Lepät ovat kevään varhaisia kukkijoita

Kutittaako silmiä, aivastuttaako? Saatat olla allerginen lepän siitepölylle. Molemmat Suomen leppälajit kukkivat hyvin varhain keväällä ennen lehtien puhkeamista ja hedenorkoista leviävä siitepöly aiheuttaa monille ihmisille keväisin allergiaoireita. Nyt onkin hyvä hetki tutustua paremmin Suomen leppälajeihin.

Suomessa kasvaa kaksi leppälajia, molemmat yleisiä: harmaaleppä (Alnus incana) ja tervaleppä (A. glutinosa), mutta vain harmaaleppä on levinnyt Lapin perukoille saakka. Tervaleppä kasvaa kosteikoilla, soilla ja vesistöjen varsilla, harmaalepän tapaa pääasiassa kuivemmilta paikoilta. Kumpikin laji voi kasvaa korkeaksi puuksi, mutta varsinkin harmaaleppä jää vaatimattomammaksi, usein vain 10-15-metriseksi lainehtivarunkoiseksi puuksi.

Sanaa leppä on käytetty savolaismurteissa ja joissakin itämerensuomalaisissa kielissä tarkoittamaan myös verta. Kun lepän sahaa poikki tai runko vioittuu puuainekseen saakka, vauriokohdan väri muuttuu jonkin ajan kuluttua oranssiksi. Leppäkertunkin nimessä viitataan tähän väriin. Kummankin lepän puuaineksella on moninaista käyttöä.

Kesäasuiset lepät erottaa toisistaan helposti lehtiensä ulkonäöstä: Harmaalepän lehdet ovat himmeäpintaiset, molemmista päistään suippenevat (kasvitieteellinen lehtimuoto ”soikea”). Tervalepän lehti on yläpinnaltaan kiiltävämpi, nuorena jopa tervamaisen tahmea, kärkeä kohti levenevä ja hyvin typäkkäpäinen (”vastaherttainen”).

Talviasussa puut tunnistaa lepiksi pienistä käpyryhmistä oksilla (kasvitieteellisesti ”käpymäiseksi puutuva eminorkko”). Harmaalepän kävyistä useimmat ovat vailla kukintoperää, tervalepällä kaikki kävyt perällisiä.

Kumpikin laji kukkii ennen lehtien puhkeamista. Harmaaleppä kukkii aiemmin, lauhana talvena voi nähdä jopa jo helmikuun puolella pitkiksi venyneitä tuulessa heiluvia hedenorkkoja. Harmaalepän runko on myös vanhempana sileä, harmaasävyinen. Tervalepän runko muuttuu puun ikääntyessä tumman rosopintaiseksi.

Jos näet puun, jonka tuntomerkit lehtiä myöten ovat jotenkin mainittujen tuntomerkkien väliltä, olet todennäköisesti löytänyt lajien välisen risteymän, hybridilepän. Se ei ole mitenkään harvinaisuus täällä eteläisimmässä  Suomessa.

Kummastakin lajista tunnetaan erilaisia luonnossa syntyneitä liuskalehtisiä muotoja, joita on otettu käyttöön koristepuina.

Teksti ja kuvat: Vesa Järvinen