Sarjatalvikki kukkii parhaillaan

Tietojemme mukaan sarjatalvikki (Chimaphila umbellata) kukkii parhaillaan Hausjärvellä, joka on Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin teemalaji vuonna 2013. Monivuotinen varpu alkaa kukkia vasta viisivuotiaana ja sen pölyttäjinä toimivat mm. kimalaiset. Luonnonsuojelupiiri kerää tietoja tämän Etelä-Hämeelle ja -Savolle tunnusomaisen lajin levinneisyydestä. Piirille on tähän mennessä ilmoitettu havaintoja Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Uudenmaan luonnontieteellisistä maakunnista.

Etelä-Suomessa harvalukuisena esiintyvä varpu on tyypillinen Etelä-Hämeen kuivilla ja lämpimillä harjuilla ja mäntykankailla, mutta jää usein huomaamatta maastoutuessaan puolukoiden sekaan. Sarjatalvikin lehdet ovat aavistuksen verran kookkaammat ja sahalaitaiset. Suvun tieteellinen nimi Chimaphila tarkoittaa talvenystävää ja laji säilyy muiden talvikkien tapaan vihreänä talven yli. Se on talvikeistamme ainoa puuvartinen: tästä vanha nimi varputalvikki. Varren poikkileikkauksesta on mahdollista jopa laskea verson ikä vuosilustoista. Sarjatalvikki kukkii heinäkuussa vaatimattomin vaaleanpunaisin kukin, joita kärpäset kulkevat pölyttämässä. Siinä missä kangasvuokko ja kylmänkukka ovat sopeutuneet varhaiseen kukintaan, talvikit yhteyttävät tehokkaasti jo kymmenen asteen lämpötilassa.

Sarjatalvikki on mantereinen laji, joka puuttuu Länsi-Euroopasta. Idässä levinneisyys ulottuu Siperian kautta Pohjois-Amerikkaan. Suomessa laji elää pohjoisrajoillaan ja se on ainoa talvikkimme, joka ei esiinny koko maassa. Lajin pohjoisimmat kasvupaikat ovat Vaasan ja Joensuun korkeudella.

Intiaanit ovat käyttäneet sarjatalvikin lehtiä teeaineksena. Monin paikoin Euroopassa se on omistettu hyville hengille, haltijoille, menninkäisille ja muulle metsän väelle. Sarjatalvikkia on arvostettu myös mainiona lääkeyrttinä.

Sarjatalvikki arvioitiin silmälläpidettäväksi viimeisessä uhanalaisten lajien selvityksessä vuonna 2010. Sen kasvupaikka on vähintään kohtuullisen ikäistä mäntymetsää, taimikoista sitä ei löydetä.