

Eristysojien eroosiota ja turvekentiltä niihin lentänyttä kiintoainesta ei ole huomioitu kuormituslaskelmissa. Se on huomioitava laskelmissa. Parempi vaihtoehto on, että eristysojien vedet johdetaan kentän vesienkäsittelyn kautta, koska tällöin eristysojien vesi puhdistuu edes osittain.

Ilmastomuutoksen aiheuttama sadannan lisäys on huomioitava kuormituslaskelmissa ja vesien tarpeellisissa virtaamien tasausaltaissa.

Turvekentältä nousuvirtausten mukana ilmaan nousseen ja tuulen mukanaan viemän turpeen sekä sen laskeutuminen vesistöihin ja ympäristöön, joissa aiheuttaa rehevöitymistä, on huomioitava kuormituslaskelmissa.

Pintavaluntakentät eivät toimi talvella, kun niiden kasvillisuus on kuollut. Lisäksi niiden pinta on jäässä ja jos tällöin niille johdetaan vettä, niin se virtaa vain läpi puhdistumatta. Kesäisin on pintavaluntakentillä suuri mahdollisuus muodostua oikovirtauksia, jolloin kenttien puhdistusteho laskee.

Vesistön kuormitus tulee pikkuhiljaa lisääntymään, kun turvetta kaivetaan syvemmältä, eli vanhempaa turvetta, joka on hienojakoisempaa. Se liukenee helposti tulvien aikana veteen, josta sitä on erittäin vaikea poistaa ja siten se lisää kuormitusta

Veteen liuennut humus reagoi vedessä olevan typen kanssa ja tämä reaktio kuluttaa vedessä olevaa happea. Tämä vähentää kalojen, mm. endeemisen taimenen, elinmahdollisuutta. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla jopa happikato.

VPD:ssä Palojoenjoen vedenlaadun hyvän tilan saavuttamista on kyseenalaista vuoteen 2021 mennessä, joten hyvän tilan saavuttamista on ainakin osin siirrettävä ainakin vuoteen 2027. Paine kuormituksen vähentämiseen on erittäin suuri, koska kiintoaineskuormitus on laskettu ja lasketaan edelleen ”päin honkia. MM. turpeenkaivuualueet ovat täyttäneen ko. vesistön syvänteitä, kunttaantuneet eli kovettuneet koskipaikkojen pohjia ja samentaneet vettä sekä rehevöittäneet ko. vesistöä.

Suunnittelussa on otettava myös huomioon vesistöalueen turvetuotannon yhteisvaikutus. Palojoen pintavesien ekologinen tila on selvästi heikentynyt ja tilatavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuormituksen alentamista (Pirkanmaan pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2021). On selvitettävä vaarantaako suunnitellun suoalueen mahdollinen turpeenotto, yhdessä muiden ko. vesistöalueella toimivien ja suunniteltujen uusien turpeenottoalueiden kanssa, vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa asetetut tavoitteet.

Päästöille on määrättävä raja-arvot ja tavoitearvot eikä mitään vuosikeskiarvoihin perustuvia arvoja. Tämä pistää hakijan panostamaan vesiensuojeluun. Jos maksimiarvot ylitetään, niin hakijalle määrätään jokin vesistön kunnostuskohde kunnostettavaksi omaan piikkiin.

Purkuojaan on perustettava biologinen tarkkailupiste vesistön ekologisen ja biologisen tilan seuraamiseksi.

Kun kiintoaineskuormitus on laskettu hurjasti alakanttiin, niin se on myös heikentänyt merkittävästi enemmän kalojen elinolosuhteita kuin on arvioitu. Joten tämä myös aiheuttaa kalatalousmaksun määrittämistarpeen suuruuteen. Näistä syistä sopiva kalatalousmaksu on 800 euroa.

Palojoen vesistö on erittäin potentiaalinen kunnostusvesistö taimenen elinalueeksi. Vesistössä on tehtävä koskialueiden kunnostuksia ja suvantopaikoista on imuruopattava humusta pois, jotta kaloille saadaan alkuperäistä elintilaa lisää. Näihin kustannuksiin on hakijan myös osallistuttava osuudellaan. Osuutta laskettaessa on huomioitava edellä mainittu kiintoaineslaskelman huijaus.

Teiden ja aumojen pohjien jälkeen ylimääräisiksi jäävät kivet on kasattava alueelle sopiviksi kasoiksi, esim. kivitaskun pesimäpaikoiksi ja muiden eläinten suojapaikoiksi.

Jälkikäytöksi on määrättävä kosteikko. Tämä tasaa virtaamia vesistössä etenkin kasvihuoneilmiön seurauksena tulevien runsaiden sateiden aikana ja jälkeen. Samalla se puhdistaa alueelta tulevia vesiä. Tämä antaa myös turpeen uusiutua vaikkakin erittäin hitaasti.

Varaamme mahdollisuuden kommentoida hakijan vastinetta.

Porissa 31.10.2019

Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry

Kari Ylikoski, puheenjohtaja

Risto Vilen, aluesihteeri

Kankaanpää seudun luonnonystävät ry

Markku Suominen, puheenjohtaja

Mikko Hietapakka, taloudenhoitaja