Muistutus BASF akkumateriaalitehtaan ympäristölupa- ja toiminnan aloittamislupahakemukseen
Muistutuksen pääasiallinen sisältö
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri on antanut mielipiteensä hankkeen YVA-selostuksesta jo lupakäsittelyn yhteydessä (liite 1). Kaikki tuossa lausumassa sanottu pitää edelleen paikkansa. Tässä muistutuksessa keskitytään prosessin aikana merkittävimmäksi nousseeseen ympäristökysymykseen.
Lupahakemuksesta ilmenee, että merkittävin huomioitava ympäristön kuormitus tulee Kokemäenjokeen laskettavasta käsitellystä prosessivedestä ja siinä olevasta natriumsulfaatista. Natriumsulfaatille ei säännöksissä ole annettu raja-arvoja, joten lupamääräyksessä annettavan pitoisuuden tulee perustua asiasta löytyvään tietoon sekä hankkeen yhteydessä tehtävään tutkimukseen. Ympäristön kuormitus on jo nyt hankealueella varsin huomattavaa. Nykyisen suurteollisuusalueen ja hankkeen kumulatiivinen kokonaiskuormitus on ratkaisevaa vesiekosysteemien ja vesienhoidon tilan kannalta.
Arvioitavaksi tulee lisäksi se, miten tuore Finnpulp-tapaus tulee tulkita tämän hankkeen yhteydessä. KHO:n päätöksessä 2019:166 on todettu, että lain mukaan toiminnan hyödyllisyydellä yleiseltä kannalta tai sen tuottamalla taloudellisella tuloksella ei ole merkitystä. Ympäristöluvan saamisen edellytykseksi ei myöskään riitä se, että puhdistustulos noudattelee BAT-määräyksiä tai on niitä parempi. Euroopan Unionin tuomioistuimen Weser-tuomiossa on vahvistettu tulkinta, jonka mukaan ympäristölupaa ei saa myöntää, mikäli sen seurauksena pintavesimuodostuman jonkun laadullisen tekijän tilaluokka heikkenee.
Molemmissa tapauksissa kysymys on sulfaattipäästöistä vesistöön. Erona on, että Finnpulpin tapauksessa tehdas olisi tullut keskelle järvialuetta, kun taas BASFin päästöt kuormittavat noin 37 km:n pituista jokiosuutta Harjavallasta mereen. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin kannalta joudutaan erityisesti käsittelemään sitä seikkaa, että Harjavallan alapuolinen jokialue, johon tuleva tehdas vaikuttaisi, on tällä hetkellä välttävässä tilassa eikä ole odotettavissa, että se olisi vaadittavassa hyvässä tilassa vuonna 2027. Sulfaattipäästöjen lisäys ei edistä direktiivin mukaisen vesistön parhaan mahdollisen tilan saavuttamista, vaan päinvastoin vaikeuttaa tavoitteen saavuttamista.
Kaikki metallit ovat vesieliöille myrkyllisiä. Alkuaineina metallit eivät häviä minnekään. Osittain ne voivat saostua sedimentteihin, mutta osa kiertää ravintoketjussa. Eliöt sietävät pitoisuuksia tiettyyn rajaan asti, jota suuremmissa pitoisuuksissa alkaa ilmetä myrkkyvaikutuksia. Erityisesti alumiini on pelkästään myrkyllinen.
Sulfaatin vaikutus vaelluskalojen lisääntymisolosuhteisiin
Kriittisin vaikutus sulfaattipäästöillä on epäilemättä vaellussiian lisääntymiseen Lammaistenlahdessa ja muuallakin Harjavallan alapuolisella jokiosuudella. Vaellussiika on uhanalaisluokitukseltaan nykyään erittäin uhanalainen (EN, Endangered).
Koska asiasta ei ole kunnollisia säännöksiä ja tietoa on muutenkin vähän, niin hakija viittaa kanadalaiseen tutkimukseen[1] ja sen pohjalta tähtää alustavasti siihen, että sulfaatin pitoisuus jokivedessä pysyisi alle 128 mg/l. Paremmin alueellisiin olosuhteisiin pohjautuvan tiedon saamiseksi hakija on käynnistänyt Jyväskylän yliopiston kanssa tutkimuksen, jonka tuloksia odotetaan kevääseen mennessä.
Mangaanisulfaatin vaikutuksesta siian lisääntymisolosuhteisiin on tietoa Arolan ym. tutkimuksessa vuodelta 2017[2]. Mainitun tutkimuksen ja muiden lähteiden pohjalta LUKE kommentoi 31.1.2019 Hannukainen Mining Oy:n lupahakemusta Kolarin kunnassa seuraavasti:
”… Kuitenkin esitettyjen lukujen mukaan purkuvesien aiheuttamat sulfaattipitoisuuden lisäykset ovat huomattavat luonnontilaan nähden. Keskimääräisistä Muonionjoen virtaamista laskettuna veden sulfaattipitoisuuden lisäys on 27-57 % ja hetkellisesti jopa moninkertaiset. Tarkastelut tulisikin tehdä suhteessa luonnontilan ylityksiin eikä ohjeelliseen pitoisuusarvoon nähden.
Hetkellisillä päästöillä on eliöihin suurempi vaikutus kuin keskimääräisillä. Lisäksi Arola ym. (2017) arvioivat sulfaatin NOEC- (ei havaittavia vaikutuksia) ja LC50-arvojen olevan 5,8 ja 29,3 mg/I siian alkioille ja vastakuoriutuneille poikasille.
Nämä arvot ovat paljon pienemmät kuin ohjearvona käytetty 103 mg/1. Kuten lausunnossa on aiemmin todettu, vaellussiika kutee Tornionjoessa ja poikaset viettävät ensimmäiset elinviikkonsa rantavesissä. On mahdollista, että lohen, taimenen ja harjuksen alkiot ja pienpoikaset ovat vielä siikaa herkempiä sulfaatille.
Selkärangattomat eliöt eli plankton- ja pohjaeläimet, siis kalojen ravintoeläimet, saattavat olla kaloja herkempiä sulfaatille. Tutkittujen 377 lajin joukosta päivänkorennot (Ephemeroptera) osoittautuivat makroinvertebraateista herkimmiksi suolaisuuden lisäykselle (Kefford 2019). Ympäristön suolaisuuden kasvaminen lisää eliön ionisäätelyyn kuluvan energian osuutta, mikä vähentää muihin välttämättömiin elintoimintoihin jäävän energian osuutta ja siten heikentää eliöiden elinmahdollisuuksia (Buchwalter ym. 2019, Kefford 2019).
Sulfaatti tuskin jakautuu tasaisesti koko vesimassaan, vaan purkuvesi joen vettä tiheämpänä saattaa kertyä poukamiin ja painanteisiin, joissa veden sulfaattipitoisuus voi siten olla huomattavan suuri. Sellaisilla pitoisuuksilla on suurella todennäköisyydellä haitallisia vaikutuksia kalojen ravintoeläimiin ja sitä kautta koko Muonionjoen ekosysteemiin.”
LUKE siis arvioi mangaanisulfaatin haitallisen pitoisuuden jokivedessä olevan mahdollisesti paljon alhaisemman, kuin BASFin alustavasti käyttämän 128 mg/l. Siteeratussa tutkimuksessa tosin arvellaan, että nimenomaan mangaani-ioni on haitallinen osapuoli, joten tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa natriumsulfaattiin.
Edellä esitetyn perusteella Jyväskylän yliopistossa aloitettu tutkimus on erittäin perusteltu ja lupamääräyksen pitoisuusrajan tulee pohjautua saataviin tuloksiin, varovaisuusperiaate huomioiden.
Lupamääräyksen pitoisuusrajan tulee lisäksi olla aikariippuvainen niin, että turvataan siian lisääntymismahdollisuudet kriittisissä vaiheissa.
Sulfaattipitoisuuden hallinta päästövedessä
Hakija suunnittelee tuotannon rajoittamista pääasiallisena keinona sulfaattipäästön kontrolloimiseksi. Sulfaattipäästöjen vähentämiseen prosessivedestä ei lieventämistoimenpiteenä aiota ryhtyä, vaan tuotannon rajoittaminen poikkeuksellisessa alivirtaamatilanteessa nähdään ainoana ratkaisuna. Päästöjen haitallisina vaikutuksina tulee myös arvioida mahdollinen kerrostumisriski.
BAT-arvioinnin yhteydessä hakija tarkastelee myös mahdollisuutta sulfaatin poistoon seuraavasti:
”Poikkeuksen BREF-asiakirjaan muodostaa luvussa 5 (”Emerging technologies”, kehittyvät teknologiat) ehdotettu menetelmä sulfaatin poistamiseksi jätevedestä. BREF-asiakirjan mukaan sulfaatti voidaan poistaa säätämällä pH erittäin happamaksi (pH <1,3) lisäämällä stoikiometrinen määrä alumiinihydroksidikloridia, sekä säätämällä uudelleen arvoon pH 11,5 lisäämällä kalkkia ultraäänireaktorissa.
Reaktiossa muodostuu liukenematon kalsium-alumiini-sulfaatti, joka voidaan poistaa suodattamalla. Molekyylipainojen stoikiometrinen laskelma paljastaa, että näissä olosuhteissa jokaista sulfaattitonnia kohti muodostuu 10,7 tonnia suolaa. Kaksinkertaista pH:n säätöä, siihen liittyvää suurta kemikaalien kulutusta, sekä reaktion tuottamaa useaa sataa tuhatta tonnia uutta jätettä, joka pitää loppusijoittaa tavalla tai toisella, ei nähdä kestävänä parannuksena verrattuna lievään jokiveden sulfaattipitoisuuden nousuun.”
Näemme kuitenkin, että hakijan tulisi harkita esitettyä, tai jotain vaihtoehtoista menetelmää sulfaatin poistamiseksi. Vaikka onkin totta, että esitetyssä prosessissa syntyy huomattava määrä jätettä, se on kuitenkin helposti loppusijoitettavissa.
Alumiinista
Alumiinilla ei ole mitään biologista roolia. Alumiinia tulisikin kaikin tavoin välttää, myös ihmisten. Neutraalin pH:n alueella alumiini saostuu hydroksidina tai voi esiintyä kolloidisena hydroksidina. Myös alumiinihydroksidi on kaloille haitallista, koska se voi saostua kiduksiin ja haitata ionisäätelyä ja hengitystä; pahimmillaan tukehduttaa kalan.
Päästöjen pitäisi sekoittua hyvin. Muuten on vaarana, että tiheämpi jätevesi kulkeutuu omana ”juosteenaan” joessa, jolloin pakallisesti pitoisuudet voisivat olla suuria. Alumiinin päästö, huomioiden että se on pelkästään myrkyllinen alkuaine, on melko suuri. Tässäkin hakemuksessa aineita tarkastellaan yksittäisinä, mutta kaikkihan ne menevät samaan vesistöön, johon lisäksi johdetaan monia muita jätevesiä, joten yhteisvaikutuksia pitäisi tarkastella – siitäkin näkökulmasta, että lisäävätkö juuri nämä päästöt yhteiskuormitusta pisteeseen, joka jo vaikuttaa haitallisesti.
Alumiiniin ja yhteisvaikutuksiin liittyvä arviointi tulisi myös sisällyttää meneillään olevaan tutkimukseen.
Jätevesien vaikutukset veden lämpötilaan
Siika kutee syksyllä ja alkionkehitys kestää kevääseen huhti-toukokuulle asti, jolloin poikaset kuoriutuvat. Jos kutuaikana veden lämpötila on parikin astetta normaalia korkeampi, kutu voi häiriintyä ja viivästyä. Jos taas alkionkehityksen aikana veden lämpötila on korkeampi, se nopeuttaa alkionkehitystä ja aikaistaa kuoriutumista. Poikaset voivat kuoriutua aikaan, jolloin niille ei vielä ole sopivaa ravintoa. Kohonnut veden lämpötila aiheuttaa myös erilaisia epämuodostumia kehittyviin poikasiin, sitä enemmän mitä korkeampi lämpötila. Jo 1–2 astetta normaalia korkeampi lämpötila voi aiheuttaa epämuodostumia. Kuitenkin alkionkehityksen varhaisimmat vaiheet mädin hedelmöityksestä alkaen ovat herkimpiä ja alkionkehitys voi pysähtyä tai jo varhaisemmissa vaiheissa ja alkiot kuolla. Samantapaiset vaikutukset lämpimillä vesillä voi olla muihinkin syyskutuisiin lajeihin kuin siikaan. Lämpimän veden aikaan lisälämpö haittaa kevätkutuisten kalojen kutua ja alkionkehitystä. Lisäksi olot voivat huonontua liikaa myös aikuisille kaloille, kun hapen liukoisuus vähenee veden lämpötilan noustessa. Eikö jätevedelle voisi järjestää lämmön talteenottoa ja käyttää lämpö hyödyksi?
Ilpo Koppinen
Puheenjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri
Risto Vilen
Aluesihteeri
Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri
[1] Meays, C. & Nordin, R. 2013. Ambient water quality guidelines for sulphate. Technical appen-dix. Update, April 2013. Water Protection & Sustainability Branch. Environmental sustainability and Strategic Policy Division. Ministry of Environment, Province of Brittish Columbia. 47 s.
[2] Tolerance of whitefish (coregonus lavaretus) early life stages to
Manganese sulfate is affected by the parents, Hanna E. Arola,*y Juha Karjalainen, etc.