Yhdistyksemme nimi on Suomenselän Luonnonystävät, sillä toimialueemme sijaitsee Suomenselän läntisellä laidalla. Täällä vedenjakajan karu luonto kohtaa lakeusmaiseman sillä seurauksella, että tänne on aikojen kuluessa kehittynyt upea suoluonto.
Harmillista on se, että kotiseudullamme on ollut poikkeuksellisen ahkeraa ojitustoimintaa, ja suurin osa suoalasta on menetetty. Seuraavat karut tiedot on poimittu Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeen loppuraportista vuodelta 2013:
Alavudella (Töysä mukaanlukien) on 34706 ha suota. Se on 30 % kunnan pinta-alasta.
Suoalasta on ojittamatta vain 2107 ha. Muutosaste on 93,9 % (Alavus 92,2 %, Töysä 99 %).
Alavuden suopinta-alasta on suojeltu 4,1 %. Suojeluprosenteista puuttuvat vuonna 2016-2017 suojellut kohteet Tevalehto, Kruununmaa ja Haveri-Lampila, joilla olevat suot lisäävät hiukan (noin 16 hehtaarilla) turvemaan pinta-alaa. Tevalehto on lähes kokonaan kosteikkoa, vanhaa järviallasta. Kruununmaan tilaan kuuluu noin 7 ha Isonevaa.
Kuortaneella on 14150 ha suota. Se on 29 % kunnan pinta-alasta.
Suoalasta on ojittamatta 492 ha. Muutosaste on 96,5 %.
Kuortaneella ei ollut kartoituksen tekovaiheessa vuonna 2013 vielä yhtään suojeltua suoalaa. Nyt suojelutilanne on hiukan korjaantunut yksityisen pienen (noin 8 ha) suojelualueen myötä nostaen suon rauhoitusosuuden noin 0,057 %:iin. Natura 2000 -ohjelmaan kuuluu vain Vähä-Mulkkujärvi.
Rauhoituksen ulkopuolella olevat hienoimmat kuortanelaissuot ovat Kaulalamminneva, Tausneva, Rimminneva ja Haudantausneva. Näistä kolme ensimmäistä kuuluvat soidensuojelutyöryhmän valitsemiin valtakunnallisesti arvokkaisiin soihin.
Toimialueemme ei voi ylpeillä suoluonnon säästämisellä. Muutosasteet ovat jopa huonommat kuin Etelä-Pohjanmaalla keskimäärin. E-P:n keskiarvo on 91,7 %, mikä sekin on käsittämättömän korkea.
Soiden ojituksia on tehty, koska on tahdottu lisää metsänkasvatusalaa, peltoa ja turpeennostokenttiä. Suoluontoa on hävitetty erityisesti viimeisten 50-60 vuoden aikana. Nykyinen peruskarttalehti näyttää aivan toisenlaiselta kuin kartta vuodelta 1964. Suunnitelmia tehtäessä toimenpiteiden vaikutuksia ei ole huomioitu. Silmät on suljettu ojitusten vesistöpäästöiltä, ojitusten vaikutusta tulviin ei ole kyetty arvioimaan, suolajien merkitystä ei ole nähty ja täysin pimennossa on aikoinaan ollut myös soiden merkitys säälle ja ilmastolle. Ympäristöväen ääntä ei aikoinaan tahdottu eikä osattu kuulla. Nyt ollaan tilanteessa, missä lopulta aletaan hiukan ymmärtää, miten uskomattoman ainutlaatuinen Pohjanmaan suoluonto on ja käsittää sen globaali merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastolle. Päättäjät vielä kipuilevat sen kanssa, kumpiko realiteetti on merkittävämpi, paikallisen turvetuotannon jatkuminenko vaiko planeetan lajiston ja ilmaston suojelu.
Koska suoluonnon tila on päässyt kehnoksi, on Luonnonystävät koettanut toimia jäljellä olevan suoluonnon puolesta. Jäsenistöämme on osallistunut suon ennallistamistalkoisiin, olemme antaneet aluehallintovirastolle lausuntoja turvehankkeista ja puolustaneet soita lehtikirjoituksin, tutkimuksin, muistutuksin ja valituksin. Olemme näin saaneet pelastettua muutamia soita turvekauhalta.