Yölaulajien konsertti nyt parhaimmillaan!
Lintumaailman yölaulajien konsertti on parhaimmillaan juuri nyt kesän kynnyksellä ja alkukesän valoisina öinä. On siis mainio hetki lähteä omatoimiselle yölaulajaretkelle. Eikä kannata liikaa aikailla, sillä sirittäjät, kerttuset ja satakielikin lopettavat laulun, kun pesintä alkaa eli kun koiraat saavat houkuteltua naaraan reviirilleen.
Jos yölaulajat eivät ole vielä kovin tuttuja, niin voit ottaa avuksesi tämän yleisempien yölaulajien esittelyn. Ainakin joidenkin yölaulajien laulua voit kuulla ihan kotisi lähiympäristössä, joten yölaulajien etsiminen on mitä parasta lähiretkeilyä!
Satakieli
Satakieli on vaatimattoman värinen, niin kuin muutkin pienet yölaulajat. Selkäpuoli sillä on harmaanruskea ja vatsa vaalea. Pyrstö on ruosteenruskea.
Laulu on voimakas, ja siinä on erilaisia kirkkaita huiluääniä sekä teräviä näppäilyjä vihellyksineen.
Satakieli pesii yleisesti eteläisessä Suomessa kosteissa, tiheissä pajuviidakoissa ja lehdoissa, usein erilaisten vesistöjen äärellä.
Viitakerttunen
Viitakerttunen on selkäpuolelta harmaanruskea ja alapuolelta vaalea pikkulintu. Muistuttaa hyvin paljon luhta- ja rytikerttusta.
Viitakerttunen on huippulaulaja, ehkä paras! Lintu esittää mitä erilaisempia ääniä ja matkintoja samaan harvaan tahtiin. Se toistaa kutakin aihetta useaan kertaan ja väliin laittaa maiskahtavan tsek-äänen. Yhtä taidokas yölaulaja, luhtakerttunen, esittää laulunsa hyvin kiihkeällä rytmillä.
Viitakerttunen on Länsi- ja Keski-Suomen laji, kaakosta levinnyt maahamme. Se pesii avoimilla pensaikkomailla, ojanvarsipensaikoissa ja jopa villiintyneissä puutarhoissa. Lajin runsaus vaihtelee suuresti (samoin kuin muillakin yölaulajilla), johtuen kevään sääoloista.
Pensassirkkalintu
Pensasirkkalintu on harmaanruskea puvultaan, jossa on heikkoa viirutusta niin selässä kuin vatsapuolellakin. Sirkkalinnuille tyypillisesti sillä on suippo pyrstö.
Laulu on yksitoikkoista siritystä, joka voi jatkua katkeamattomana minuutti kaupalla. Siritys tuo mieleen heinäsirkan äänen. Laulu muistuttaa toisen sirkkalinnun, viitasirkkalinnun ääntä, mutta on nopeampi rytmiltään.
Pensassirkkalintu viihtyy avoimilla, pensaikkoisilla ja kosteilla alueilla, pakettipelloilla ja vesistöjen läheisyydessä.
Pensassirkkalintua esiintyy maassamme Oulun korkeudelle saakka.
Ruokokerttunen
Ruokokerttunen on harmaan ruskea pikkulintu, mutta kirjavampi kuin muut pienet yölaulajat voimakkaine, valkoisine silmäkulmajuovineen.
Ruovikoista kuuluu voimakas, monipuolinen, vuolas laulu. Lintu matkii myös paljon muiden lajien ääniä erilaisten raksutusten seassa. Ruokokerttunen pyrähtää välillä lyhyesti laululentoon ruovikon yläpuolelle.
Laji on levinnyt yleiseksi koko maahan.
Kaulushaikara
Kaulushaikara on väritykseltään vaalean ruskea tummine juovineen. Sillä on hyvä suojaväri elinympäristössään rantaruovikossa.
Kevät- ja kesäöinä voi kuulla kaulushaikaran todella matalan bassoäänen, kuin tyhjään pulloon puhallettaisiin. Kolmesta viiteen kertaan peräkkäin toistuva ääni voi kantaa kilometrejä hyvissä sääolosuhteissa.
Kaulushaikara on pääasiassa eteläinen ja kaakkoinen laji.
Lehtokurppa
Lehtokurppa on ruskean ja harmaan kirjava, pitkänokkainen kahlaajalintu. Kooltaan se on noin naakan kokoinen.
Lehtokurppa asustelee kosteissa metsissä, josta se nousee kevätillan hämärtyessä soidinlennolleen. Se kiertää puiden latvojen korkeudella ympyrän muotoista, kilometrin mittaista lenkkiään kurnuttaen ja päästelleen väliin terävää pist-ääntä.
Lehtokurppa on yleinen Keski- ja Etelä-Suomen laji esiintyen Oulun korkeudelta hieman pohjoiseen.
Kehrääjä
Kehrääjä on väritykseltään ruskea. Siivissä ja pyrstössä on valkoiset laikut.
Etelä- ja Keski-Suomessa hiekkapohjaiset mäntykankaat ovat kehrääjän mieleen. Sieltä kuuluu kevät- ja kesäöinä erikoinen surina höystettynä kruit-äänellä ja siivenläpsytyksillä.
Kehrääjä lentää hämärissä iso suu ammollaan pyydystäen yöperhosia kitaansa. Jos matkii kehrääjän siipien läpsytystä taputtamalla käsiä, voi sen saada tulemaan lähelle tarkastamaan tilannetta!
Sarvipöllön poikanen
Kesäyönä metsänreunasta voi joskus kuulua ruosteisen saranan vinkuvaa ääntä. Siellä on silloin äänessä sarvipöllön nälkäiset poikaset, jotka kerjäävät emoiltaan ruokaa.
Sarvipöllö pesii Etelä- ja Keski-Suomessa maanviljelysympäristön metsiköissä. Pesimäkanta vaihtelee vuosittain myyrätilanteen mukaan.
Teksti ja kuvat: Petri Hirva
Ääninäytteet: Lintujen-äänet.net