Tausnevan ja Kaulalamminnevan puolesta tehtiin työtä vuosina 2010-2015. Vaasan hallinto-oikeuden päätös sammutti lopulta turpeenkaivamissuunnitelman näillä soilla. Samoina vuosina luontoväkeä työllisti Vapon hanke Rimminnevalle. Se kaatui vuonna 2015 korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen.
Tausneva, Kaulalamminneva ja Rimminneva sijaitsevat Kuortaneen läntisessä kolkassa. Suot ovat osa suurta suokeskittymää, joka alkaa pohjoisessa Hirvijärveltä jatkuen Rimminnevan, Tausnevan-Kaulalamminnevan jälkeen Kuhjonnevalle ja Pohjaisnevalle päätyen lopulta Larvanevalle. Nämä suot ovat edustavia näytteitä entisestä laajasta suoluonnosta. Menetettyjen nevojen väljyyttä voi enää vain arvailla, kun katsoo vanhaa peruskarttaa.
Onneksi sentään edes nämä ovat vielä säästyneet melko hyvin. Täysin luonnontilaisia ne eivät toki ole. Kaikkien reunoja viiltävät ojat, jotka ovat kuivattaneet enemmän tai vähemmän rämelaiteita ja korpia. Tausnevan vesien virtauksia peukaloitiin jo vuosikymmeniä sitten, ja nykyään nevan etelälaitaa Seinäjoen tien varressa kalvaa turvekaivos. Onneksi näiden soiden nevaiset keskiosat ovat sentään edelleen toimivia. Alueen erämaisuuden vuoksi alueella esiintyy isoja petolintuja. Soilla tavataan myös mm. laulujoutsen, kurki, riekko, kapustarinta, keltavästäräkki. Tausnevalta ja Kaulalamminnevalta on havainto erityissuojeltavasta suovenhokkaasta.
Monien mielestä viimeiset suot kannattaa jättää luonnontilaan. Perusteita:
– Soilta löytyy mukavasti lakkoja ja karpaloita. Varsinkin Tausneva on suosittu marjastuspaikka.
– Suot ovat maisemallisesti poikkeuksellisen kauniita ja siksi luonnossa liikkuvat marjastajat, metsästäjät ja muut kokevat ympäristön voimia antavaksi.
– Ojittamaton suo on riistaeläimille tärkeä lisääntymisalue. Soilta on tavattu mm. riekkoja. Rimminneva ja Kaulalamminneva ovat teerien soidinsoita.
– Suolla on historiallista merkitystä. Kaulalamminnevalla on metsäsaarekkeita, jotka ovat aikoinaan tarjonneet suojaa asukkaille isovihan vainoilta. Yhden metsäsaarekkeen nimikin on Pakosaari. Kuinka moni länsirantalaissuku olisi sammunut elleivät suosaarekkeet olisi piilottaneet ihmisiä?
– Kauniiden maisemien ja historiallisen merkityksen vuoksi nevoja voi käyttää taloudellisen hyödyn lähteenä suuntaamalla sinne harkitusti luontomatkailua lintujen pesintäajan ulkopuolella loppukesällä, syksyllä ja alkutalvella. Rahkasammalpintojen värimaailma on uskomaton!
TAUSNEVAN JA KAULALAMMINNEVAN UHKAT
VUONNA 2009
Kuortaneen kunta antoi luvan maa-ainesten (kalliolouhinta) ottoon Tausnevan lähialueelle. Länsi-Suomen ympäristökeskus valitti päätöksestä. Vaasan hallinto-oikeus rajoitti louhoksen toiminta-aikaa.
VUONNA 2010
Kaulalamminniemen metsä kaadettiin talvella 2009-2010.
Turveyrittäjä teki kevättalvella ilmoituksen kahden alle 10 ha:n turpeennostoalueen perustamisesta. Toinen alue koski Tausnevaa ja toinen Kaulalamminnevaa.
Keväällä ELY-keskus lausui, että luonnontilaisuuden ja luontoarvojen takia turpeennostoa ei pitäisi tehdä kyseisillä soilla. Jos kuitenkin hanketta viedään eteenpäin, tulee alueen luontoarvot selvittää.
Turveyrittäjän luontokartoittaja ei löytänyt suolta mitään luontoarvoja.
Huhtikuulla Luonnonystävät teki toimenpidekieltoaloitteen ympäristökeskukselle.
Soiden kohtalosta käytiin keskustelua lehtien palstoilla ja kyläläisten kesken. Monet kyläläiset toivoivat soiden säästyvän luonnontilaisina, mutta vanhojen naapuruus- ja sukulaisuussuhteiden takia hanketta ei haluttu avoimesti vastustaa.
Perhosharrastaja tutustui kesällä soiden lajistoon havaiten Tausnevalta seuraavat uhanalaislajit: Nola karelica, Aspitates gilvaria, Clepis pallidana. Kaulalamminnevalta havaittiin levinneisyydeltään pohjoinen Symphitis funebris. Tiedot ilmoitettiin ELY-keskukselle. Samalla ilmoitettiin lintuharrastajan tekemien suolintulaskentojen tulokset ja muut alueen lintuhavainnot sekä kasvikartoitukset turpeennostoaloiksi suunnitelluilta kohdilta.
VUONNA 2011
Alueella tavattiin luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityissuojeltava laji, jonka suojelusta poikkeamiseen tulee hakea luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista poikkeamislupaa. ELY-keskuksen mukaan turpeenkaivuu ja erityisesti alkutalvella ja kevättalvella toiminnasta aiheutuva liikenne häiritsisivät lajin lisääntymistä. Siksi ELY-keskus tulkitsi, että mikäli toiminta halutaan aloittaa, toiminnalle pitää hakea poikkeamislupaa luonnonsuojelulain 39 §:n säännöksistä.
Maaliskuussa turveyrittäjän poikkeuslupahakemus tuli vireille.
Kaulalamminnevan linnusto selvitettiin kesällä (Raimo Laurila: Kuortaneen Kaulalamminnevan linntustoselvitys 2011). Selvitys paljasti, että suolla on huomattavia linnustollisia arvoja. Kartoituksessa havaittiin 9 uhanalaisluokiteltua lajia, joista 7 pesivänä. Lintudirektiivin 1-liitteessä mainituista lajeista nevalla pesii 2 lajia, lisäksi neljästä lajista tehtiin havainto.
Heinäkuussa ELY-keskus päätti, että turvehanke ei edellytä poikkeamista luonnonsuojelulain 39 §:n säännöksistä. Ehtona oli, että mikäli erityissuojeltavan lajin pesintää tapahtuisi hankealueen lähellä, kysymys poikkeamisluvasta on saatettava uudelleen vireille. (EPOELY/546/07.00/2010, EPOELY/547/07.00/2010)
Luonnonystävät sekä Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja Suomenselän lintutieteellinen yhdistys valittivat päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen.
VUONNA 2012
Kesäkuussa Vaasan hallinto-oikeus teki asiassa päätöksen (12/0467/2) kumoten ELY-keskuksen päätöksen ja palauttaen asian ELY-keskukselle.
VUONNA 2013
Kesäkuulla havaittiin, että Tausnevan turvekentäksi aiottua aluetta ja tämän viereistä suota aina Tausnevanuomaan saakka oli ojitettu. Ojat laskevat suoraan Tausnevanuomaan, mistä vedet valuvat Varpulan tekojärveen. Kävi ilmi, että ojituksesta ei ollut tehty ilmoitusta.
Kesällä Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri lähestyi ympäristöministeriötä ojitukseen liittyen. Heinäkuussa ympäristöministeriö vastasi mm. seuraavasti: ”1.1.2012 voimaan tulleen vesilain (587/2011) 5. luvun 6 § edellyttää, että muusta kuin vähäisestä ojituksesta on tehtävä vähintään 60 vrk ennen ojitusta kirjallinen ilmoitus ELY-keskukselle. Ilmoituksen tulee sisältää kuvaus hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista ja vaikutusalueesta. EPOELY ryhtyy toimenpiteisiin, mikäli vesilakia ei ole noudatettu.” ELY-keskus kuitenkin ainoastaan kehotti ojitustahoa tekemään ojituksesta ilmoituksen jälkikäteen.
Kesäkuun lopulla hyönteisharrastajat löysivät suovenhokkaan (Nola karelica) myös Kaulalamminevalta. Laji on määritelty 1.7. lähtien erittäin uhanalaiseksi ja erityisesti suojeltavaksi. Luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti erityissuojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää.
Vähän ennen joulua ELY-keskus päätti (EPOELY/547/07.00/2010), että turveyrittäjän hankkeet eivät edellytä poikkeamista luonnonsuojelulain 39 §:n säännöksistä isojen lintujen kannalta arvioituna, jos hanke toteutetaan hakijan ilmoittamalla tavalla. Lisäksi ELY asetti muutamia ehtoja ja rajoituksia.
VUONNA 2014
Luonnonystävät, Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri sekä Suomenselän lintutieteellinen yhdistys valittivat ELY-keskuksen päätöksestä. Toteutuessaan hanke kalvaisi lisää Tausnevaa ja aloittaisi Kaulalamminnevan tuhoamisen.
VUONNA 2015
Hallinto-oikeus kumosi ELY-keskuksen päätöksen. Hallinto-oikeuden mukaan poikkeuslupa olisi tarvittu. Turveyrittäjän toissijaisesti tekemää poikkeuslupahakemusta ei palautettu ELY-keskuksen päätettäväksi, vaan asian jouduttamiseksi hallinto-oikeus hylkäsi poikkeusluvan. Päätös pelasti Tausnevan ja Kaulalamminnevan turvekaivokselta.
RIMMINNEVAKIN PELASTUI
Rimminneva sijaitsee Tausnevan ja Kaulalamminnevan pohjoispuolella. Rimminnevan laiteet on ojitettu, mutta suon keskiosa on edelleen arvokasta suota. Nevalla kasvaa valokkeja, jotka tuottavat hyvinä vuosina poimittavaa. Suo on tärkeä linnustonsa kannalta, se on mm. teerien soidinsuo. Rimminneva on aikoinaan ollut seutukunnan viimeinen suo, missä metsähanhi on pesinyt. Ehkä siitä tulee seutukunnan ensimmäinen suo, minne metsähanhi palaa pesimään?
Vapo OY hankki suon omistukseensa ja teki turpeennostohankkeeseen liittyen ympäristölupahakemuksen aluehallintovirastolle. Vapo:n luontokartoittaja löysi suolta tuolloin suovenhokkaan. Aluehallintovirastolle toimitettiin luontoväen tiedossa olleet Rimminnevan havainnot. Helmikuussa 2013 aluehallintovirasto antoi hiukan yllättäen ympäristöluvan Vapolle.
Luonnonystävät teki yhdessä Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin kanssa valituksen ympäristöluvasta.
Maaliskuun 18. päivänä 2014 hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston luvan.
Vapo OY valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO tutki asian ja hylkäsi 35-sivuisella päätöksellään Vapo OY:n valituksen selvin äänin 7-2 syksyllä 2015. Rimminnevasta ei siis tule 46.8 ha:n suuruista turpeennostoaluetta.
