Mielipide Naulakallion pientaloalueen ase­ma­kaa­vaeh­do­tuk­ses­ta 9.9.2013

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) ei ole aikaisemmin osallistunut Naulakallion asemakaavaprosessiin, mutta yhdistyksen kaavaryhmän alueelle 2.9.2013 tekemän maastokatselmuksen myötä saatujen uusien luontotietojen perusteella yhdistys on katsonut tarpeelliseksi osallistua kaavaprosessiin sen loppupuolella.

Yleistä kaava-alueesta

Kaava-alue on osa Itä-Helsingin lehtokeskittymää, jonka säilyneet palaset sijaitsevat monen kokoisina ja vaihtelevasti toisiinsa kytkeytyneinä metsikköinä Vartionkylän, Mellunmäen ja Vartiokylänlahden sekä Mustavuoren Natura-alueen välissä. Kaava-alueen lehdoista etenkin Länsimäentien pohjoispuoliset metsät ovat vielä melko hyvin kytkeytyneinä Länsimäentien eteläpuolen lehtometsiin sekä Vaarnatien asemakaava-alueen lehtojen kautta myös Tankomäen,  Broändan ja Mustavuoren lehtoihin.

Kaava-alue on tällä hetkellä paikallisesti tärkeä virkistysalue ja siellä on vakiintunut ja  suosittu ulkoilureittien verkosto, joka pääosin kulkee viehättävässä metsäisessä ympäristössä.

Kaava-alueen luontoarvoista

Kaava-alueen metsät ovat Naulakalliota ja sen rinnemetsiä lukuun ottamatta lehtoja. Valtaosa lehdoista on puustoltaan monimuotoisia: monilla kuvioilla kasvaa jopa kuutta puulajia. Monin paikoin puustossa on näkyvästi nuorta ja varttuvaa vaahteraa. Pääosa alueen lehdoista on kehittynyt pitkään ilman merkittäviä metsänhoitotoimia, minkä takia puusto on erirakenteista ja varttuville lehtometsille tyypillisesti melko tiheää.

Lahopuuta lehdoissa on niiden maltillisen iän vuoksi melko vähän. METSO-elinympäristöinä alueen lehdot jakaantuvat edustavuusluokkien II ja III lehtoihin. Luokkaa II ovat jalopuuta sisältävät lehdot ja luokkaa III muut lehdot.

Itse Naulakallio on maisemallisesti edustava ja geologisesti melko monipuoliselta vaikuttava kallio. Kallion lakiosa on pääosin puutonta, mutta notkelmissa on niin keloja kuin eri-ikäistä muutakin puustoa. Kallioalueen rinteitä kiertää vaihtelevan levyinen vanhojen havupuuvaltaisten kangasmetsien vyöhyke, joka alempana vaihettuu lehdoksi. Osa kangasmetsistä on harvennettuja, osa rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia. Erityisen hieno on kallioalueen louhikkoinen, kuusivaltainen kaakkoisrinne, jossa on säilynyt hyvin luonnontilainen, runsaslahopuustoinen vanha metsä.

Kyseisellä rinnealueella lahopuun määrä ylittää 20 kuutiometriä hehtaarilla muodostaen mm. monenikäisten kuusien lahopuujatkumon. Länteen siirryttäessä rinteen lahopuiden määrä vähenee ja ulkoilureitin varteen ilmestyy puumaisia (rinnankorkeusläpimitta vähintään 7 cm) vaahteroita. Ulkoilureittien risteyksen kaakkois- ja länsipuolen monipuulajisesta lehtimetsälehdosta paikallistui varmuudella yli 30 puumaista vaahteraa.

Kaavaehdotuksen suhde alueen luontoarvoihin

Kaavaehdotus esittää merkittävää osaa alueen metsistä rakennettavaksi. Länsimäentien pohjoispuolella oikeastaan vain Naulakallion kallioalue rinteineen säästyisi lähivirkistysalueena. Rakentamista on esitetty (AO 47315, A 47312 itäosa) Naulakallion etelä- ja lounaispuolella myös sellaiseen lehtoon, joka täyttää nähdäksemme luonnonsuojelulain 29 § mukaisen luontotyyppinä suojeltavan jalopuumetsän kriteerit. On mahdollista, että puumaisia vaahteroita löytyy laajemmaltakin alueelta Naulakallion lounaispuolelta.

Helsyn esitys kaavaehdotuksen parantamiseksi

Seuraavassa Helsy esittää ehdotuksensa kaavaehdotuksen jalostamiseksi maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseksi sekä muullakin tapaa nykyistä paremmaksi luontoarvojen ja virkistyskäytön kannalta

Kaavaehdotuksen selostuksesta käy ilmi, että Naulakallion alueella ei ole tehty asianmukaisia kaavaan liittyviä luontoselvityksiä, jolloin tiedot kaava-alueen luontoarvoista pohjautuvat Helsingin luontotietojärjestelmään.

Kyseinen sinänsä monipuolinen tietoaineisto tiedetään yleisesti puutteelliseksi etenkin metsäisiin elinympäristöihin ja luonnonsuojelulain luontotyyppeihin liittyvän tiedon osalta.

Naulakallion suunnittelualueelta paikallistuu melko laaja, luonnonsuojelulain luontotyyppikohteen kriteerit täyttävä metsä, joka konkretisoi hyvin laajempaakin ongelmaa. Luontotietojärjestelmän tietopohja ei ole riittävä metsäisten alueiden asemakaavoituksen kannalta, jolloin on vaarana, että kaava kaatuu muutoksenhakuvaiheessa riittävien selvitysten puutteeseen.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ehdottaa, että kaupunki selvityttää kaava-alueen jalopuumetsät ja muut mahdolliset erityisen arvokkaat metsikkökuviot (mm. METSO I ja II luokan kangas- ja lehtometsät) ennen kaavaehdotuksen eteenpäin viemistä. Tällaisten metsien säästäminen kuuluu hyvään kaavoituskäytäntöön.

Lisäksi yhdistys esittää jo tässä vaiheessa, että runsaasti jalopuuta kasvavat metsät sekä näihin suoraan liittyvä Naulakallion kaakkoisrinteen runsaslahopuustoinen metsikkö huomidaan kaavassa ensisijaisesti SL-alueena, tai toissijaisesti riittävän tiukoilla ja yksityiskohtaisilla suojelumääräyksillä varustettuna luo-alueena.

Muuta

Naulakallion alue ei ole ensimmäinen helsinkiläinen kaava-alue, jolta havaitaan luonnonsuojelulain mukaisia jalopuumetsiköitä tai muita huomattavan arvokkaita metsiä (mm. runsaslahopuustoiset kangas- ja lehtometsät) kaavaprosessin loppuvaiheessa. Joissain tapauksissa näin on käynyt jopa kaavan hyväksymisen jälkeen. Jälkimmäisestä olkoon esimerkki Tankovainion kesällä 2012 hyväksytty asemakaava, jossa kaavan mukaisesti edeten pientalotonttien alle päätyy omassa sarjassaan hyvin edustava, yli 50 puumaista vaahteraa sisältävä runsaslahopuustoinen vaahterametsikkö. Vastaavia ongelmia on myös läheisellä Vaarnatien asemakaava-alueella, jossa rakentamisen alle on pääosin jäämässä ainakin kaksi jalopuumetsikköä.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kaavaryhmän maastoretkeilyihin perustuva tuntuma on se, että Helsingissä on huomattavasti runsaammin luonnonsuojelulain luontotyyppikriteerit täyttäviä jalopuumetsiä kuin mitä luontotietojärjestelmässä on tunnistettu. Puutteita on etenkin lakirajat ylittävien, luontaisesti kehittyneitä puumaisia vaahteroita kasvien metsiköiden tunnistamisessa. Tällaisia metsiä tuntuu löytyvän erityisen paljon Vartioharjun-Mellunmäen alueelta. Valtakunnallisesti arvioiden tällaiset metsiköt keskittyvät melko pienelle alueelle Suomessa, joten Helsingillä on eräänlainen kansallinen erityisvastuu vaahterametsiköiden suojelusta.

Kaikkien, myös metsäalueiden rakentamista ajavien, etu olisi se, jos kaupunki selvittäisi kattavalla inventoinnilla lakikriteerit täyttävät jalopuumetsät sekä sellaiset metsät, jotka puuston nuoren iän (=riittämätön järeys) vuoksi eivät vielä täytä lakikohteen kriteerejä, mutta jotka kehittyisivät kriteerit täyttäviksi alle 10 vuodessa.

Helsingissä 9.9.2013

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta,

Jarmo Nieminen            Johanna Kare-Haavisto

Puheenjohtaja            Järjestösihteeri

Liite 1        

Kartta, jolle on merkitty suuntaa antavat (ei tarkat) rajaukset havaituista, luontotyyppikriteerit kaavaryhmän mielestä täyttävistä metsiköistä.