Kannanotto Päijät-Hämeen Kalkkisten kaivoshankkeesta

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ei hyväksy kaivostoimintaa Päijänteen rannalle

Kannanoton laadintaan on osallistunut myös Asikkalan luonnonystävät, joka on luonnonsuojelupiirin jäsenyhdistys.

Brittiläinen kaivosyhtiö Pallagen on tehnyt varauksen malminetsintään Päijät-Hämeessä. 470 hehtaarin suuruinen varausalue kattaa osia Asikkalasta, Heinolasta ja Sysmästä. Varausalue sijoittuu Päijänteen kansallispuiston välittömään läheisyyteen. Alue on kirkasvetisine järvineen monelle suomalaiselle tärkeää mökkeilyseutua ja merkittävä luontomatkailukohde. Alue on luokiteltu maakunnan tärkeäksi hiljaiseksi alueeksi ja maisemaa koristavat perinnebiotoopit ja puhtaat vesistöt. Tällaisessa maisemassa kaivosteollisuudella ei pitäisi olla minkäänlaista jalansijaa.

Vaikka kysymys on määräajaksi hyväksytystä varauksesta hakea malminetsintälupaa, on se tosiasiassa ensimmäinen askel edetä lupaprosessissa seuraaviin vaiheisiin kaivostoiminnan aloittamiseksi. Mitään kaivostoimintaan liittyvää ei pitäisi tuoda alueille, joiden haavoittuminen olisi laajoja kulttuurialueita kohtaava katastrofi. Kaivostoimintaan haviteltavan alueen läpi virtaavat koko Päijänteen vesistön vesimassat. Kymijoen ympäristö on historiallisesti tyystin erilainen kuin pohjoiset erämaat. Päijänne on Suomen keskeisin järvi, joka on historiallisesti jakanut maan kahtia. Se on ollut hämäläisen ja savolais-karjalaisen kulttuurin välinen raja, länsi- ja itämurteiden raja sekä keskeinen vesiväylä silloin kuin Suomi teollistui, höyrylaivaliikenne syntyi ja huvilakauden historia alkoi.

Kaivoksista mahdollisesti purkautuva saaste leviäisi Kymijoen laaksoon aina Suomenlahteen saakka, läpi luonnontilaltaan elpyvän Etelä-Suomen vanhan paperiteollisuusalueen, jonka tulevaisuus on yhä enemmän kiinni puhtaasta luonnosta. Kaivostoiminta varjostaisi sitä työtä, jota nyt tehdään Päijänteen ja Kymenlaakson matkailun hyväksi; paikallisten kuntien ja asukkaiden kannalta turismin ja kesähuvilakulttuurin vaaliminen tulevat todennäköisesti olemaan pysyvämpiä tulevaisuuden näkymiä kuin kaivostoiminta.

Suomen nykyinen kaivoslaki antaa kaivosyhtiöille huomattavan suuren vapauden varata alueita ja tehdä tutkimuksia huolimatta maanomistuksesta, suojelualueista tai kuntien ja kuntalaisten toiveista. Kaivoslaissa malminetsintävarauksen tekeminen on ensisijaisesti etuoikeuden varaamista ja reviirimerkki muille kaivosyhtiöille. Kuntien, ELY-keskuksen ja paikallisten asukkaiden osallistumista odotetaan vasta, jos kaivosyhtiö päättää hakea malminetsintälupaa.

Vaikka käytännössä vain harva malminetsintävaraus johtaa malminetsintälupaan tai kaivostoiminnan alkamiseen, omalle kotiseudulle tai mökkikuntaan sattuva varaus aiheuttaa runsaasti ylimääräistä huolta puhtaan ympäristön ja luonnon säilymisestä. Malminetsinnän prosessit voivat kestää jopa yli kymmenen vuotta, joten huoli lähiseudun kohtalosta voi vaivata kohtuuttoman pitkään. Kaivosvarauksella on vaikutuksensa myös kiinteistöjen arvoon. Toteutuesssaan kaivos aiheuttaisi ympäristön tuhoutumista laajemmallakin alueella mm. lisääntyvän raskaan liikenteen ja jätevesiriskien muodossa.

Luonnonsuojelupiiri vaatii kaivoslain kunnianhimoista uudistamista

Talvivaaran ympäristökatastrofi on herättänyt suuren yleisön huomaamaan kaivostoiminnan riskit ja pitkäaikaiset ympäristöhaitat. Tästä syystä kaivosyhtiöiden sosiaalinen toimilupa eli paikallisten asukkaiden hyväksyntä kaivostoiminnalle on ymmärrettävästi erittäin heikkoa. Luonnonsuojelun näkökulmasta kaivostoiminta kirjaimellisesti tuhoaa alkuperäiset luonnonolot ja aiheuttaa laajaa ja pitkäkestoista haittaa ympäristölle maaperän pilaantumisen, jätevesien ja elinympäristöjen pirstoutumisen kautta.

Akkuteknologian kasvun myötä mineraalien etsintä alkaa kiinnostaa kaivosyhtiöitä entistä enemmän myös Etelä-Suomessa. Samalla kaivosten haittavaikutukset koskettavat yhä suurempaa joukkoa ihmisiä ja yhä uusia luontoalueita. Kaivoslain uudistusta valmistellaan parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriön johdolla. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri vaatii, että kaivoslain uudistuksessa taataan kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet kaivoshankkeiden alusta alkaen sekä määritetään tiukat kriteerit sille, missä ja miten kaivostoimintaa ylipäätään voi harjoittaa. Suomalaisen luonnon kruununjalokivet, puhtaat vedet,  perinnemaisemat ja luonnonhiljaisuus, ovat aivan liian arvokkaita uhrattavaksi kaivosyhtiöiden voitontavoittelulle.