Mielipide Meilahden huvila-alueen asemakaavamuutoksen suunnittelun lähtökohdista ja osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut kaava-aineistoihin ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.
Kaava-alueen yleisluonne
Kaava-alue edustaa helsinkiläistä luonnon- ja kulttuuriperintöä parhaimmillaan. Samaan aikaan se on vakiintunut virkistysalue, jota käyttävät lukuisat helsinkiläiset sekä turistit.
Suunnittelualue on edustava esimerkki nykyisellään hyvästä ja toimivasta alueesta, jonka kaavoituksessa ehdoton pääpaino on syytä olla säilyttävissä ja suojelevissa ratkaisuissa. Alustavat suunnitelmat esittävät alueelle kuitenkin merkittäviä muutoksia, joista osa tuhoaa huomattavia luonto- ja maisema-arvoja ja osa heikentää nykyisellään toimivia virkistysarvoja.
Alueen luontoarvoista
Alue on muun muassa eräs Helsingin tärkeimmistä jalopuumetsien keskittymistä. Osa puista on huvila-alueiden metsäisillä pihoilla, pääosa niiden välisillä metsäalueille. Tällä hetkellä kaupungin luontotietojärjestelmässä (ainakaan yleisöversiossa) ei ole ainoatakaan mainintaa luonnonsuojelulain 29 § kriteerit täyttävistä jalopuumetsistä, joita kaava-alueella on useita. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kaavaryhmän 1.2.2014 tekemällä maastokäynnillä arvokkaita, kaavaryhmän käsityksen mukaan myös luonnonsuojelulain kriteerit täyttäviä, luontaisesti kehittyneitä vaahterametsiköitä havaittiin muun muassa Seurasaarentien pohjoispuolelta (Seurasaarentien pohjoispuolelle kaavaillun pysäköintialueen alueelta, Maija Talvion puistosta muutamia satoja metrejä itään kaavaillun huvilapaikan ja tienoikaisun tuntumasta), Mäntyniementien ja Seurasaarentien risteyksen lähettyviltä sekä kaava-alueen luoteisosasta (Saunalahteen laskevan kallioalueen länsirinteeltä). Jalopuuston runsaan esiintymisen takia arvokkaiden metsiköiden esiintyminen alueella on syytä selvittää kattavasti.
Lisäksi alueella on runsaasti muita arvokkaita lehto-, kangas- ja kalliometsiä. Erityismaininnan ansaitsee Meilahdenpuiston alue, jossa on säilynyt Lounais-Helsingin laajin vanhojen kangas- ja kalliometsien kokonaisuus. Vaikka alueella onkin kulutusta lisäävä frisbeegolf-rata, niin pääosa metsäisistä arvoista on säilynyt erinomaisen hyvin. Erityistä arvoa on alueen karuilla kangasmetsillä, jotka ovat puustoltaan näin luonnontilaisina hyvin harvinaisia Helsingin alueella.
Yhdistyksen tietojen mukaan alueella 2013 tehdyt METSO-selvitykset on kaava-alueen osalta tehty niin että arvoluokan I kangas-, kallio- ja lehtometsiä on sijoitettu luokkaan II. Tältäkin osin olisi syytä tarkentaa arviointeja. Myös muualla kaava-alueella on metsiköitä, joilla on selkeitä suojeluarvoja (METSO I ja II luokan lehto-, kangas- ja kalliometsiä).
Kaava-alueen selkeimmät metsäiset arvoalueet on syytä osoittaa tulevassa kaavaluonnoksessa luontoarvojen säilymistä edistävillä kaavavarauksilla (SL) tai ominaispiirremerkinnöillä (luo) sekä riittävillä kaavamääräyksillä.
Mikäli muuttavan maankäytön suuunnittelua kaava-alueelle jatketaan, niin ensisijaisen tärkeää on varmistaa myös se, että huviloita, ulkoilureittejä, laitureita, uimarantoja, parkkipaikkoja ynnä muita ei sijoiteta luontoarvoiltaan arvokkaille alueille, kuten alustavissa suuunnitelmissa esitetään.
Tyhjillään olevien ja käytöstä poistuvien rakennusten uudet käyttötavat
Helsy suhtautuu myönteisesti siihen, että kaavan teon yhteydessä mietitään tapoja, joilla kaava-alueen vajaakäytössä oleville rakennuksille haetaan uutta käyttötarkoitusta.
Nykyisten luontoalueiden korvaaminen huvilapaikoilla
Suunnitelmassa esitetään sen tutkimista, että neljälle nykyiselle metsäalueelle siirrettäisiin huviloita. Useimmissa tapauksissa tästä seuraisi ilmeisiä luontoarvojen menetyksiä. Samalla alueen vähäiset yhtenäisemmät metsäiset virkistysalueet korvautuisivat rakennusten yksityispihoilla, joiden osuus alueesta on jo nyt kohtuullisen suuri.
Jos huvilojen lisäämistä alueella halutaan välttämättä selvittää tarkemmin, yhdistys kehottaa hakemaan paikkoja joko Meilahden puistoarboretumin länsiosasta tai avoimelta niityltä, johon suunnitelmakartassa on kaavailtu lisää viljelypalstoja.
Paciuksenkadun varren kaavailtu asuin- ja toimitilarakentaminen
Esitetty rakentaminen vähentäisi olennaisesti metsäisten alueiden pinta-alaa kaava-alueella ja lisäksi se heikentäisi selvästi Seurasaaren ja Meilahden metsien kytkeytyneisyyttä Keskuspuiston suuntaan. Saatavat hyödyt olisivat aiheutettuihin haittoihin nähden kohtuuttomat.
Entisen taidemuseon ja kartanon ympäristön varaaminen kulttuuritoimintoja varten
Aineistoista ei käy ilmi se, mitä ”ympäristön varaaminen kulttuuritoimintoja varten” tarkoittaa ja missä laajuudessa tätä varaamista on kaavassa aiottu toteuttaa. Pidämme huonosti harkittuna esimerkiksi taidemuseon eteläpuolisen mäen ottamista rakennuskäyttöön sekä lisärakentamisen levittäytymistä taidemuseon pohjoisluoteen puoleisen mäen rakentamattomalle länsiosalle.
Liikuntapuiston lisärakentamistarpeiden sekä lisäpaikoituspaikkojen selvittäminen
Liikuntapuiston parkkipaikka vie jo tällä hetkellä kohtuuttoman paljon pinta-alaa.
Helsy esittää selvitettäväksi maanalaisen pysäköinnin kehittämistä alueella. Tämä mahdollistaisi liikuntapuiston lisärakentamistarpeiden toteuttamisen vapautuvilla pysäköintipaikoilla.
Yhdistyksen kanta siihen, että liikuntapuistoa tai sen parkkipaikkoja laajennettaisiin Meilahdenpuiston metsäalueelle, on hyvin kielteinen.
Viljelypalstojen lisääminen
Luonnonsuojeluyhdistys ei sinällään vastusta viljelypalstojen harkittua lisäämistä (mieluiten nykyisille pelloille). Mutta viime aikaisissa kaavahankkeissa (muun muassa Stansvik) on ollut ikävää tendenssiä siihen, että palstoja esitetään perustettavaksi myös selvästi vääriin paikkoihin.
Meilahden huvila-alueella on jo nyt nähtävissä vieraslajien leviämistä ainakin muutamille reheväpohjaisille mäkialueille. Merkittävä osa alueen arvolehdoista vaikuttaisi kuitenkin vielä olevan säästynyt mittavilta vieraslaji-invaasiolta, joten tätäkin asiantilaa kannattaisi vaalia.
Viljelypalstojen lisäämistä on esitetty alueelle, jossa on nyt entistä avointa niittyä, johon rajoittuu puoliavoimia lehtimetsiä. Paikka on luontoarvojen säilyttämisen kannalta melko lailla haitaton (mikäli palstoja ei laajenneta puustoisille alueille), mutta kokemus on opettanut sen, että metsänreunaan tuodut viljelypalstat johtavat yleensä aika nopeasti vaatimuksiin lähialueiden metsien käsittelystä ja varjostavien puiden poistosta. Siksi alustavasti esitettyä paikkaa parempi sijoituspaikka uusille viljelypalstoille löytyisi Meilahden puistoarboretumin länsiosan puoliavoimesta puistosta, joka ei miltään osin kilpaile laadussa arboretumin varsinaisen ydinalueen kanssa.
Yhdistyksen tämän hetkinen kanta on kuitenkin se, että kaava-alueella on tällä hetkellä jo liikaakin vieraslajeja ympäristöönsä levittäviä “leviämispesäkkeitä” (huvilat, nykyiset viljelypalstat), joten niiden lisäämisen osalta olisi syytä olla pidättyväinen.
Maija Talvion puiston laajentaminen
Puiston laajentaminen ei vaikuta kovin perustellulta. Nykyinen tilanne, jossa rakennettu puisto vaihettuu puistomaisten lehtimetsien kautta luonnontilaisen kaltaisiin kalliomäkiin pohjoisessa ja luonnontilaisen kaltaiseen ranta-alueeseen lännessä, on ratkaisuna tyylikäs ja kaupunkikuvallisesti moniarvoinen.
Ranta-alueiden huomioinnista
Seurasaarensalmen pohjoisranta on säilynyt pitkältä matkalta luonnonrantana. Näin laajana ja vaihtelevana luonnonranta-alueena se on Lounais-Helsingin edustavin ja se jatkuu osin katkonaisena Humallahden kallioille ja Kesärantaan asti.
Tälle alueelle on alustavissa suunnitelmissa esitetty yhteyksien avaamista rantaan sekä rantavyöhykkeen käytön aktivointia (uimapaikkoja, laituripaikkoja jne). Suunnitelmat ovat huonosti harkittuja niin luonto- ja maisema-arvojen vaalimisen kuin ranta-alueen vakiintuneen virkistyskäytön näkökulmasta.
Kaava-alueen rannoista parhaat kehittämismahdollisuudet liittyvät Tamminiemen pohjoispuoliseen ranta-alueeseen. Muiden ranta-alueiden osalta maankäyttöratkaisujen on syytä olla nykytilaa säilyttäviä.
Uudet ulkoilupolut
Kaava-alueen ulkoiluverkosto on jo nykyisellään melko runsas.
Alustavasti esitetyt uudet reittiehdotukset merkitsisivät ainakin Meilahdenpuistossa sekä Meilahdentien ja Tamminiementien risteyksen pohjoispuolella merkittävää luontoarvojen heikentämistä. Meilahdenpuistossa uusi reitti pirstoisi luonnontilaisen kaltaisen METSO I luokan kangasmetsien vallitseman notkelman ja jälkimmäisessä tapauksessa ulkoilureitti vedettäisiin poikki lahopuustoisesta arvolehdosta.
Baana-yhteys
Alustava yhteys sisältää selkeitä luontoarvo-ongelmia ainakin Kesärannan luoteispuolella. Täällä baana hävittäisi nykyisen Humallahden kallioisen luonnonrannan ja sen liikenneväylä dominoisi lahden ruovikkoista pohjukkaa muuttaen luonnonlahden toiselta reunaltaan liikenneväylän hallitsemaksi. Meilahdentien ja Paciuksenkadun välissä baana vaatisi nykyisen pienimuotoisen ulkoilureitin laajentamista tavalla, joka hävittäisi kaistaleen arvolehtoa sekä lisäisi hoitopainetta säilyvissä metsissä.
Helsingin niemen länsirannalla luonnonranta on etelään edettäessä korvattu louhetiellä. Luonnonrantaa on jäljellä hämmästyttävän vähän: säilynyttä rantaa on saaria lukuun ottamatta lähinnä Lapinniemessä ja kaukana etelässä Ursininkalliolla. Lähtökohtaisesti Helsingin niemen luonnontilainen kallioranta on siten arvokohde niin luonnon kuin kaupungin niemen alkuperäisen luonteen suojelun kannalta. Humallahden kallioranta on myös osa kallion päällä olevan pronssikautisen haudan tyyppi-ympäristöä.
Pyöräilyn sijoittaminen edelleen Paciuksenkadulle kävely ja pyöräily nykyistä paremmin erottaen on mielestämme ainoa kestävä vaihtoehto. Matkaa tämä ei pidennä. Vähämäkisessä Helsingissä kohtuullinen korkeuserojen kokeminen kuuluu pyöräilyyn.
Baanan suunnittelussa tulisi miettiä myös sellaista vaihtoehtoa, jossa se kulkisi Meilahdentietä, jolloin Meilahdentien ja Paciuksenkadun välinen viihtyisä ulkoilureitti voitaisiin säilyttää nykyisessä monia käyttäjiä viehättävässä asussaan.
Baanaa suunniteltaessa on hyvä tiedostaa myös kaava-alueen nykyinen luonne alueena, jossa yleisesti käyskennellään rauhallisemmalla temmolla matkalla kohti Seurasaarta. Tehokkaan ja nopean pyöräilyreitin rakentaminen tällaiselle alueelle aiheuttaa helposti yhteentörmäyksiä alueen vakiintuneen käytön kanssa. Esimerkiksi lapsi- ja koiraperheiden ulkoilukokemukseen ei tulisi kuulua jatkuva nopeavauhtisen pyöräilytien varominen, vaan hidastetyyppisillä keinoilla pyöräilyn nopeuksia tulisi autoilussa jo sovelletulla tavalla varovasti rauhoittaa.
Seurasaarentien lähialueille osoitetut lisäpysäköintipaikat
Suunnittelualueen luontotietopohjan vakavista puutteista kertoo se, että pysäköintipaikkoja on esitetty arvokkaaseen lehtipuuvaltaiseen metsään, joka täyttää puumaisten vaahteroiden vuoksi myös luonnonsuojelulain 29 § mukaisen suojellun jalopuumetsän kriteerit. Käytännössä alueella ei ole mahdollista lisätä pysäköintipaikkoja ilman huomattavia luontohaittoja.
Seurasaarentien oikaisu ja ulkoilureitin rakentaminen tien varteen
Tien oikaisu aiheuttaisi merkittävää luonto- ja maisema-arvojen heikentymistä. Pidämme nykyistä tilannetta riittävän toimivana.
Seurasaarentien ja Tamminiementien risteyskohdan aukion kaupunkikuvallisen ja toiminnallisen laadun parantaminen sekä vesibussilaiturin sijoittaminen
Kaava-aineistoista ei käy ilmi se, mitä tämä Seurasaaren ”portin” kaupunkikuvallisen ja toiminnallisen laadun parantaminen käytännössä tarkoittaa. Siksi siihen on vaikeaa ottaa tässä vaiheessa kantaa.
Mahdollisen vesibussilaiturin hyötyjen ja haittojen arvioinnissa tulisi arvioida myös laiturin mahdolliset haitat lähialueiden linnustolle, joka muodostaa keskeisen osan Seurasaarensalmen pohjoisrannan ja Seurasaaren nykyistä ilmettä.
Helsingissä 7.2.2014.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta,
Jarmo Nieminen Johanna Kare-Haavisto
Puheenjohtaja Järjestösihteeri