Mielipide Roihuvuoren pohjoisrinteen ase­ma­kaa­va­luon­nok­ses­ta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut kaava-aineistoihin ja haluaa tuoda seuraavat näkemykset kaupunkisuunnitteluviraston tietoon. Mielipiteessä on hyödynnetty myös yhdistyksen kaavaryhmän alueelle 22.3.2014 tekemää maastokatselmusta. 

Kaava-alueen kaavallisesta tilanteesta

Nykyisellään kaava-alue on asemakaavoitettu puistoalueeksi. Voimassa olevassa yleiskaavassa alue on osoitettu pääosin kerrostalovaltaiseksi alueeksi pois lukien pohjoisosa, jota on esitetty virkitysalueeksi. Yleiskaavasta hahmottuu selvästi se, että virkistysalue on tarkoitettu kaavallisesti jatkumaan itään Prinsessantien ylitse.

Yleistä alueen luonto- ja virkistysarvoista

Kaava-alue on keskeinen osa Roihuvuorta tällä hetkellä kiertävää metsäistä ”kehää”, jolla on merkitystä niin ihmisille kuin Roihuvuoren ympäristön monipuoliselle metsäluonnolle.

Kaava-alueen metsät eivät tällä hetkellä edusta Helsingin metsien arvokkainta kolmannesta luontoarvojen osalta, mutta niillä on selvää merkitystä Roihuvuoren metsien ekologisen kytkeytyneisyyden säilyttämisen kannalta. Alueen lehto- ja kangasmetsillä on myös hyvä kehityspotentiaali luontoarvojen kehittymisen osalta (METSO II-III luokan metsiä). Metsien arvoa lisää se, että kaava-alueen pohjois- ja itäosat on todettu Helsingin luontotietojärjestelmässä linnustollisesti arvokkaaksi alueeksi (arvoluokka III) lehti- ja sekametsien peruslinnuston kannalta. Linnustolle tärkeitä suojeluarvoja alueella ovat mm. korkeat lehtipuut, nuoret ja vanhat lehtipuut sekä lehtilahopuu.

Yksilöidympiä huomioita alueen metsien luonteesta

Pohjoisrinne on korkeuden suhteen vaihtelevaa ja siten elinympäristöjen suhteen monipuolista. Korkeimmat alueet ovat harvapuustoisia kallioita, ja ne on kaavassa rajattu rakennusten väliin jätettäväksi lähivirkistysalueeksi. Kallioalue ei itsessään ole luontonarvoiltaan erityinen.

Itse tonttialue eli rakennusten alle jäävä alue on erirakenteista ja luonnontilaisen kaltaista kangasmetsää. Sen puusto koostuu suurista lehtipuista (erityisesti koivuista), erikokoisista kuusista (pääosin nuorista) sekä pienistä lehtipuista (harmaaleppä, koivu, pihlaja, myös muutamia nuoria haapoja). Lisäksi metsässä on lehtipuupökkelöitä sekä hieman muuta lahopuuta. Monimuotoisuusarvot perustuvat erityisesti puuston erirakenteisuuteen ja vanhojen lehtipuiden esiintymiseen. Ajan kanssa metsästä kehittyisi hyvinkin monipuolinen. Metsässä kulkeva polku kertoo, että aluetta käytetään paljon virkistykseen.

Kaavoitettavan alueen pohjoispuolelle jäävä, pienteollisuusalueeseen rajautuva metsäkaistale on lehtoa. Sen monipuolinen puusto on pääosin nuoripuustoista koivua, harmaaleppää, pihlajaa ja raitoja. Jonkin verran on myös lehtilahopuuta.

Kaavaluonnoksen vaikutuksista

Kaavaluonnoksen mukaisen kaavoituksen olennaisin haittavaikutus on se, että metsäalueiden ekologinen kytkeytyneisyys heikkenee. Rakentaminen katkaisee lähes kokonaan yhteyden Roihuvuorentien itäpuolen viheralueeseen (alue Prinsessantien eteläpuolella) ja sitä kautta Roihuvuoren koillismetsään. Jonkinlainen, joskin nykyistä selvästi heikompi yhteys koillismetsään jää kuitenkin Itäväylän reunassa kulkevan metsäkaistaleen kautta.

Lisäksi kaava-alueen pohjoisosassa säästyvä lehtokaistale on todella kapea varsin pitkältä matkalta. Yhteys jää erityisen kapeaksi kaava-alueen luoteiskulmassa, käytännössä se katkeaa. Jäljelle jäävä lehto tulee olemaan voimakkaasti myös reunavaikutuksen alaisena, mikä vaikeuttaa sen kehittämistä luonnonmukaisesti. Itsestään selvää on myös se, että linnustollisesti arvokas alue menettää arvonsa sen jälkeen, kun alueen pinta-alasta yli puolet päätyy rakennukäyttöön.

Yhteenvedonomaisesti voi todeta, että esitetyllä tavalla toteutettuna suunniteltu lisärakentaminen heikentää olennaisesti metsien kytkeytyneisyyttä. Tästä on haittaa niin metsien luontoarvoille kuin alueen virkistyskäytölle. Lopputulos ei välttämättä edes ole yleiskaavan mukainen, koska kaavaratkaisu ei takaa kaava-alueen pohjoisosaan virkistysalueen säilyvän.

Kaavan kehittämismahdollisuuksista

Toimivan ekologisen yhteyden sekä yhtenäisemmän virkistysalueen kannalta kaavaluonnoksen vaihtoehdoissa esitettyjä malleja parempi ratkaisu olisi kaavoittaa lisärakentaminen nykyisten rakennusten kupeeseen, jolloin alueen pohjoisosassa olisi mahdollista säilyttää selvästi laajempi metsäinen alue. Olisikin toivottavaa, että Roihuvuoren viheralueverkoston toimivuus ja yhtenäisyys otettaisiin kaavan jatkotyöstössä paremmin huomioon mietittäessä asuinkortteleiden sijoittamista.

Helsingissä 1.4.2014

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta,

Jarmo Nieminen          Johanna Kare-Haavisto
Puheenjohtaja            Järjestösihteeri