Lienee aika tavallista, että omaa kotiseutua pitää itsestäänselvänä ja tuikitavallisena. Kaiken hienon arvelee helposti olevan muualla, siellä, missä ovat vuoristopurot ja lumiset huiput, palmujen suhina ja kuumat rantahiekat, eksoottisen tulivuoret, kultakattoiset temppelit, elämää tihkuvat sademetsät… Ne ovatkin hienoja, mutta yhtä lailla arvokasta on täällä kotiseudullakin. On tummia, salaperäisiä puroja ja jokia, havupuiden kohina tuulessa, historiaa kuiskiva, rauhallinen peruskallio allamme ja sen pinnalla jääkausista kertova maaperä, harmaat ladot, metsien ja soiden ainutlaatuinen elämä. Se on tutulla tavalla tärkeä, ja sitä meidän pitää varjella, sillä se on vastuullamme.
SARVIKKAANKOSKET
Ei kannata lähteä Kanariansaarille ennen kuin on käynyt vaikkapa Lapuanjoen Sarvikkaankoskilla Kuortaneella. Jokikanjonin kasvillisuus on poikkeuksellisen rehevää lehtoa. Keväisin tulva-aikana kosken kuohut ovat hurjat, muina aikoina vesi virtailee leppeämmin. Talvella siellä voi kohdata saukon. Sarvikkaankosket on suosittu kalastuspaikka. Luontovalokuvaajat käyvät kuvaamassa siellä loppukesän öinä vesisiippoja ja pohjanlepakoita. Mistään muusta kuortanelaiskohteesta ei olekaan yhtä paljon kuvia maailmalla kuin on Sarvikkaan vanhasta sillasta ja sen alla lentävistä lepakoista.
LARVANEVA, MULKKUJÄRVET
Larvaneva ja Mulkkujärvi sijaitsee Alavudella lähellä Kuortaneen rajaa, Vähä-Mulkkujärvi on Kuortaneen puolella. Paikka on hyvä retkikohde, sillä Mulkkujärven ympärille on rakennettu luontopolku ja laavu nuotiopaikkoineen. Alkukesällä retkeilevien pitää muistaa, että suolla ja järven ympäristössä eletään herkkää lisääntymisvaihetta. Silloin pysytään polulla. Mulkkujärvet ja Larvaneva ovat erityisesti linnustollisesti arvokkaita. Lintumaailman tarkkailua helpottamaan Mulkkujärven etelärannalle on rakennettu lintutorni. Mulkkujärvellä voi kohdata lintujen lisäksi poikkeuksellisen hiljaisuuden, ihmisperäistä melua siellä kuulee vain harvoin. Alue on yhdessä Kuorasjärven Etelä-Majasaaren kanssa Natura-2000 -kohde.
ETELÄ-MAJASAARI
Etelä-Majasaari sijaitsee Alavuden Kuorasjärven eteläosassa. Saari on suojeltu lehtojensuojelualueena 1990-luvun alkupuolella. Kaikkein arvokkain Etelä-Majasaaren kasveista lienee metsälehmus eli niinipuu. Laji on sinnitellyt saaren suojissa vuosituhansien ajan jäänteenä lämpökaudelta. Metsälehmuksen lisäksi saaressa kasvaa kielo, valkolehdokki, sudenmarja ja lehtokuusama. Etelä-Majasaaresta on kirjoitus vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 6 / Antero Mäkelä).
KAULALAMMINNEVA, TAUSNEVA JA RIMMINNEVA
Kaulalamminneva, Tausneva ja Rimminneva Kuortaneella kuuluvat laajaan, lähes yhtenäiseen suokeskittymään, joka levittäytyy Kuortaneen ja Alavuden läntisissä osissa aina Larvanevalle saakka. Suurin osa tämän suoalueen kosteikoista on ehditty jo ojittaa, mutta jotakin sentään on jäänyt jäljelle. Ehkä vielä jonakin päivänä näemme, että länsiosien suoavaruutta aletaan ennallistaa; Kinkonevan ja Kiimanevan ojat tukittaisiin, samoin tilkittäisiin Hietaharjunnevan, Pohjaisnevan ja Kuhjonnevan laiteita kuivaavat kaivannot. Tällaisia ilmastotekoja tarvitaan nyt nopeasti.
Näillä soilla voi luonnonlajeja häiritsemättä retkeillä loppukesällä, syksyisin ja alkutalvella, muina aikoina jätetään alueen alkuperäislajistolle pesimärauha.
KUIVASJÄRVI
Alavudella sijaitseva Kuivasjärvi on arvokas, Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva lintujärvi. Sen vedenpintaa on aikoinaan laskettu heinämaiden saamiseksi. Siksi se on hyvin matala, ja sen rantoja kiertävät leveät vesikasvien vyöt. Muodoltaan se on sokkeloinen. Yhdestä paikasta käsin järvi ei paljasta koko lintumaailman rikkauttaan. Järvellä voi kesällä kohdata kurkiperheen harppomassa kortteikossa ja ruskosuohaukan kaartelemassa ruovikoiden yllä, kevätöisin saattaa kuulla luhtahuitin huittailua, harvinainen harmaasorsakin havaitaan usein keväisin. Vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 4) on Jukka Koiviston teksti Kuivasjärvestä. Luonnonystävät teki aikoinaan retken Kuivasjoen rantametsään. Retkellä kertyneistä kasvitiedoista löytyy pieni kirjoitus Saukonjälki-lehdessä (nro 5 / Terttu Rajala).
NISOS
Nisos-järvi Kuortaneella on rauhoitettu lintuvesiensuojeluohjelman mukaisesti. Matala järvi on suurelta osin peltojen ja asutuksen ympäröimä. Siellä ei ole lintutornia, mutta järvelle on esteetön näköala maanteiltä sekä länsi- että itäpuolelta. Alkukesällä pienellä järvellä on monenlaista elämän ääntä. Öisin kaulushaikarat puhaltavat ja naurulokit kirkuvat lennellen paikan yllä yrittäen pitää huolta, että pedot pysyvät loitolla niiden pesiltä. Samalla lokit varjelevat muidenkin lintujen pesiä. Vedessä pulikoivat nokikanat, silkkiuikut ja monet sorsalajit. Ruskosuohaukka pitää ne valppaana. Loppukesällä 2018 veden pinta laski poikkeuksellisen alas. Tuolloin järven rantalietteillä tavattiin harmaahaikaroita, paikalle tuli myös useita jalohaikaroita.
VÄHÄ-VEHKAJÄRVEN IKIMETSÄ
Alavudelta löytyy palanen vanhaa, hienoa metsää Vähä-Vehkajärven itärannalta. Kohde on hyväksytty vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja se kuuluu Natura 2000 -alueeseen. Metsästä löytyy järeitä haapoja, lahopuuta ja vanhalle metsälle luonteenomaista sieni- ja eläinlajistoa. Vähä-Vehkajärven rannoilla kasvaa leveänä vyöhykkeenä luhtaista saranevaa, rannan tuntumasta löytyy myös korpea. Vähä-Vehkajärven luonnosta löytyy kolme kirjoitusta vanhoista Saukonjälki-lehdistä (numerot 4 / Antero Mäkelä sekä numerot 5 ja 6/ Jouni Kalmari).
NIKULINNEVA
Nikulinnevan-Porrasnevan alue löytyy Alavuden ja Virtain rajamailta, Iso-Vehkajärven kaakkoispuolelta. Suomaisema jatkuu Virtain puolella Haukkanevan ja Ruuhinevan suojelualueina. Tätä suokokonaisuutta voi pitää eteläisen Suomenselän suurimpana ja kauneimpana. Nikulinnevan suojelualueella on useita pieniä lampia, mm. Valkeinen, poikkeuksellisen kirkasvetinen lähdejärvi. Suoalue on syrjäinen ja vaikeakulkuinen. Siksi siellä viihtyvät arat erämaiset eläinlajit. Toki suolla liikkuu myös ihmisiä. Kesäisin nevalla voi nähdä marjastajia sankoineen tai kalastajia Valkeisen ja Nikulinlammen rannalla koettelemassa onneaan. Suolla voikin luonnonlajeja häiritsemättä retkeillä kesällä valokkien kypsyessä, syksyisin ja alkutalvella, mutta muina aikoina (kevättalvesta sydänkesään) jätetään alueen alkuperäislajistolle pesimärauha. Nikulinnevan suojelualueesta löytyy kirjoitus vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 5 / Antero Mäkelä).
PENNALANLAHTI
Kuortaneenjärven eteläinen osa on luontonsa puolesta rikas ja maisemallisesti kaunis. Lapuanjoen laaja suistomatalikko on etenkin muuttoaikoina linnustollisesti merkittävä. Luontoarvojensa takia Pennalanlahti valittiin maamme 100-vuotisjuhlavuotena yhdeksi Suomen luontohelmikohteeksi.
Pennalanlahdesta ja yhdistyksemme työstä sen luonnon säilyttämiseksi löytyy pitkä kirjoitus Saukonjälkilehti nro 9: n sivuilta.
Pennalanlahden luontoasiosta on kaksi kirjoitusta Saukonjälki-lehdissä ( nro 4 ja 7 / Esko Rajala).
PONNENJÄRVI
Matala Ponnenjärvi löytyy aivan Töysän keskuksen tuntumasta. Tämäkin järvi on aikoinaan laskettu. Hajakuormitus koetteli veden laatua aiheuttaen kalakuolemia, kunnes 1990-luvulla perustettiin Ponnenjärven kunnostustoimikunta. Tavoitteena oli vähentää ravinteisuutta ja kunnostaa rantoja siten, että järven linnuston olosuhteet otettiin huomioon. Lopputulos on osoittautunut hyväksi. Järvellä voi kohdata hienoja lintuja, kuten kaulushaikaran, ruskosuohaukan ja härkälinnun. Niiden tarkkailu onnistuu hyvin lintutornista käsin. Ponnenjärven kunnostushankkeesta löytyy kirjoitus vanhassa Saukonjälki-lehdessä (nro 5 / Reijo Salmi).
TOHNINMÄKI
Tohninmäki Töysän Tohnissa on Luonnonystävien toimialueen korkein kohde, 224 m mpy. Mäki on laeltaan ravinteinen, sillä se on niin korkea, että jääkauden jälkeinen korkeinkaan vedenpinta ei ole yltänyt huuhtelemaan mäen lakea. Alarinteet ovat selvästi lakea karumpia. Koska Tohnin maaperä on ravinteinen, paikan kasvillisuus on poikkeuksellisen rehevää. Maanteiden ojassa saattaa kasvaa upea hiirenporras, ja metsästä löytyy käenkaaleja, valkolehdokkeja, pussikämmeköitä, tähtitalvikkeja, nuokkuhelmikkää ja metsäkurjenpolvia. Tohnin kasvillisuudesta on kirjoitus Saukonjälki -lehdessä (nro 4 / Terttu Rajala).
KATAJAKORPI
Katajakorven lehtoalue sijaitsee Kuortaneen länsiosassa. Se kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan. Sieltä on ehditty rauhoittaa lopullisesti vasta pieni alue, mutta loppukin kyllä rauhoitetaan. Paikan kasvillisuus on ainutlaatuinen. Siellä kasvaa kieloa, näsiää, lehtokuusamaa, tervaleppää, mustakonnanmarjaa, valkolehdokkeja, tähtitalvikkeja, metsäruusuja, lehto-orvokkeja, onpa joku löytänyt sieltä joskus jopa harvinaisen metsänemän. Katajakorven kasvillisuudesta löytyy tarkempaa tietoa tästä linkistä: Kuortaneen Katajakorven kasvillisuudesta.
LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖN RAUHOITUSKOHTEET
Alavutelaiset voivat ylpeillä siitä, että kaupungin alueella on peräti kolme Luonnonperintösäätiön hankkimaa rauhoituskohdetta: Haveri-Lampila, Kruununmaa ja Tevalehto. Lisäksi aivan toimialueemme ”naapurustossa”, Alajärven Lehtimäellä sijaitsee Heineva, missä on noin 37 hehtaarin kokoinen suojeluala. Se on Luonnonperintösäätiön ensimmäinen suojelukohde Etelä-Pohjanmaalla. Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila kirjoitti näistä neljästä suojelualueesta esittelytekstin uusimpaan Saukonjälkilehteen.
Maiden aiemmat omistajat ovat tahtoneet, että tilat rauhoitetaan. Myynti Luonnonperintösäätiölle takaa vahvimmin kohteiden säilymisen tuleville sukupolville. Haluamme muistuttaa kaikkia maanomistajia Luonnonperintösäätiön tarjoamasta joustavasta rauhoittamistavasta.
LINTUTORNEJA
Lintutorneja löytyy Kuortaneenjärveltä Kaarankajoen laskukohdasta, Töysän Ponnenjärveltä, Alavuden Kuivasjärven Pikkuselältä ja Mulkkujärveltä, Kuortaneen Sarvijärveltä.
