Taruksen hakkuut
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri on 2018-19 saanut yhteydenottoja koskien Hämeenlinnan alueella ulkoilukohteissa suoritettuja metsänhakkuita. Moni ulkoilija on pahoittanut mielensä kun täysi-ikäiseksi ehtinyttä metsää kaadettiin virkistysalueella Hämeenlinnan Alajärvellä, retkeilyalueella Lammin Evolla ja seurakunnan maalla Tuuloksessa: marja- ja sienipaikkoja sekä metsämaisemia menetettiin vuosikymmeniksi.
Padasjoen Taruksen retkeilyalueelle on rajattu avohakkuuta ja maanmuokkausta Hämeenlinnan kaupungin omistamille alueille. Tarus liittyy tärkeänä osana Evon retkeilyalueeseen, joka houkuttelee luonnossa liikkujia yli maakuntarajojen. Avohakkuut tällaisilla alueilla vähentävät maakunnan vetovoimaa ja maanmuokkaus tekee maastosta kulkukelvotonta, eikä kumpikaan sovi retkeilyalueelle. Yhteisen hyvän nimissä Taruksen avohakkuista on syytä luopua: tämä olisi myös osoitus Hämeenlinnan kaupungin halusta toteuttaa omaa ”Hiilineutraali Hämeenlinna” -ohjelmaansa. Nykyisellä tekniikalla on jatkuvalla kasvatuksella mahdollista saavuttaa yhtä suuri taloudellinen voitto kuin avohakkuumenetelmällä, ja samalla mahdollistetaan metsien moninaiskäyttö sekä jatkuva marja- ja sienituotto. Esimerkiksi kuusikossa kasvavilla suppilovahveroilla ylletään yhtäläiseen rahalliseen tuottoon kuin useiden vuosikymmenien välein suoritettavilla hakkuilla.
Hupenevilla vanhoilla metsillä on yhä suurempi merkitys virkistyskohteina sekä hiilivarastoina – mänty elää 300-600 -vuotiaaksi, mutta tehometsätaloudessa iso osa puista päätyy hiilidioksidiksi ilmakehään alle sadassa vuodessa. Vanhat metsät ja luonnon monimuotoisuus ovat ilmastonmuutoksen torjunnan ja hiilinielujen säilyttämisen ohella tämän hetken polttavia ongelmia, joihin kuntien pitäisi omissa metsissään suhtautua vakavasti. Metsien kanssa ei pidä elää budjettivuoden perspektiivillä.
Luonnonsuojelupiiri esittää, että etelähämäläisissä kunnissa siirryttäisiin ulkoilu-, virkistys – ja retkeilyalueiden metsätaloudessa avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen, joka turvaa niin taloudellisen tuoton omistajalle kuin moninaiskäytön kansalaisille.