Kukkaretken kasvioppia

Luonnonkukkien päivän retken raportti

Luonnonkukkien päivänä innokas joukkomme seurasi retkenvetäjä Vesa Järvisen perässä Rusokallion maastoon hämmästelemään kaikenlaisia kasveja. Sää oli aurinkoinen, mutta melko tuulinen, joten erityisen kuuma ei retken aikana päässyt tulemaan. Lämpötila retken alussa oli noin 19 °C.

Heti kättelyssä kokoontumispaikalla silmään pisti kukkivat oravanmarjat, puistolemmikit ja puna-ailakit. Erään pienen taimen kohdalla pohdiskeltiin lukuisia talkoita muistellen oliko se lehtopalsami vai jättipalsami, mutta koska varmuutta asiaan ei saatu, jätimme se kitkemättä.

Keltakukkaisia kasveja tarkastellessamme pääsimme vertailemaan toisiinsa niittyleinikkiä ja rönsyleinikkiä. Kauempaa retkikohteesta löysimme vielä kevätleinikkiäkin merkillisen myöhään kukkivana. Tutuksi tuli myös rätvänä, tuo yleensä neliterälehtinen hanhikki. Mattomaisesti rönsyilevää huopavoikeltanoa näimme kulkureittimme varrella runsaastikin.

Puutarhakarkulaiset osoittivat, että retkikohteessa on joskus ollut asutusta tai ainakin maata on siirretty paikalle jostakin puutarhasta. Villiintyneitä koristekasveja, joita silmiimme osui, olivat mm. konnantatar (joka leviää helposti maan mukana), rönsyansikka, ruskolilja ja tuoksuvadelma.

Saniaisosastossa pääsimme tutkailemaan hiirenportaan sirppimäisiä ja metsäalvejuuren pyöreitä itiöpesäkkeitä (siis niitä ruskehtavia täpliä siellä lehden alapinnalla). Esitellyksi tuli toki myös tuttu sananjalka ja metsäimarre, joka muistuttaa kovasti sananjalkaa minikoossa. Varsinaiselle kallioalueelle päästyämme löysimme myös kallioimarteen katseltavaksemme.

Koiranheinä, tuo ehkä helpoiten tunnistettava heinä, herätti enemmänkin keskustelua heinistä ja niiden tunnistamisesta. Korkeaa violettiin vivahtavaa nurmilauhaa kasvoi alueella monin paikoin, esitellyksi tulivat myös nurmirölli, tiiviisti mätästävä metsälauha ja tavattoman kaunis nuokkuhelmikkä (Melica nutans).

Kunnon luontoretkeilijöiden tavoin kiinnitimme huomiota myös muihin luonnonihmeisiin kasvien ohella. Lintumaailmasta eniten huomiota herättivät korpit lentelemällä yllämme matalasti raakkuen. Yksi retkeläinen teki kipeää tuttavuutta kolmioriipukin kanssa, mutta havaitsemamme silmiinpistävän ja huolestuttavan harvalukuiset kimalaiset ja mehiläiset eivät aiheuttaneet pistoksia. 

Rusokallion nimen alkuperää pohdittaessa heräsi kysymys, olisiko kalliolla kovastikin hirvenjäkälää, joka on väriltään rusehtava: ja ihan oikein – kyllä kallion päältä hirvenjäkälää löytyi. Alueella kuitenkin kuljetaan ilmeisen paljon, joten monet jäkälät ovat kallioiden päältä kadonneet, koska niiden uusiutuminen on niin kovin hidasta.

Luonnonkukkien päivän teemalajina oli tänä vuonna mäkitervakko (Viscaria vulgaris). Juuri teemalajista johtuen oli retkikohteeksi valittu kallioinen paikka. Mäkitervakkoakin löysimme ihan hyvän esiintymän, joten kasvi tuli kaikessa tahmeudessaan tutuksi.

Kaikkiaan retken aikana nimettiin 121 kasvia. Paljon enemmänkin toki kasveja näimme, mutta ihan jokaista emme jääneet ihmeemmin katselemaan. Herkkä vanamo osui silmiimme lähestulkoon retken alkumetreillä, ja tuli kuvatuksi useammankin retkeilijän toimesta.

Retkiterveisin, Minerva, retken kirjuri