Hyvän tuulen hyönteisbuffet lepakoille Kuusijärvellä
Vesisiipat ovat luontoharrastajalle kiinnostavia ja varsin kiitollisia seurattavia. Kunhan loppukesän sää on kohtuullinen, niitä havaitsee tunnetuilla saalistuspaikoilla auringonlaskun jälkeen lähes varmasti – eikä niskoja tarvitse jännittää tähystelemällä korkealle taivaalle. Vähän veden pinnan yläpuolella lentävät vesisiipat on helppo erottaa, kunhan tietää mitä etsii.
Elokuun 3.päivän ilta Vantaan Kuusijärvellä muistutti kuitenkin, että kauniinakin iltana sääoloja kannattaa arvioida vähän tarkemmin. Kevyt, mutta hetkittäin puuskaiseksi vaihteleva länsituuli puhalsi hyönteiset pois suosikkihavaintopaikaltani itärannalta. Turhan odottelun jälkeen lähdin kiertämään järveä ja parinsadan metrin päässä järven kaakkoiskulma olikin riittävän suojainen ja useat lepakot kiertelivät melko suppeita ympyröitä lähellä rantaviivaa.
Tämän vesisiipan saama isokokoinen saalis osoittaa, että buffet-pöydän antimista riitti apetta mainiosti. Pienellä alueella kiertävät lepakot ovat tietysti sopivat tietysti hyvin valokuvaajan kohteeksi ja sainkin muutamassa minuutissa useampia kohtuullisia kuvia. Siipat on kuvattu noin kahden metrin etäisyydeltä. Sitten puuskittainen tuuli jälleen kääntyi, eikä kaakkoinen poukamakaan enää tarjonnut suojaa. Pienellä mutkarantaisella järvellä hyönteiset ja lepakot kokoontuivat luultavasti jonkun muun poukaman rantaan.
Paljaalla silmällä hämärässä katsottuna lepakoiden lento näyttää poukkoilevalta, ikään kuin joku olisi heittänyt vanhan nahkahanskan. Oikeastaan vasta tarkempi seuranta ja valokuvaaminen paljastavat, mistä poukkoilu johtuu. Vesisiipat ovat melkoisia taitolentäjiä. Saalistuksessa tarvittavat suunnanmuutokset ovat tiiraakin nopeampia ja ratkaisevalla hetkellä saalistaja varmistaa onnistumisen tarvittaessa tekemällä itsestään haavin.
Teksti ja kuvat: Ahti Terhemaa
Muista myös yhdistyksen lepakkoretket:
