Etelä-Suomi saisi Evosta laajan erämaisen kansallispuiston

Evo on merkittävä alue, siitä kertoo jo tiedekansallispuistoesityksen julkistamisesta alkanut keskustelun runsaus. Keskustelu myös muistuttaa miten koko laajalla Evolla on monia käyttäjäryhmiä erilaisine intresseineen. Koska Suomi saisi Evosta maailman ensimmäisen tiedekansallispuiston, Evo on kasvanut paikallisesta kysymyksestä kansalliseksi ratkaisuksi.

Perustamiselle löytyy vahvoja perusteita: Evon luontoarvot, arvokkaimpien aarnialueiden yhdistäminen, Etelä-Suomen metsälajien sukupuuttovelan korjaaminen, suojelualatavoitteiden kiriminen sekä sopivuus täydentämään kansallispuistoverkostoa. Ja tietenkin uudenlainen toiminta-ajatus: tutkimus, opetus, tieteen esittely ja kansalaistiede kansallispuiston luonnonympäristössä.

Päätavoitteena Evon luontoarvojen turvaaminen ja kasvattaminen

Keskustelussa kansallispuiston perustamisen päätavoite on hädin tuskin noussut esiin. Kahdessa Ympäristöministeriön keväällä 2020 saamassa kansallispuistoaloitteessa pääpaino on suojeluperusteilla. Evolla on jo suojeltu kaksi eteläsuomalaisittain edustavaa aarnialuetta, jonka lisänä on joukko eri perustein suojeltuja kohteita. Evolta tavataan lukuisia uhanalaisia vanhojen metsien lajeja, ja arvokkaita luontotyyppejä on useita.

Etelä-Suomen metsälajien ahdinko on hyvin tiedossa. Etelässä suojellun metsän pinta-ala on varsin mitätön, ja sen kasvattamiselle on selvä tarve. Etelä-Suomesta löytyy vanhoja metsiä tuskin nimeksi, etenkään suuria yhtenäisiä metsiä. Katoamisvaarassa olevia uhanalaisia metsälajeja on sadoittain, etenkin vanhojen metsien lajeja, ja tilanne on pahin etelässä. Metsät ovat pirstaleisia ekolokeroita, joissa laji- ja yksilömäärien moninaisuuden lisäksi uhkaa myös geneettisen monimuotoisuuden kato.

Evo on luonnollinen ratkaisu vastata Suomen sitoumuksiin vaalia luontonsa monimuotoisuutta ja kasvattaa suojelualoja. Kansallispuisto yhdistäisi kokonaisuudeksi arvokkaimmat luontokohteet ja selkeyttäisi kansallispuistoksi rajattavan alueen suojelutilannetta. Evolle saisi kehittyä laaja luontaisesti ikääntyvä suojelumetsä, jossa ennallistaminen ja muut luonnonhoitotoimet voisivat vielä nopeuttaa metsätalouden jälkien korjaamista.

Hautjärven tulva-allas (Markku Karvonen)

Tiede ja tutkimus palvelisivat kävijöitä

Evolla on poikkeuksellisen pitkä tutkimushistoria. Useiden tutkimuslaitosten tekemä työ on hyvä pohja myös rakentaa tiedekansallispuistoa. Ehdotus tulevista tiedesisällöistä ei ole vielä valmistunut, tiedekansallispuiston valmistelutyötä avustava tiedetyöryhmä esittelee sen todennäköisesti kevään aikana. Työhön on sitoutunut mm. bio-, geo- ja metsätieteiden, ilmasto- ja vesistötutkimuksen, arkeologian ja kulttuuriperinnetutkimuksen edustajia. Evon tiedekansallispuisto pohjautuisi laajaan monitieteellisyyteen.

Tutkimukselle Evon tiedekansallispuisto ympäröivine alueineen tarjoaisi useiden luontotyyppien ja eri ikäisten metsien hallittavissa olevan tutkimusympäristön, varsinaisen luonnonlaboratorion. Maallikoille kävijöille tiedekansallispuisto voi olla vaikka luonnon seurantaa tieteen keinoin, fyysisiä ja virtuaalisia tiedepolkuja, tiedetapahtumia ja -tapaamisia tai uusien virtuaalisovellusten hyödyntämistapoja. Tavoitteena on avata tiedettä paitsi ymmärrettäväksi myös itse kokeiltavaksi ja kansalaistieteenä uutta tietoa kartuttavaksi. Oleellinen osa tiedekansallispuistoa olisivat eri tasoinen opetus ja tiedekasvatus sekä jatkuva kehittämistoiminta.

Evosta kehittyisi monipuolinen kokonaisuus

Osa keskustelusta on ymmärtänyt Evon vain tavoiteltuna kansallispuistona. Tiedekansallispuiston myötä koko Evosta kasvaisi monipuolinen kokonaisuus, jossa kytkeytyisivät monin tavoin yhteen kansallispuisto toimintoineen, Hämeen ammattikorkeakoulun tarvitsemat opetusmetsät, Evon leirialue, viereinen Taruksen retkeilyalue sekä ympäröivät metsämaat. Metsäopetukselle monitieteinen kansallispuisto olisi kiinnostava naapuri, leirialueen käyttäjät taas hyödyntäisivät kansallispuiston ylläpitämiä palveluja. Kun Evolta on peräänkuulutetu monikäyttöisyyttä ja monipuolisuutta, tämä toteutuisi hyvin Evon eri alueilla.

Epäilijät ovat väittäneet kansallispuiston estävän Evon kehittämistä. Toisen näkökulman mukaan vetovoimainen tiedekansallispuisto vauhdittaisi kehittämistä ja loisi uusia edellytyksiä elinkeinotoiminnalle, jo kansallispuistojen imagoarvonkin takia. Metsähallitus julkisti viime vuonna Evon retkeilyalueen maankäytön ja matkailun yleissuunnitelman. Suunnitelman tavoitteet voivat toteutua hyvinkin kansallispuiston yhteydessä. Kansallispuistolle esitettävää rajausta ei vielä ole, ja pääosin rakentamiskohteet sijaitsevat joka tapauksessa puistokaavailujen ulkopuolella.

Tulevaisuuden retkeilijälle kansallispuisto olisi entistä elämyksellisempi Evo. He saisivat patikoida luonnontilaan palautuvassa suuressa metsäpuistossa, joka olisi kokemuksena toista luokkaa kuin etelän hakatut ja nuoret talousmetsät. Retkeilijät hakeutuvat mieluiten luonnonmetsiin, ja Evon jatkuvat hakkuut ovat tavallinen ärtymyksen tai alueeseen pettymisen aihe. Kansallispuistot eivät merkitsevästi rajoita retkeilijöiden vapautta nykyiseen retkeilyalueeseen verrattuna, ja Evon retkeilyalueen järjestyssääntö muistuttaakin hyvin paljon kansallispuistojen sääntöjä.

Kotisten aarnialue (Markku Karvonen)

Alueellinen työryhmä sovittelee käyttäjien tarpeita ja miettii rajausta

Useissa kritiikeissä on väitetty kansallispuistosta jo päätetyn tai että valmisteluun ei ole voinut lainkaan vaikuttaa. Ympäristöministeriö sai kaksi ehdotusta Evolle perustettavaksi kansallispuistoksi. Niiden pohjalta ministeriö laittoi Evon tiedekansallispuiston jatkovalmisteluun, ja Helsingin yliopisto kokosi ministeriön pyynnöstä pohjatyötä tekevän alueellisen työryhmän. Siinä on laaja paikallinen edustus, myös kiivaimpien kriitikoiden edustajia. Koko työryhmän toiminnan ajan se on kuullut eri tahoja.

Kun työryhmä saa valmiiksi ehdotuksensa mm. puiston rajauksesta, sen sisälle mahdutettavista toiminnoista ja tiedesisällöistä, ministeriö arvioi onko siinä aineksia lainvalmisteluksi. Edessä on siis vielä monta vaihetta hallituksen neuvotteluineen ja eduskuntakäsittelyineen. Jos tiedekansallispuisto etenee, se perustetaan omalla laillaan ja se saa toimintaa ohjaavat järjestyssääntönsä. Lähtökohtana on ollut että Hämeen ammattikorkeakoululle jää riittävä opetusmetsä, samoin partiolaisten ja muiden ryhmien käyttöön Evon leirialue. Evolle on myös jäätävä tilaa elinkeinolliseen kehittämiseen ja luontomatkailulle.

Metsästäjät ovat järjestöineen olleet aktiivisimpia kansallispuiston vastustajia, koska retkeilyalueesta poiketen etelän kansallispuistoissa metsästys on pääsääntöisesti kiellettyä. Heillä on tietenkin oikeus puolustaa harrastustaan. Yhtenä kansallispuiston valmistelun tavoitteena on kuitenkin mahdollistaa hirven ajo puistoalueella ja kaato kansallispuiston ulkopuolella.

Tavoitteena on saada jotakin nykytilaa parempaa

Osa kansallispuiston vastustamisesta on perustunut vääriin ennakkotietoihin tai liioiteltuihin uhkakuviin. Kevään 2020 ministeriölle tehty ehdotus tiedekansallispuistoksi ei ole toteuva kansallispuisto, vaan alueellinen työryhmä aloitti valmistelun sen vetäjän, professori Atte Korholan sanoin puhtaalta pöydältä. Esimerkiksi tulevaa mahdollista rajausta ei tiedä vielä kukaan. Erilaisten pinta-alojen heittely on hatusta vedettyä. Toiveena on, että eri osapuolet malttavat viedä työryhmälle viestinsä ja odottaa millaisen esityksen työryhmä ministeriölle lopulta tekee. Näin voidaan asiaperustein vertailla nykytilaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Mistään muualta Etelä-Suomesta ei löydy vastaavaa valtion valmiiksi omistamaa metsämannerta, jonne olisi perustettavissa Evon kaltainen kansallispuisto. Ja aika on osoittanut, että suomalaiset rakastavat kansallispuistojaan. Evo täydentäisi mainiosti Etelä-Suomen kansallispuistoverkostoa, ja olisi epäilemättä väestöllisessä keskipisteessä suosittu puisto. Toiveena on siis saada työryhmistä punnittavaksi niin toimiva ja kiinnostava ehdotus uudenlaiseksi tiedekansallispuistoksi, että olisi etenkin jälkipolville kansallinen karhunpalvelus jättää tilaisuus käyttämättä.